Michael Hjort & Hans Rosenfeldt: Tunturihauta (69/2014)
Hyvää ruåttalaista dekkaripaskaa. Pidin kovasti.
Löytyy kasa raatoja jostaa tunturin kupeesta ja kauhee ihmettely et ketä ne on. Ku siel on porukkaa ku pipoo koivet oikosenaa ja kukaa ei heit tunnu kaipaavan.
Luettu: 22.8.2014
Kate Atkinson: Life After Life (70/2014)
Semmonen pimu syntyy yhä uuelleen ja uuelleen. Kuolee aina johonki ja sitte onki taas se yks lumisateinen yö 1900-luvun alkupuolella jolloin synnytään. Muutaman kerran jälkeen pimu alkaa oudosti muistaa tai vaistota, et täs tilantees ei kannatakaa kivetä tuonne ikkunalaudalle tai ei piä mennä mereen, ja elämä jatkuuki sit taas edellistä yritystä pidemmälle.
Sivujuonena on maalimansota ja Hitler, ja pimun elämän agendassa on murhaat Hitleri ennenku se alkaa kunnolla pistämään maailmaa sekasin.
Mielenkiintonen ja viihyttävä teos. Kyllähä se ois kiva saaha alottaa alusta ja jättää paljon tekemättä, ja tehä paljon enemmän. Mutta yhellä yrityksellä, erehysten kautta, on meiän nyt täs koitettava räpistellä.
Luettu: 9.10.2014
Anthony Bourdain: Kitchen Confidential (71/2014)
Kiitos, Toni Röböeinari, joka jätit tän kirjan miulle ku lähit täältä takasin Mordoriin!
Kaikki tietää Anthonyn ja sen hianot telkkariohjelmat. Tää kirja kertoo kuiteski elämästä ennen tv-staraks tuloo. Anthony vetää huumeita ja kokkaa like there's no tomorrow.
Viihyttävä kirja, jopa meille jotka ei tajua ruuasta hevon bärssettä, mutta jotka nakuttaa nenä kii telkkarissa ja töllää ruokaohjelmia.
Luettu: 23.10.2014
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen (72/2014)
Monettakohan kertaa luin tän? Aina yhtä yhä. Vanha arvio löytyy
täältä.
Luettu: 23.10.2014
Rajaa Alsanea: Riadin tytöt (73/2014)
"Sinkkuelämää saudi-Arabiasta" sanotaan kannessa. Okei. Sinkkuelämää on tuhat kertaa paskempi, mutta eri kai muuta vertailukohtaa keksitä kun neljän nuoren pimun elämästä kerrotaan.
Saudi-Arabiassa ollaan ja naisten elämä on siel vähän säädellympää, ja säädyllisempää, ku meil länsimaisil horoperseil. On järjestettyjä avioliittoja ja ei saa tehä sitä eikä tätä ja suku määrää kaiken. Gimuleiden elämää pyörittää naimisiinpääsy ja rakkaudesta haaveilu. Hohhoijaa.
Oli tää ihan kiva mut iha sama mistä on tytöt tehty ja mistä ne on kotosin, ärsyttää aina jos niien elämä pyörii vaan miesten ja naimisiinpääsyn, nimenomaan PÄÄSYN, ympärillä.
Luettu: 24.10.2014
Michael Cunningham: Tunnit (74/2014)
ÄÄÄÄHHHHHHH. Hienostelevaa kikkailua. Sellasta että kirjaa lukiessa näen päässäni kuinka kirjailija sulkakynä suussa miettii miten tämänki yksinkertasen asian voin sanoa vielä vähän kiemuraisemmin. Eli hienommin. Jonkun miälestä, ei miun.
En tajunnu tästä muutenkaan oikeen mitää et mikä idea koko teoksessa oli. Ens Virginia Woolf menee jokeen, sitte on joku kyrpiintyny perheenäiti joka vaa haluaa eroon perheestään et sais lukee rauhassa Virginia Woolfin jotain kirjaa ja sit kolmas henkilö on joku akka jota kuttutaan jollai V.W:n kirjan hahmon nimellä.
Mikä järki täs niiku oli? En tajuu. Ainoot kohat jotka viihytti oli kirjassa tapahtuneet kaks itsemurhaa (Virginia Woolf ja sitte joku aidsiin riutuva tyyppi).
Luettu: 28.10.2014 Kota KInabalu, Sabah, Malesia
