maanantai 27. joulukuuta 2010

Rock'n'Roll Suicide Bar (111/2010)


VIHDOINKIN hyvä reissukirja! Hallelujaa! Hyvä reissukirja on sellanen missä matkustetaan, mutta joka ei vituta, ei brassaile, ei läähätä tyhjänpäiväsyyksiä itsensä etsimisestä tahi löytämisestä, ei rämmi rakkaushommissa eikä tirise ylimielisyyttä tai besserwisserismiä. Kiitos, Marco Kosonen, olet ihana!!!! (Peeäs. Ootko sinkku, mennääkö naimisiin, kierretää vähä mualimaa?)


Marco Kosonen soitti torvee hienossa Shadowplay-yhtyeessä, mutta en oo miähen tekemisiä sen kummemmin seuraillu. Tämmönen Rock'nRoll Suicide Bar - Lopun Aikojen Matkakirja tuliki ihan pusikosta, et katos perkele, ai tämmöstä se on touhunnu. Mies matkustelee talvet, kesät äheltää Mordorissa baariduuneja ja säästää rahaa reissuja varten. Sitte tuttu osti Kamputseasta (joojoo, se kirjotetaa suomeks että Kambodza mutta kapinoin) Koh Rong -saarelta maata, rupes laittaa pientä bungalow-mestaa pystyyn ja Kosonen keksi että hää perustaa sinne hienon baarin, missä soi Bowie ja Iggy Pop ja Lou Reed ja  missä on hyvä meininki. Sellasta unelmantoteutus-hommaa, niinku.

Saarella ei oo oikeen mitään, paitsi hieno ranta, viidakko, kärmeitä, apinoita, skorpioneja ja pikkusen paikallista asutusta. Askeettinen on meininki, ei oo vessojakaan (viidakkokakkaa pusertavat), mutta kyllähän kaikkeen tottuu. Asiat ei aina mee ihan niiku Strömsöös, mutta baari ja bungalowit saahaa kuitenki pystyyn ja meininki on kaikinpuolin hyvä (enimmäkseen). Kolme talvee se Kosonen siel oli baaria pitämässä, sit alko homma tuntumaan liikaa työltä ja Rock'n'Roll Suicide Barin taru Koh Rongilla päättyi.


Hyvin kerrottu tarina, rehellisen tuntusta tilitystä, ajoittain hauska, mutta huumori ei oo tän tarinan "se" juttu. Pikemminki sellanen viesti vois olla kaiken alla et unelmat voi toteuttaa ja  kaikki on mahdollista, ainakin hetken aikaa. Älyttömän mielenkiintonen juttu alusta loppuun, ja anto ainaki mulle aika lailla ajattelemisen aihetta. Että hitto soikoon, jos tyyppi saa baarin pyörimään mestaan mihin ei oo mitään säännöllistä veneliikennettä, mis ei oo vessoja sähköjä mitään, missä puhutaan outoo kieltä ja missä kulttuurit törmää yhtenään, ni voi vittu, oikeesti, KAIKKI on mahdollista, jos vaan tahtoa on.

Sellasen läpän Kosonen jossain kohtaa myös sano, että hän on huomannu että elämä menee 10 vuoden sykleissä. Et 10 vuoden välein tulee joku julmettu kriisi tms jonka lopputuloksella on iso vaikutus tulevaan elämään. Rupesin pähkimään että kyllä, saattaa pitää paikkansa. Itellä ainaki 1991 ja 2001 on ollu vuosia millon on tapahtunu asioita, tai on tehny päätöksiä (tai virheitä), tai kokenu asioita, jotka on sit vaikuttanu isosti koko loppuelämään. Eli jos tää näin menee ni vähäkö jänskättää nähä mitä 2011 tuo tullessaan.

lauantai 25. joulukuuta 2010

EVO 2 (110/2010)

Tykkään Milla Paloniemen En Vaan Osaa -sarjisblogista. Kiroilevat Siilitki oli ainaki aluks ihan jees, vaikka se pohojalaas-murre vituttaakin. Tassutellen -eläinsarjiskirja on kans kiva. Ja noin muutenki ni Milla Paloniemi on varmaan ihana ihmiin.

En Vaan Osaa -blogin hauskoista sarjiksista on jo aikasemmin tullu yks sarjiskirja, ja nyt ilmesty En vaan Osaa 2, eli EVO II eli Kakkosen Evo. Pakkohan se oli ostaa. Valitettavast tää ei ollu ihan niin hyvä ku ootin, jotenki kirjaan valitut sarjikset oli vaan ajoittain hauskoja, osa oli ihan plääh-kamaa. Mutta ku oli justiisa tarponu Tuntemattoman Sotilaan läpi niin tämmönen keveempi piirusteltu juttu tuli todella tarpeeseen.

Mutta toi blogi on edelleen ihan ykkönen. Suosittelen!

Tuntematon sotilas (109/2010)

Ajatella, tämmönenkin aukko oli sivistyksessä. En ollu ikinä lukenu Väinö Linnan Tuntematonta Sotilasta. Ei se nyt sinänsä niin ihme oo, sotahommelit ku ei oo koskaan ollu ykkösenä kiinnostuslistalla. Mutta jotenki tälleen varhaiskeski-ikä-kriisissä tuli tarve sivistyä sen verran, että tietää mistä ees puhutaan kun joka vuosi viimeistään itsenäisyyspäivän tienoilla lehet on täynnä Tuntematonta Sotilasta. Sitä leffaakaan en oo muistaakseni ikinä kattonu.

Mutta eihän toi nyt niin puuduttavaa paskaa ollu ku luulin, vaikka olihan se pääosin pelkkää karjalan mettissä rämpimistä, tappamista, kuolemaa ja kamaluutta. Hyvät henkilöhahmot ja hauskoja sutkautuksia aina välillä. Nauratti ihan perkeleesti ku tyypit pääs Petroskoihin ja siel oli....iiik.... naisia. Yhen tissejä kuvailtiin jotenki että "kuin kaksi porsasta takapuolet pystyssä". Johan on ollu hinkit!

Sota, siin ei o mitään järkee. Make love, not war, sanoo vanha hippi.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Nainen vie ja miäs vaa vikisee (108/2010)

Kun tuo Miika Nousiaisen Vadelmavenespektaakkeli toi niin kovin mieleen Erlend Loen, tuon norjalaisen neron, tuli tarve lukasta pikkusen jotain Loee. Koska joku rupiperseinen runkkari on lainannut multa Loen Dopplerin (joka on Loen paras) eikä ole sitä palauttanut, piti tyytyä johonkin muuhun. Kaikki Loet on loistavia, joten sikäli hommassa ei ole mitään ongelmaa (paitsi infernaalinen vitutus siitä että suosikkikirjani on kateissa....). Arpa osui Naisen talloma -teokseen. Ei ehkä parasta Loee, mutta ihan saatanan hyvä silti.

Naisen tallomassa miehen luokse muuttaa nainen, jotenkin vähän vahingossa. Ja mies on sellanen pikkusen nyhverö joka ei saa pidettyä puoliaan oikeen missään. Nainen vie ja jätkä vähän hämmästyneenä siinä sit ihmettelee et mites täs nyt tällee. Yrittää ehkä vähän kapinoida, mutta tekee senkin niin vätysmäisesti ettei akka tietenkään tajua et vau, onpa nyt raju meininki. Loistavasti kirjotettu, tietenkin, ja sellanen mukava kepee yhen makaamisen pikakirja.

Koskahan Loelta tulis jotain uutta? Sitä ootellessa pitänee nöyränä marssia kirjakauppaan ja ostaa uusi Doppler. Ilman sitä ei voi elää.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vadelmaveneet (107/2010)

Uusintakierrokselle otin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Nousiaisen Maaninkavaara on tätäkin parempi, mutta kyllä Vadelmavenepakolainen on kaikessa hulluudessaan ihan järkyttävän hyvä.

Kirjahan kertoo Mikko Virtasesta, jolla on melko töpäkkä pakkomielle ruotsalaisuudesta. Mikko haluaa syntyperäseks ruotsalaiseks hinnalla millä hyvänsä, koska ruåtsalaisessa kansankodissa kaikki on paremmin. Mikosta tulee lopulta Mikael Andersson, sellanen tunteellinen kannustava svedu-isä, mutta eihän se ihanuus kauaa tietenkään kestä. Aivan greisi ja sekopäinen tarina, hulvattoman hauska ja ihan loistavasti kirjotettu, joskin  tekstin ErlendLoemaisuus on ajoittain pikkusen häiritsevää.

Ja kun oon ite asunu jonkun aikaa Ruotsissa ja tehny ruotsalaisten kanssa töitä, niin täähän on ihan mahtavaa herkkua. Nousiainen nimittäin kuvaa ruotsalaisia ja ruotsalaista yhteiskuntaa aika helvetin hienosti. Sellasta se just on. Joka asiasta on piettävä vähintään 3 tunnin palaveri, perkele.

Paras läppä on kuitenki ehkä tää:

Mikä on ruotsalaisten cooperin testi? - Pitää olla 12 minuuttia epäsosiaalinen.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Indoneessiaa (106/2010)

Flunssanperkele kellisti, aivotoiminta kuumeen ym takia hiukan pätkii, mutta lukasinpa silti tietokirjan indonesian kielen historiasta ja mitä kaikkee siinä nyt sit olikaa. Puolet tekstistä meni kovaa ja korkeelta yli, mutta aattelen tän homman sillai että kaikki mitä vähäkää meni jakeluun ni on ihan silkkaa plussaa. Ku alotin tossa viimekesänä sellasen harrastuksen että koitan oppia indonesian kieltä, ja oon kaikenlaisii kielikurssei shoppaillu ja niitä itekseen tankannu. Jotain toki oon oppinukki, koska kyllä tossa viime lomareissulla ihan kohtuullisesti kykeni hoitamaa pienii asioita indonesiaks. Mutta ei voi sanoo että sujuvaa olis, ei lähellekään, eli pänttäys jatkuu edelleen ja uusia kielikursseja on tilauksessa (oon ajatellu että kahlaan läpi kaikki saatanan kielikurssit mitä raaskin ostaa, kert kertaus, se on opintojen äiti, mut en jaksa samoja kurssimatskuja sataa kertaa plärätä).

Eniveis, tää kirja oli ohut läpyskä, Tohtori Stuart Robsonin pusaama Welcome to Indonesian - A Beginner's Survey of The Language. Ostin tän lomareissulta Balin lentokentältä, koska ei maksanu pal mitää ja kuvittelin sisällön vähä toisenlaiseks.Vaikka tuon nyt läpi ähelsin, en saletisti osaa indonesiaa yhtään sen paremmin ku mitä ennen tän kirjan avaamista eilen illalla osasin. Mutta tiiänpä nyt miten indonesian kieli eli Bahasa Indonesia on kehittyny ja että siel on lainasanoja niin hollannista, sanskriitista ku jostain tietystä kiinastaki ja että äidinkielenähän indonesiaa ei puhu oikeestaa kukaa, kert ihmisil on ihan muut kielet kehis. Indonesia opitaa kyl viimeistää koulussa ja on vaa päätetty joskus tos viime vuosituhannel että otetaas tämmönen bahasa indonesia valtakunnan yhteiseks ja viralliseks kieleks. Tämä selvä!

Ihan kiinnostavaa lätinäähän tuol ajoittain oli, vaikka en kyl ehkä ihan ollu kirjan kohderyhmää. Mutta tulipahan luettua ja oli jotenki niin hirveen näpäkkä ja älykäs olo olevinaa ku muka-kiinnostuneena luin jotai jaaritteluja indonesian ja malesian kielien eroista. Voi morjens!

torstai 16. joulukuuta 2010

Kiva pikku ajastinleikki (105/2010)

Tämmöstä tyhjänpäivästä soopaa tuli luettua, mistä lie öö-luokan alelaarista tänki oon ostanu. Susan Arnout Smithin ihan kiva The Timer Game piti sisällään hengästyttävää jännitysnäytelmää, mis akka juoksee ajastettujen vihjeitten peräs ja koittaa pelastaa lapsensa pahojen tyyppien kynsistä. Sujuva stoori ja ajoittain piti kovasti otteessaan, mutta enemmänki aiheutti sellasta pahaa aihe-ähkyä. Tähän oli ympätty ihan liikaa kaikkee: alkoholismia, elinkauppaa, eteläamerikan poliittista tilannetta, pedofiileja, mielisairautta, isoo bisnestä, elinsiirtoja, pommeja, traagista rakkaustarinaa jne jne jne.  Jos ois pikkusen karsittu ja paneuduttu tarkemmin muutamaan asiaan ni ois varmaan ollu parempi. Nyt liipastiin pikkusen kaikkee, eikä mitään kunnolla.

Kyllähän tätä luki mielummin ku vaik sampoopullon tuoteselostetta, mutta voipi unohtaa samantien.

torstai 9. joulukuuta 2010

Kakka!!!! (104/2010)

Kirjakaupassa ei koskaan voi käydä vilkasematta takanurkkien poistohyllyjä tai alekoreja tai mitä niitä nyt on, sellasia missä rispaantuneet paskat opukset oottaa matkaa nuotioon, tahi joittenki pöhköjen ostoskasseihin. Ja jos siel nököttää kirja jonka nimi on Kakka ni miten sen vois jättää ostamatta? Ei mitenkä!

Nicola Davies on nakuttanu asiaa kakasta, näkökulma on pikkusen tieteellinen ja lapsille tehty, mutta ainahan se kakka aikuistakin kiinnostaa. Ja opin kuulkaa paljon uutta, esim. että sinivalaan kakka on useita metrejä pitkä noin 25 cm levyinen megajööti. Onneks ei oo snorklaillessa törmänny semmoseen (oon nähny ku kilpikonna pusertaa pökäleen, se riittäkööt).

Erikoispointsit Neal Laytonin mainioille kuvituksille, ne hymyilytti enemmän ku mikään kakkafakta.

Tylsä Nemi (103/2010)

Oijoijoi, ihan uus Nemi-läpyskäsarjis löyty tänää ku R-kipsalla kipasin suklaaostoksilla! Talven tullen on alpumin nimi, ja.... niin kovin ku Nemistä tykkäänki ni kyllä tää taitaa olla paskin ja mitäänsanomattomin julkasu toistaseks. Ei tainnu kertaakaan ees hymyilyttää, ykskään strippi ei kunnolla napannu.

Pettymys hieman, siis. Höh. Ettei nyt alkais Lise Myhreltä vähän ideat olla loppuunkaluttu? Toivottavasti ei.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Geishahommelit (102/2010)

Arthur Goldenin Memoirs Of A Geishan alotin Gili Trawanganilla Indonesiassa. Kirjan nappasin siitä oman majapaikan kirjahyllystä, josta olinki jo likimain kaiken muun lukukelvollisen ehtiny kahlata läpi. Memois of A Geishan ku oon joskus ennenki lukenu ni vasta viimisessä hädässä tarrasin tähän. Ja toin kirjaressukan ihanasta trooppisesta paratiisista tänne kylmään ja pimeään Mordoriin. Sori!

Memoirs Of A Geisha on miälenkiintonen ja hyvä ja sillai tosi kiinnostava koska kuvaa ihan toisenlaista maailmaa ja elämää. Ihmeellistä meininkii noil japanialaisilla, en muuta sano.


Täst on leffaki tehty, pitäs ehkä joskus kattoa. Joo.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Lomalla luetut (76-101/2010)

Lomalta palattu ja sata kirjaa luettu! Alla lyhyt ja ytimekäs lista siinä järjestyxessä kun opukset tuli loppuun kahlattua. Osa kirjoista oli itellä mukana, osan lainasin kaverilta, loput on poimittu erinäisten majotusliikkeittein kirjahyllyistä. Osa oli paskoja, osa mitäänsanomattomia mutta osuipa sekaan pari ihan pöyristyttävän hyvääkin kirjaa.

Jo Nesbo: Lumiukko (76/2010)
Harry Holt jahtaa Norjan ekaa sarjamurhaajaa. Sikahyvä, paitsi että arvasin jo alussa kuka se murhaaja oikee on.
Luettu: 9.10.2010 Kota Kinabalu, Malesia

Lee Child: The Hard Way (77/2010)
Jack Reacher, rasittava näsäviisas besserwisser, ratkoo kidnappausta.
Luettu: 13.10.2010 Pulau Mabul, Malesia

Val McDermid: The Torment Of Others (78/2010)
Sikahyvä sarjamurhausjuttu, missä sivujuonena pedofiilipahis.
Luettu: 15.10.2010 Semporna, Malesia

Minette Walters: Disordered Minds (79/2010)
Vanhan murhan selvittelyä amatöörivoimin. Ei kummonen.
Luettu: 20.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Jonathan Kellerman: Billy Straight (80/2010)
Kotoo karannu pikkupoika näkee vahingossa ku holivuud-julkimon ex-vaimo tapetaa. Sitä sit poliisit tutkii ja kaikenlaist sattuu.
Luettu: 22.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Karen Rose: Don't Tell (81/2010)
Hullulta väkivaltaselta ukoltaan paennu vosu. Tosirakkaus tulee, puolet kirjasta pelkkää esileikkiä. Hullu aviomieskii tietty tärähtää mestoille, mut aaah lopussa kaikki hyvin ja rakkaus rulettaa.
Luettu: 24.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Inna Bulgakova: Moskovan kirvesmurhat (82/2010)
Totaalisen sekava stoori kirvesmurhasta josta jo syyllinenkii telotettu. Mut eihä se sit ollukkaa oikeest se kirversmurhaaja, eikä se toinen murhattukaa ollu se keneks sitä luultii.
Luettu: 25.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Melissa Bank: The Wonder Spot (83/2010)
Ihan kiva stoori sellasen vosun elämästä joka ei oikee tiiä mitä se haluu. Muutama ihan ikiva huumorijuttu, mm. et jollaa vosul oli niin kireet farkut et sen nivuset näytti ihan W-kirjaimelt. Heh.
Luettu: 26.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Lynn S. Hightower: Eyeshot (84/2010)
Yleinen syyttäjä lahtaa raskaana olevia vaimojaan.
Luettu: 27.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Stephen Dobyns: The Church Of Dead Girls (85/2010)
Loistava kertomus pikkukaupungista jossa teinityttöjä alkaa kadota. Mielettömän hyvin kerrottu ja kirjotettu tarina siitä miten pieni kyläyhteisö menee ihan sekasin kun kaikki epäilee toisiaan.
Luettu: 31.10.2010 Kuala Lumpur, Malesia

Khaled Hosseini: The Kite Runner (86/2010)
Hieno ja traaginenkii stoori Afganistanista. Kamalii tapahtuu mut jonkinlainen onnellinen loppu.
Luettu: 1.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Giles Blunt: The Fields of Grief (87/2010)
Polliisin rouvva putoo katolta ja kaikki luulee sitä itsariks, mut eihä se tieteskää itsari oo ku murha.
Luettu: 3.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Laura Wilson: Dying Voices (88/2010)
Rikkaan perijättären äiti kidnapataa ja kaikki luulee et se on tapettu. Raato löytyykii sit vasta 20 vuotta myöhemmin ja se onkii ihan tuore raato. Mysteerii sit selvitellää.
Luettu: 4.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Linwood Barclay: Fear The Worst  (89/2010)
teinityttö katoaa savuna ilmaan ja autokauppias-isi sitä ettii. On ihmiskauppaa ja ilkeit pahoi roistoi.
Luettu: 5.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Helen Fielding: Olivia Joules And The Overactive Imagination (90/2010)
Ihan paranoidi toimittajapimatsu vahingos sotkeentuu terroristijuttuihi. Kevyttä hömppäpaskaa, pari kertaa jopa nauratti.

Luettu: 6.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Tess Gerritsen: The Killing Place (91/2010)
Uskontokulttihommeli ja tyypit pulassa erämaassa.
Luettu: 7.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Audrey Niffennegger: The Time Traveller's Wife (92/2010)
Rakkaustarinat buu, mut tää oli loistava! Oon  kyl joskus aikasemminkii tän lukenu mutta tää onkii kirja jonka ääreen voi palata vaik kui monta kertaa. Suosittelen ehottomast! Ja ihan pakko hankkia ko.kirjailijan muitakii kirjoi.
Luettu: 9.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Michael Crichton: State Of Fear (93/2010)
Puuduttava järkäle ekoterrorismista. Ihan paska.
Luettu: 12.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Jonathan Kellerman: Devil's Waltz (94/2010)
Tsykiatri selvittää Munchausenin tsyndrooma -hommelia. Ei oikee lähteny tää kirja missää vaihees liitoon.
Luettu: 14.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

John Sandford: The Night Crew (95/2010)
Hullu sarjamurhaaja vainoo yhtä pimuu ja tappaa sen tuttuja.
Luettu: 16.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia



Andre Agassi: Open (96/2010)
Helvetin hyvä elämänkerta, jonka jakso lukee vaikkei tajuu tennixestä hevonvittua.
Luettu: 18.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

John Grisham: The Chamber (97/2010)
Ku Klux Klania ja kualemanselliä ja telotushommia. Sikahyvä.
Luettu: 21.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Hunter S. Thompson: Helvetin Enkelit (98/2010)
Gonzoiluu pärinäpoikien kans.
Luettu: 23.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Ann Cleeves: Raven Black (99/2010)
Pienel saarel teinityttö murhataa. Yllärimurhaaja.
Luettu: 25.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Lee Child: Running Bling (100/2010)
Taas se rasittava ärsyttävä Jack Reacher kehis, mut se selvittää sikahianon sarjamurhajutun.
Luettu: 26.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Alice Sebold: The Lovely Bones (101/2010)
Parhaita kirjoja mitä oon ikiin lukenu! Teinityttö murhataa ja se taivaasta seuraa perheensä ja ystäviensä elämää. Ei malttanu ees snorklaamaan mennä, oli pakko lukee ihan yhellä makaamisella loppuun. Aivan loistava!
Luettu: 27.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia