Kerjäläistyttö (86/2013)

Alice Munro: Kerjäläistyttö (86/2013)

Tääl miun Hiakkakikkareella on viime aikoina rampannu mordorilaisia ihan perkeleesti. Arvostan. He on selät notkollaa kantanu miulle tuliaisia. Kirjoja on tullu oiva pino, ja ai että miä tykkään!

Tää Kerjäläistyttö oli ihan kiva. En syttyny liäkkeihin mutta luin ihan tuskitta. Oli taas yhen naisen elämäntarina ja miä tykkään lukea elämäntarinoita. Ei tässä oikeen silti ollu mitään erikoista juanta tai punasta lankaa, min miälestä. 

Alice Munro on vuaden 2013 kirjallisuusnoopelin voittanu kirjailia, sopivan komia kirjailija vuoden viimiseks luetuks kirjaks. Ja kattokaa: vaan 86 kirjaa luin  tänä vuanna! ÄÄÄK! Onneton suaritus mutta ku oon tehny niin paljo kaikkea muutaki ku maannu selällää kirja kourassa, oon hankkinu elämän, muka. Oon sukeltanu ja kattonu telkkaria ja touhunnu kissanpelastushommissa niin kovasti et ei oo kerenny keskittymään lukuhommiin edellisvuasien tavoin.

Luettu: 31.12.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Perhe on pahin (85/2013)

Kuvan kissanpentu on Zorro. Hänellä on silmävamma.

Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä (85/2013)

En o vissiin aiemmin Lehtolaisen Leenaa lukenu, en o varma. Mutta nyt luin ja tää kirja oli ihan sairaan hyvä. Oli ahistava ja koskettava ja hyvin kirjotettu ja piti tiukassa otteessa ja noin. Aika lähellä täydellistä lukuelämystä siis.

On semmoin Marjukka, kenen tarina tää kirja on. Teksti on ikäänku kirjeen muodossa, Marjukka kertoo koko elämäntarinansa jollekin ja vasta kirjan loppupuolella selviää et kelle se tätä avautumista oikeen naputtaa.

Marjukalla on ankee lapsuus. Äiti ryyppää ja Marjukka joutuu pienestä pitäen hoitamaan huushollin kaikki asiat, sisarustensa hoivaamisesta alkaen. Saatana miä sanon. Tuommonen elämä kun on todellisuutta varmaan aika monessaki "perheessä" ihan just tälläki hetkellä. Mutta hommat menee viä hullummaks kun äitee yhtäkkiä lojahtaa täysillä uskoon. Se on niiku menoa yhestä ääripäästä toiseen, viina jää mutta Jumalan sana tulee tilalle. Äitee paukkaa yhen kanssahihhulin kanssa avioliittoon ja siä sitte elellään kurissa ja nuhteessa, ja uus iskäpuali hakkaa tohjoks jos vähäkää lipsahtaa uskon varjolla laitetuista kireistä käytössäännöistä. Jännää kyllä tää, että uskon varjolla, Jumalaan vedoten, kattotaan silmät kirkkaana et kyllä on aivan oikein hakata remmillä lapsilta vääräuskonen käytös pois. Aissaatana että vituttaa moinen.

Marjukka näkee pakomahiksen ku häneen lääpästyy semmoin kiltti vanhempi herra, jonka omistamas kaupas Marjukka on duunissa. Avioliittoon viuh vaan, pääseepä siältä uskovaisten hullujen huaneelta pois. Ei Marjukka sitä ukkoonsa rakasta, mutta miäs on hyvä ja kiltti. Mutta sitte tulee kaupalla käymään kouvostoliittolainen (sekin viälä!) kaupparatsu, ja Marjukka rakastuu ihan sekopäänä siihen. Alkaa kiihkee kuuma salarakkaus. Seuraa raskaus ja Marjukka ei voi olla varma onks raskaus omalta ukolta vai kouvostoliittolaiselta kaupparatsulta. Syntyy kaksoset, jotka on ihan kouvostoliittolaisen näkösiä. Aviomies ei tiiä ja on ihan onnesa kukkuloilla ku on saanu vihdoin lapsia huusholliin.

Seuraa karmee draama kun aviomiäs yllättää kouvostoliittolaisen kaupparatsun kotoaan niitä ipanoita ihastelemassa. Marjukan elämä hajoo kappaleiks. Hirvee tilanne, mut miä en kerro tarkemmin, kehotan teit kaikkia vaa lukemaa tän kirjan ihan itte.

Siin onkii sitte kaiken hajoomisen jälkeen ihan aimo homma elämän uuelleen rakentamisessa.

Loistava kirja ja aika hurja elämäntarina. Lukekaa tää!

Luettu: 25.12.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Vaimot kiipelissä (84/2013)

James Patterson & David Ellis: Guilty Wives (84/2013)


AAARGH. Paskaa Pattersonia taas. Oliks tää äijä itse asiassa koskaan kirjottanu mitään muuta ku köykästä kuraa? En muista enää.

Täs on neljä ihanaa ja kaunista vaimoa ketkä lähtee Monte Carloon piänelle lomalle. Vapaata ukoistaan ja sillai. Siä bailataan skumppa kuplien ja keikistellää pikineis ja hengataa kasinolla ja päästää kopaseen filmitähtee ja on niin upee bling-bling-meininki jossai huvijahdilla. Sit aamulla tulee polliisit ja pidättää koko akkalauman. Heitä syytetään ranskan presidentin murhasta, pressa on löytyny ammuttuna siitä jostai tienoolta ja wää-wää. Sit akat tuomitaan ja vankilas on kauheeta ja siä kidutetaan ja kaikkee. Yks akka sit pakenee ja ettii itekseen oikeet syylliset.

Hohhoijaa.

Luettu: 23.12.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Sympoolien kanssa muhinointia (83/2013)

Dan Brown: Inferno (83/2013)

Tässä oli hyvä taustatarina, mutta toteutus oli paska. Oli ihan helvetin puuduttavaa luettavaa, joskin loppua kohden vähän herkes mielenkiintosemmaks. Tätä samaa danbrownilaista symboliikan kanssa muhinoimista... miuta rupiaa kyllästyttään.

Tarinan punain lanka oli et sellain supernero tiedemies suivaantuu ku myä tollot ihmiset ylikansotetaan maapallo eikä tajuta, että tällä tiellä ku jatketaan ni loppu on tuleva ja se ei ole kaunis oleva. Hänpä siis tirvasee geneettisen villisti leviivän viiruksen kehiin. Sitte on WHO ja sympoliikkaproferssori Langdon jotka koittaa päästä viiruksen kimppuun ennenku se vapautuu. Missään ei kerrota et miks tua nerokas tiedemiäs on jättäny sellasen sympooleihin perustuvan arvotuksen, jota seuraamalla ja ratkomalla pääsee ns. Ground Zeroon.




Pää punasena juastaan jossain italian ikivanhois pytingeis ja jauhetaan Danten Jumalaista näytelmää ja plää-plää.

No sori, kerron et lopussa se viirus enivei pääsee livahtaan yleiseen jakoon, koko ihmiskunta saa sen. Mut virus on vaa sellain joka tekee suurimmasta osasta ihmisiä hetelmättömiä, eli johtaa väistämättä väestönkasvun pysähtymiseen ja ajan kanssa jopa siähen että ihmisten määrä tulee rutkasti vähenemään. Mahtavaa, sellaselle ois tilausta kyllä.

Tää ei ollu niin huano ku Brownin surkein tekele Digital Fortress mutta aika väsynyttä shittiä silti. Miusta tää historian sympooleissa kieriskely on jo loppuunkaluttu juttu. Da Vinci Koodi oli tosi hyvä mutta soisin jo et toi rohverssori Langdon lopettais ton tulkittemisen ja ihmiskunnan pelastelun. Bruce Willis on niissä hommissa paljo seksykkäämpi.



Luettu 3.12.2013 Gili Trawangan, Indonesia