Sami Lopakka: Marras (28/2014)
Tässä on vuoden paras kirja. Kaikkien aikojen paras rokkikirja. Paras huumorikirja ikinä. Vittu, PARAS!
Tänne Indoneessialaiselle Hiekkakikkareellekin kantautu huhuja, että Marras on semmonen kirja että alta poies ja miä olin ihan täpinöissä että vittu mistä miä sen nyt saisin hankittua tänne helvetin keskelle eimitään niiku NYT. Olin jo tilannu toukokuussa tänne tulvilta kavereilta tuon tuliaiseks, ja malttamattona oottelin sitä päivää, mutta sitte tuliki Nella ja Petri käymään ja heil sattu olemaan tua mukana ja lahjottivat miulle. Kiitos!
Sami Lopakka soitti Sentencedissä eli Senareissa kitaraa ja on kirjottanu kirjan, missä pohjoissuamalainen rokkipändi lähtee euroopan rundille. Kertoja on yhtyeen kitaristi, jonka mieli on synkkä ja jota vituttaa kaikki jo ennen ensimmäistä keikkaa. Reissussa juuaan viinaa ja sekoillaan, keikkojakin peruuntuu kun yks pändin jäsen juo ittensä tajuttomaks. Välillä ollaan tuhatpäisen yleisön eessä hurmoksessa mutta kohta haudotaan itsemurhaa ja hajotetaan pändi. Tässä tarina siis lyhykäisesti, en rupia sitä enempää vatvomaan.
Kirja on paikoin niin hulvatonta huumoria, että en muista oonko koskaan mitään kirjaa lukiessa nauranu näin älyttömästi. Ihan vedet silmissä huutonaurua sai vejellä välillä. Oli just sellasta urpoa kännisekoilua ja ripulitarinoita, jotka miuta naurattaa ihan solkenaan. Rokkitähden elämä ei oo ruusuilla tanssimista, todellakaan. Siitä on elvistely kaukana kun vetää tuhannenvieensadan ihmisen eessä keikkaa, samalla kun on 40 astetta kuumetta ja explosive-tason ripuli. Paskat housussa on varmasti vähän vaikia kukkoilla ja leikkiä rokkijumalaa.
Huumorijutuista mennään kaahaten todella synkkiin tunnelmiin. Kertoja-kitaristi on kiertueen ja kirjan loppupuolella ihan viinapsykooseissa ja näkee näkee näkyjä, ja homma on muutenkin kaukana ilosen pirteestä poikapändimeiningistä.
Miä en tiiä pystyykö kukaan tätä kirjaa lukemaan niin ettei kirjan henkilöistä ole jonkinnäkönen kuva mielessä. Vaikkei tämä virallisesti ole Sentenced joka kirjassa kiertää eurooppaa, niin Senarit miä tässä visualisoin kyllä vahvasti. Ja miä oon aika varma, että yksikään ripulitarina ja muu sekoilu ei ole mielikuvituksen tuotetta. Kaikki on tapahtunu oikiasti, eihän tuommosta pysty kukaan keksimään.
Kertakaikkisen hieno kirja. Loistavasti kirjotettu ja erityisen hienoa semmonen luontevasti hoieltu tunnelman vaihtelu älyttömästä huumorisekoilusta mustansynkeisiin mielialoihin.
Tämä kirja on Mordorin The Dirt ja päihittää amerikan Törkytehtaan mennen tullen. Meno on synkempää, ja siten aidompaa.
Vittu tästä tulis muuten hyvä elokuva! Kuhan ei sitä vedettäis ihan Kummeliks.
Luettu: 23.3.2014
