tiistai 16. syyskuuta 2014

Uus musta (68/2014)


Piper Kerman: Orange is the New Black - Vuosi vankilassa (68/2014)

Tästä kirjasta on kuulemma joku tosihyvä telkkarisarjakii tehty. Selevä.

Ihan semmonen periaatteessa kunnollinen pimu, eli kirjan kirjottaja Piper Kerman, joutuu yhtäkkiä vankilaan. Nuoruuden hölmöilyjensä takia. Pimu on eläny jo  melkee 10 vuotta ihan kunnollista elämää, huumepiireissä häslääminen on muisto vain, ku yks päivä oven takana pojottaa polliisit ja sanoo että häkki heilahtaa kohta. Ja jahka on oikeudenkäynnit ja muut hässäkät hoidettu (mihin niihinki kuluu helvetisti aikaa) ni lopulta Piper toudellakin joutuu kiven sisään.

Kuiteski ihan semmoseen "kivaan" vankilaan, missä ei oo mitää hulluja murhaajia ja väkivaltarikollisia, lähinnä huumehommien takia tuomittuja, talousrikollisia ja semmosia. Siellä meininki on ehkä vapaampaa, vankila-asteikolla määriteltynä, ja muutenki ihan sillai periaatteessa okei. Eikä Piperillä oo ku reilun vuoden jöötti lusittavana.

Ihan mielenkiintonen tarina, mikäs siinä, viihyin tän parissa eri hyvin. Vähän tylsähän tää kuiteski miun miälestä oli. Vankilastooreja aina vertaan maaliman parhaaseen telkkarisarjaan eli OZiin. Parempaa linnatarinaa ei oo viä vastaan tullu.

Luettu: 16.9.2014

lauantai 13. syyskuuta 2014

Ihmelapset, osa 2 (67/2014)

Ransom Riggs: Hollow City - The Second Novel Of Miss Peregrine's Peculiar Children (67/2014)

Fantastista fantasiaa. Ekan osan lukasin joku aika sitte ja tää kakkososa jatko tarinaa. Tykkäsin, vaikkei tämmönen aika nuarisolle suunnattu fantasiahomma ookkaa ihan just sitä mitä oikee hakemalla haen luettavaks. Paitsi Harry Potterit aikoinaan, hilkulla oli etten aina ollu joku velhohattu päässä uusinta osaa yäsyännä jonku akateemisen eessä jonottamassa.

Nää peculiar childrenit putoo aika lailla samaan skeneen tai ainaki kohderyhmään, luulen. Ne peculiarit on semmosia kakaroita kellä on kullaki joku erikoiskyky. Yhen vattassa asuu ampiaisia, yks osaa tehä tulen käsillään, yks on tosi vahva ja kaikkee semmosta. Yhessä ne sitte koittaa selvitä kiipelistä jos toisestaki, ku tietty jotkuu pahismöröt on niien perässä, pahoin aikein. Aikamatkaillaan ja kaikkee.

Kolmas osaki on tätä kirjasarjaa olemassa, pitäs löytää jostain, koska tää kakkososa loppu vähän klifhangerimaisesti, eli aivan kesken. Jäi vaivaamaan että kuinka tästä eteenpäin.

Kirja on kuvitettu hienoilla vanhoilla erikoisilla valokuvilla, jotka sopii tarinaan ja avaa sitä lisää.

Luettu: 13.9.2014

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kalsarit hiertää, miksi? (66/2014)

Caitlin Moran: How To Be A Woman ( 66/2014)

Ootsiä nisti? Nimittäin femi-nisti. Jos oot ni lue tää kirja. Ja lue vaikket oliskaa, oli ihan hauska. Caitlin Moran on huumorinaisii, ei mikään kiree rintsikanpolttaja-telaketjugimuli. Kirjottaa varsin räväkän läpänheiton kera siitä, millasta on olla nainen nykypäivän maailmassa.

Hienoja huomioita naisen elämästä. Esimerkiks et MIKSI helvetissä aluspöksyt senku piänenee, ja miksi myä ämmät niitä käytetään, ku ei oo kenestäkää kivaa et joku naru persvaossa hiärtää. Juu seksikäs on, en tiiä kenen miälestä mutta jonkun miälestä varmasti on. Mut ku yleensä noita kalsareita ny ei kukaan oo näkemässä, ku enimmän aikaa elämästäs et tepastele pelkissä alusvaatteissa ihmisten ilmoilla. No mut jos käy flaksi ja pääsee panee ni miähet tykkää ku on hiärtävä pitsinaru persvaossa vai? Hei oikeesti, käsi ylös miähet, kuka teistä paskaakaan välittää millaset sloggit on böönalla jalassa siinä kohin kun ollaan niin pitkälle päästy että ollaan jo sinne nivusiin menossa?


Myä naiset ollaa aika kovia ihan itte tekemään elämästämme yhtä helvetin persettä. Helppo on määkiä että niimutku miähet sitäjatätä, mutta miulla on vähä sellanen olo että kyllä myä itte ittellemme isoimmat paineet asetetaan. Tai sitte ollaa että nii mutku akkojen lehet, vääristynyttä naiskuvaa mäkäti-mäkäti, mutta kuka niitä akkojen paskalehtiäki tekee? Naiset. Myä ollaa ihan kahelia porukkaa, jumalauta.



Eikä myä tulla koskaan pääsemään lasikaton alta, ku myä enimmän aikaa keskitytää siihen et onks tukka hyvin ja huulikiilto tän syksyn muotisävyä. Senki ajan ku käyttäis oikeitten asioitten tekemisee ni ehkä jotain alkais tapahtumaan.

Vähän överiä  täs kirjas oli sellaset "maista omaa menkkavertas"-jutut mutta ehkä neki oli huumoria.

Luettu: 10.9.2014