Soittakaa PARANOID! (7/2014)

Tony Iommi: Iron Man (7/2014)

HEAVY METAL! SOITTAKAA PARANOID! RÄYH!

Täällä reggaen keskellä ku elää ni ai että sitä arvostaa heviä. Oon ihan liäkeissä ku vaikka rastajätkät soittaa vihdoinki vähä Metallicaa (vastahan olen pari vuotta huutanu joka keikalla joka piisin välissä että PLAY SOME METALLICA!), vaikka päin vittuahan ne sitä vetelee ja vielä vähä regeiversiona. Mutta pitää olla tyytyväinen siihen mitä saa, eikä aina haaveilla paremmasta. Tekee elämän kivemmaks sellanen asenne. Joo.

Ni oli kiva lukee Iommin setän muisteluja. Tony Iommi on Black Sabbathista ja sillai. Kova jätkä.

Kirja oli ihan jees, vaikka siin oliki liikaa sellasta settiä mika uppoo vaan muihi muusikkorenttuihi, sellasta "sitten sellanen riffi"-juttua, mutta iha sama. Viihytti kyllä. Eikä suomennoskaa ollu ihan paska.

Luettu: 30.1.2014

Ojentaa minulle alas maailmaan (6/2014)

Lloyd Jones: Hand Me Down World (6/2014)

Kirja itte kertoo kansiliäpeessä ittestään näin:

Hand me down world

This is a story about a woman.

And the truck driver who mistook her for a prostitute. The old man she robbed and the hunters who smuggled her across the border. The woman whose name she stole, the wife who turned a blind eye. This is the story of a mother searching for her child.

This is the novel you cannot stop thinking about.

(Googlentajan käännös: 

Ojentaa minulle alas maailmaan

Tämä on tarina naisesta.

Ja kuorma-auton kuljettaja, joka luuli häntä prostituoitu.Vanha mies hän ryösti ja metsästäjille, jotka salakuljetti hänet rajan yli.Nainen, jonka nimi hän varasti, vaimo, joka sormien läpi. Tämä on tarina äidin etsii lastaan​​.

Tämä on romaani et voi lakata ajattelemasta.)

Kirja oli varmaan ihan hyvä, mutta miuta tässä korpes joku koko ajan. Jännästi kuitenki kuletettu juttua eteenpäin sillai, että koko ajan joku muu kertoo tarinaa eteenpäin ja kertoja vaihtuu koko ajan. Päähenkilö, se nainen, saa suunvuaroa vasta kirjan lopussa. Ja joo tää on tarina kuinka äiti, se tekee mitä vaan lapsesa vuaks. Lässynlässyn.

Kyllä miä oon kyenny lopettamaan tän kirjan miättimisen jo ajat sitte. Ei miuta hetkauttanu oikee mihinkää suuntaan.

Luettu: 23.1.2014

Murhahommaa (5/2014)

Liza Marklund: Elinkautinen (5/2014)

Miä kirjottelen näitä tammikuun luettuja vähä jälkikäteen (nyt on jo helmikuu), ku on ollu muita kiireitä ja murheita ja asioita ja kaikkee kauheest. Ni emmiä muista tästä Marklundista kauheesti mitää, paitsi et ihan okei oli ja oon lukenu sen aika nopialla tahdilla.

Poliisi murhataa omaan petiisä ja sen vaimoa epäillään ja niien poikakii on hävyksis ja sit Annika joka on toimittaja ni alkaa hommaa selvittelemää. Joo. Jotai sellasta.

Luettu: 9.1.2014

Perhe on ihana asia (4/2014)

Peter Franzen: Tumman veden päällä (4/2014)

Tän kirjan oon jo kauan halunnu lukee, ku oon kuullu siitä kehuja. Nyt yhet mordorilaiset kävi tääl Hiekkakikkareel kyläilees ni jättivät miulle lomalukemistonsa. Jei!

Lapsen näkökulmasta kirjotettu tarina väkivaltasessa kodissa kasvamisesta. Iskä on semmonen, kestä kirjotellaa tuhansia murheellisia lauluja. Ajaa perheen yön selkään ja sillai.  Väkivaltanen paska. Sellasta se on, monessaki kodissa, eilen ja tänään ja huomenna. Perhe on upee asia ku kunnon tuuri käy.

Kirja on kirjotettu siis lapsen näkökulmasta ja miusta aika hienolla tyylillä. Semmonen lapsenomasuus tulee siitä, ku hirveesti kaikkia pieniä yksityiskohtia koko ajan ladellaan. Että verhot vaikka oli sen väriset ja niissä oli semmosia kuvia ja kärpänen kiipeili niissä ja tuuli heilutti puun oksaa ikkunan takana. Lapset kai, mieki kai pienenä, kiinnittää huomiota pikkuseikkoihin. Kun ei sillon vielä oo kaikki ittestään selvää.

Miä tykkäsin tästä kovasti.

Luettu: 8.1.2014 Gili Trawangan, Indonesia

Huarrrrrra (3/2014)

Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli (3/2013)

Miulla oli eilen surun ja murheen päivä. Ja sitte hävis telkkarista kaikki kanavat. Just kun oisin tarvinu jotain sellasta aivot-narikkaan-toimintaa, että pystys lopettamaan itkemisen. Jotain tositeevee-paskaa tai piirrettyjä tai jotain. Onneks kaverit, kekkä läks menee täältä, lahjottivat miulle aimo pinon lukemista. Köykästä dekkarinpaskaa kehiin, ni pysty jotenki olee, ees hetkittäin.

Täm oli Maria Kallio -settiä. Ilotyttöjä elikäs huarrria tapetaan ja tapetaa vähä muitakii. Emmiä tästä kauhiasti ees muista mitää, olin niin sumussa eilen. Mutta piti tää vähän ajatuksia muualla, eli hyvin toimi. Yähö saakka luin, kunnes lopulta sain nukahettua. Kiitos siitä.

Luettu: 7.1.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Vuoden ekat oli hyvät (1-2/2014)

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat (1/2014)

Hosseinia oon ennenki lukenu ja oon tykänny kovasti. Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa oli hianoja, ja tää uus ei kyllä ollenkaa jää kolmanneks. Valtavan hieno ja traaginenkii tarina, ihmisten elämänkohtaloita, juurtensa ettimistä ja löytämistä. Tavattoman upiasti kirjotettu (ja myäs hyvin suamennettu) koskettava ja syvällinen ja ajatuksia herättävä tarina. Lukekaa!

Luettu: 3.1.2014 Gili Trawangan, Indonesia

Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu (2/2013)

Tää oli myäskin emähyvä ja erikoisen mielenkiintonen miulle, kekä oon asettunu majailemaan muslimimaahan. Täm oli myäskin tarina ihmisten elämistä ja kohtaloista ja semmosesta, ja ohessa vähä puidaan muslimien meininkejä ja koraanin sanomaa, peilaten sitä sellaseen nykyaiksempaan menoon. Että kun on siältä jostai Afganistanista lähetty ja eletään Ämeriikäs aika ämerikkäläisesti ni kyllähän sitä alkaa kattomaan niitä asioita vähä avoimemmalla öögalla.

Erittäin kiinnostava settiä. Emmiä nähkääs oo juurikaan perehtyny aiheeseen, miltään kantilta. Vaikka elän tääl muslimien keskellä ja melkee kaikki miun paikalliset kaverit on muslimei ja moskeijan möykkä on jo niin tuttu osa äänimaisemaa, ettei siihe enää juurikaan ees kiinnitä huamioo. Ni en oo saanu aikaseks, eikä oo rehellisesti sanottuna tullu ees miälee, et pitäskö hiukan ees joku wikipedian artikkeli lukasta aiheesta. Et mitä nää ny höyryää ja miks toi moskeija huutaa ja mitä hä.

Mut miä oon satanistiateisti, uskonnot ei kiinnosta, muuta ku sellasen hulluuden kannalta. Joukkopsykoosiahan ne kaikki on.

Luettu: 6.1.2014 Gili Trawangan, Indonesia