Äääähhhh (64-65/2012)

Kurt Vonnegut: Slaughterhouse 5 (64/2012)

Joo. En ole Vonnegutin ystävä. Toinen kirja mitä häneltä oon koskaan lukenu ja juu ei nappaa. Ärsyttävä kirjotustyyli, jotenkin vaan vituttaa lukee.

Tää oli sotajuttu jossa oli myös aikamatkustamista ja ulkoavaruuden olentoja. Just joo.
Luettu: 30.5.2012

 

Lauren Weisberger: Haluan Harry Winstonin (65/2012)

Ja sit köykästä tsikslittiä seuraavaks. Joo. Viihdytti, ja kelvollista aivot-narikkaan-ja-rannalle-pötkölleen-lukemista, mutta miten näis tämmösis kirjois naiset on aina sellasia joitten elämä pyörii tismalleen sen ympärillä että pitää löytää aviomies? Ja lopussa aina se tosirakkaus sitte löytyy, uuh. Voi vittu miä sanon.
Luettu: 31.5.2012

Raatoja, novelleja, saippuaa (60-63/2012)

Kathy Reichs: Mortal Remains ( 60/2012)
Pitkästä aikaa Reichsiä. Nää on aina hyviä. Ja tää oli tuore, vasta viime vuonna julkastu. Luitten ja muumioitten ym huonokuntosten raatojen tutkija Tempe Brennanista on jotenki tullu näemmä rasittava tyyppi. Alko ärsyttää.

Juoni oli kuiteski se, että löytyy tuore raato, jonka henkilöllisyys näyttäs olevan jo Vietnamin sodassa kuolleen sotilaan. Raato on peuhannu kikkelinsä kanssa sillai, että menny veteen jossain tiiviissä säkissä hiplaamaan itteensä (autoeroottista mitä-se-nyt-on, tukehdutushommaa ja noin) ku sit onkii turvasysteemit pettäny ja sinne kuali sitte lätäkön pohjaan sairaanhoitaja-asu päällä. Ihmisen kekseliäisyys näitten seksihommien kanssa on kyllä hämmentävää. Eniveis, raadon henkilöllisyyden selvittely vie Brennanin aina havajille saakka ja siellä eteen tulee vähä haitten kaluamia ruumiinkappaleita ja paikallista mafiaa. Mutta ainahan lopulta kaikki selviää ja kukaa ei saa naarmuakaan vaikka pahikset kipittää kintereillä.
Luettu: 24.5.2012

 

Rosa Liksom: Yhden Yön Pysäkki (61/2012)

Novellikokoelma, jonka oon lukenu ekan kerran joskus 80-luvulla ku olin nuari ja ahistunu teini. Sillo nää muistaakseni kolahti, vaikken enää oikeen muista mitä kolahtaminen sinänsä tarkottaa.... vai oisko ollu niin että näitten KUULUI kolahtaa, jos oli sellanen nuari ja ahistunu teini. En tiiä. Nyt en tajunnu näistä hevonvittuakaan. Ärsytti lyhkäset tarinat joissa jätetään lähes kaikki rivienvälistä tulkittaviks. Tai sit miä vaan oon niin daiju etten tajuuu-uuu-uuu.

Novelleissa on vähän sama homma ku runoissa. Menee miun hilseen yli.
Luettu: 25.5.2012

Rosa Liksom: Unohdettu vartti (62/2012)

Samaa paskaa lisää. Näistäkää en tajunnu mitää.
Luettu: 26.5.2012

 

Jackie Collins: Hollywood Wives (63/2012)

Jumaliste siitä onkin aikaa kun oon viimeks Tsäkikollinsin kirjoja lukenu. Avot, nää on laadukkainta paskaa mitä tämmösen saippua-alan roskaromaaneista löytyy. Viihyttää ihan vitusti.

Näis on aina kaikki niin komeita ja kauniita ja rikkaita ja menestyneitä ja isotissisiä ja -munasia ja elämät on täynnä draamaa ja juonittelua ja panemista. Ihanaa!
Luettu: 30.5.2012

Tonkero (59/2012)

Terry Pratchett:  Herraskaista väkeä (59/2012)

Lisää Pratchettia, ihan mahtavaa! Oli noitia ja haltijoita ja tulee kauhee hässäkkä just kun ois juhannus ja kuninkaalliset häät tulossa.  Nyt upposin ihan täysillä tähän sekopäiseen meininkiin. Mitähän siäniä toi Pratchettin Terska on nappaillu näitä kirjoja pykertäessään?

Kääpiöt muuten sanoo kikkeliä "tonkeroks". Otan tonkeron heti käyttöön, jos viel joskus sellasen näen. TONKERO! Mutta mikähän se tonkero on ollu kirjan enklanninkiälisessä versiossa? Jos joku tietää niin kertokoot.
Luettu: 23.5.2012

Murhaa ja Porkkanaa (56-58/2012)

Peter Robinson: Friend Of The Devil (56/2012)

Ensteks löytyy nuoren tytön raiskattu raato jostain hämärän kujan varastohuoneesta. Sitte rullatuolissa könöttävä eukko jostain meren rannalta kurkku auki tsilpastuna. Kun asiaa tarpeeks tongitaan niin alkaa paljastua jänniä. Vuosien takasia sarjamurhausjuttuja ja muuta sekavaa. Kohta pääsee hengestään yks poliisikin ja syyllinen löytyy ruumishuoneelta.

Tää ny oli tätä peruspaskaa: murhia ja niien selvittelyä.
Luettu: 19.5.2012


DBC Pierre: Vernon God Little (57/2012)

Mikä helvetin nimi on DBC? Sellasta nimee tää kirjailija kuitenki käyttää. Kirjan kanteen laitettujen arvioitten perusteella Vernon God Little on jotain ihan saatanan hianoo ja upeeta, palkintoja voittanu huikee esikoiskirja jne, mutta miä en oikee tahtonu pysyy kärryillä. Vernon on teinipoitsu, pienessä teksasilaisessa takapajulassa, kenen kaveri teki koulumurhan ja Vernonia epäillään osallisuudesta. Kaikki on ihan sekopäitä eniveis. Vernon karkaa Mehikoon ku kukaa ei usko ettei hällä ollu osaa eikä arpaa murhiin. Kohta Vernonin tilille isketään useita muitaki murhia pakomatkan varrelta ja ku polliisit hakee Vernonin Mehikosta ni kualemantuamiohan siitä sit napsahtaa. Syyttömyys paljastuu lopulta vasta kun löytyy Vernonin mettään pykertämä kakka.

Älkää kysykö enempää.
Luettu: 21.5.2012

Terry Pratchett: Vartiosto valmiina palvelukseen (58/2012)

Pöyristyttävää, etten oo ehkä aikasemmin Pratchetteja lukenu. Ellen sitte joskus pentuna, mutta aika on kullittanu ne muistot ja dementia vieny loput. Mutta onneks Hiekkakikkareelle tuli mukavia Mordorilaisia vähä häämatkailemaan ja lahjottivat miulle hiukkasen lukemista. Kiitos, Tanja ja Jani, sekä kirjoista että seurasta että kaikesta!

Fantasiahommat ei ihan oo sitä miun kamaa, mutta yks krapulapäivä meni tämmösen sekopäisen seikkailun parissa oikeen sujuvasti.

Tykkäsin erityisesti tyyppien nimistä. Korpraali Porkkana! Hianoo!
Luettu: 22.5.2012
 
Luettu: 22.5.2012

Sovitus (55/2012)

Ian McEwan: Sovitus (55/2012)

Viiiiittu miten hyvä kirja. On kesä 1935 ja 13-vuotias rasittava pilvilinnoissa ja mielikuvitusmaailmassa elävä pikkuvanha Briony näkee ku hänen isosiskonsa nusbaa heijjän siivoojattaren pojan kans. Samana iltana serkkulikka raiskataan, ja koska Briony on daiju eikä tajua mitään, se laskee yks plus yks, että joo-o, se siivoojan poika joka peuhas hänen siskonsa kimpussa, se se on se raiskaajakin. Kuvitteli jopa pimeessä yössä nähneensä just nimenomaan hänet, koska osui paikalle ku raiskaaja justiisa veti sepalusta kii ja luikki pakoon. Näin sitte tuli laitettua sisaren ja kiltin siivoojan pojan elämät säpäleiks, koska juttuhan meni poliisille ja oikeuteen ja vankilaan siitä kiltti poika joutui, ja oikee raiskaaja pääs ku koira veräjästä.

Tulee sota ja kaikkee ja Brionystä kasvaa aikuinen ja alkaa omatunto kolkuttaa ku hää vihdoin tajuaa mokanneensa oikeen kunnolla.

Tarinalle meinaa tulla onnellinen loppu, kunnes viimisessä osassa vedetään matto alta. Ei tullukaa onnellista loppua. Sota vei sankarit.

Hieno, hieno tarina, joka alussa vähän junnas mutta kun pääs kunnolla vauhtiin niin tempas mukaansa ihan täysin. Komiaa luettavaa. Täst on näemmä elokuvakii olemas.
Luettu: 16.5.2012

Hakemisto

Hei kuulkaa nyt miä pusasin tohon viereen (blogiarkiston alla tos oikeella --> ) tommosen hakemiston, misä on kirjailijan sukunimen mukaan tägitetty kaikki mitä miä oon lukenu tän muutaman vuoden aikana ku oon tätä paskaplokia pykertäny. Olipas jännä suhaa kaikki läpi ja kattoo mitä sontaa sitä täs on oikee lukenu.

Tägit on laitettu siis silviisii, että siin on aina kirjailijan sukunimi. Jos on joku outo kaksosanen nimi tms ni on käytetty vaan se viiminen ja jos on jotaa eksoottisii kirjaimii nimes mitä ei just miun näppiksessä valmiina helposti oo ni oon vallattomasti suomentanu. Ja on paljon tyyppejä joil on sama sukunimi mutta miä en jaksanu ruveta hifistelemään.

Ja sit on merkattu et "kirj.huom" jos on jotaa miun omaa löpinää mitkä ei varsinaisesti liity justiisa luettuun kirjaan.

Uutispommi ja sarjamurhaaja (53-54/2012)

Liza Marklund: Uutispommi (53/2012)

Miks Marklund tunkee nyt koko ajan lukemistoon? En oo sitä juurikaan aikasemmin lukenu, mutta ny koko ajan jostain putkahtelee sen kirjoja käteen. Justha miä  luin Studio Sexin. Sama toimittajana oleva Annika Bengzon vai-mikä-se-ny-oli tässäki säntää pää savuten lööppijuttujen perässä. Uutispommi on itseasiassa tän kirjasarjan ekana julkastu tekele, vaikka Studio Sexin tapahtumat ajottuu paljo aikasemmaks. Ei se mitää.

Täs on olumppialaiset tulossa Tukholmaan justiisa kohta, ja sitte räjähtää uuella stadionilla pommi. Huijui. Innokas Annika tiätysti on kohta itte dynamiittipötkylät ympärillään aivan kusessa.

Hyviä nää kirjat on juu, mutta jotenki hermostuttaa hirvee vauhti mikä näistä huokuu. Kauheeta säntäämistä koko ajan, jos jossai vähä jotaa jutunainesta haistetaa. Mut ehkä se on sellasta uutistoimituksissa.
Luettu: 12.5.2012

 

Martina Cole: The Ladykiller (54/2012)

Saatana miun on lisättävä  tähä plokiin jotkuu täpät kaikkii postauksii, millä löytää kirjailijan nimellä kaikki mitä siltä oon lukenu. Joo, miä tuherran sen täs pikkuhiljaa, koska hiekkakikkareen säätilat näyttää sateisilta. On aikaa olla rähmäsorminen tietsikan parissa äheltäjä.

Tämä Martina Cole, muistan elävästi ihan joitakin tovia sitte lukeneeni häneltä parikin kirjaa, joissa on eletty tämän The Ladykillerin jälkeistä aikaa ja missä seikkailee sama polliisinaikkonen ja hänen kanksteri-miäsystävä. Mutten muista kirjojen nimiä ollenkaa enää. The Ladykiller on eka osa heijjän tarinaa, ja ehottomasti parasta mitä oon tältä Colelta lukenu.

Täs on sarjamurhaaja (eiks oo yllättävää hei et sellasta luen?) ja tästä kirjasta tekee erikoisen se, että heti ekalla sivulla kerrotaan kuka on murhaaja. Tai siinä kohtaa murhaaja ei oo vielä ketään raiskannu ja tappanu, mutta kirjassa seurataan varsin asiantuntevan olosesti, miten ihan vitun ison himpun verran päästään sekasin oleva miäs keksii, että naisten tappaminen, se se on jumaliste parasta.

Ja sitte se menee ja tappaa sen yhen kansterin tyttären, ja sen jälkee murhaajan perässä on sekä poliisit että kanksterit. Kummat kerkee ensin? Se tässä lopua kohren jännitysnäytelmäks muodostuukin.  Kerron, että ei ehi kummatkaan, mutta paha saa silti ns. tuta.
Luettu: 14.5.2012

Hämmenyksen huipennus ja muuta kivaa (47-52/2012)

Oon taas palannu omalle hiekkakikkaresaarelle Indonesiaan. Nyt on aikaa ja keskittymiskykyä retkottaa rannalla kissojen kanssa, nokka kirjassa. Ihanaa! Koska lukeminen, se on parasta.

Marja Björk: Posliini (47/2012)

Ihana Nora Mordorista postitti miulle tänne hiekkakikkareelle tämmösen lukuelämyksen. Miun on pitäny kirjaa tässä oikeen sulatella, enkä siltikään tiiä mitä ihmettä Posliinista vois sanoa. Tässä on tarina, jossa on pedofiilihommia, mutta hiukan eri tavalla ku yleensä kerrottuna.  Ns. uhrin näkökulmasta tarinaa avataan, mutta aika epäsovinnaisella tavalla. Kirjan päähenkilö joutuu pienestä saakka tätinsä miähen kopeloimaks, mutta vuodet kuluu, tyttö kasvaa, ja on ihan älyttömän lääpällään ja rakastunu siihen limaseen setämieheen joka jo joskus ku tyttö oli 6-vuotias ni rupes hipelöimään. Että tää ei ollu se perinteinen tarina missä kerrotaan kauheesta namusetästä ja sen jälkee käyään läpi kuinka koko loppuelämä on yhtä taistelua ja elämän uudelleen kasaamista ku moista joutuu lapsena kokemaan.

Koska luin kirjan lähestulkoon yhtä kyytiä, se kertoo että kirja oli hyvä, tai ainakin otteessaan pitävä. Mutta muuten... emmiä jumalauta tiiä. Oisko oikee määritelmä "hämmentävä"? Joo. Sitä tää oli. Ihan helvetin hämmentävä. Ja voin kertoa että jää vellomaan mieleen pitkäks aikaa. Kun ei todellakaan tiiä mitä helvettiä tästä pitäs ajatella.
Luettu: 2.5.2012

 

James Patterson & Liza Marklund: Postcard Killers (48/2012)

Pätterssöni ja Marklundi ovat kimpassa nakutelleen sarjamurhakirjan, joka tapahtuu enimmäkseen Tukholmassa. Joku lahtaa turistipariskuntia ympäri eurooppaa, ja lopulta murhaajat saapuu Tukholmaan. Jännää. Tykkään Tukholmassa tapahtuvista tarinoista, ku siellä vilisee tuttuja paikkoja ja entisiä kotihuudiloitakii, niiku tässäkii kirjassa. Plus sarjamurhahommat on aina okei.
Luettu: 3.5.2012

 

Catherine Ryan Hide: When I found You (49/2012)

Miäs löytää mettästä vastasyntyneen vauvan ja kokee sen jälkeen olevansa vastuussa lapsen elämästä hamaan loppuun saakka. Laps menee kasvamaan isoäiteensä luokse, joka on ihan helisemässä ku ipanasta tulee murrosikänen vaikee pojankloppi. Isoäiti pakkaa pojan ja sen tavarat ja dumppaa jätkän sen äijän luokse, joka hänet mettästä vauvana löys. Poika ei ota opikseen vaan on heti kiipelissä ja nuorisovankilassa ja ties mitä ongelmaa tulee, mutta kiltti miäs ei hylkää vaan pojottaa ku aarniokuusi pojan tukena, vaikka se kuinka töppöilee. Lopussa pojasta kuiteski (tietysti) kasvaa kunnon miäs.

Potaskaltahan tuo tarina tällä viisiin lyhennettynä kuulostaa, mutta miä tykkäsin tästä kyllä. Kaikkien murhakirjojen väliin on aina mukavaa lukee jotain arkisempaa ihmiselämää, varsinki jos ne on näin nätisti kirjotettu.
Luettu: 4.5.2012

 

Liza Marklund: Studio Sex (50/2012)

On alotteleva kesätoimittaja jossain iltalehessä töissä. On murhattuna hautuumaalta löytyvä nuori tyttö. On poliittista hässäköintiä. Seassa päiväkirjamerkintöjä parisuhteesta jossa tulee pataan ja kunnolla.

Helvetin hyvä tarina ja loppu oli yllätys. Lopussa myöskin tapettiin kissa (kuvan kissa ei liity tapaukseen). Mie itkin. Mutta onneks kissantappaja sai rautaputkesta ottaan ja kuali. Saatana.
Luettu: 5.5.2012

 

Emily Bronte: Wuthering Heights (51/2012)

Klassikko, jonka oon viimeks lukenu joskus ku oon ollu nuari ja naivi enkä oo tajunnu mistään mitää. Nyt tajuan kaikesta kaiken, mutta olihan tää Humiseva Harju ja  Hiithkliffin ja Käthin stoori yhä ihan okei. Lukiessa päässä soi koko ajan Kate Bushin kirjanniminen hiano piisi. Vähän oli raskas lukea enklanniks kun kieli oli hiukan koukeroisempaa ku mihin on tottunu, mutta hyvä se on välil lukee jotaa missä on muutakii sanastoo ku ruumishuoneitten kapulakieltä.
Luettu: 10.5.2012

 

Nicholas Schaffner: Pink Floydin Odysseia (52/2012)

Ja tästä kirjasta kiitos Jarkolle, joka tän miulle Vientianessa lahjotti, ku totes ettei oo ite päässy alkua pidemmälle vaik kui on koittanu tavata. No miähän lukasin tän päivässä, vaikka myännän auliisti että välillä puudutti niin perkeleesti. Mutta miälenkiintonen oli, emmiä oo tiedostanu että Syd Barret oli niin sekasin ja et Roger Waters on tuon tason ihmisvaikeus.

Tuli kauhee tarve kuunnella heti jotaa, mitä vaan, Pink Floydia mutta yllätykseksein huomasin että ei oo tietsikan kovalevyllä Another Brick In The Wallia, ei Wish You Were Heree, eikä mitää muutakaa. Vittu. Voisko joku heittää meilillä parit hitit? Mikkoooo???? Pliide!!!!
Luettu: 11.5.2012