maanantai 3. marraskuuta 2014

Suamisen Soberismi (77/2014)


Teemu Suominen: Soberismia - Kalliosta kukkulalle (76/2014)

Kaverit tuli käymää ja toivatten miulle Suamisen Teemun kirjan. Jipii!

Oon tuntenu Teemun jo...ööö.... vissiin jo yli kymmenen vuotta. Kavereitten hengentuotosten arvioiminen on aina vähän kauheeta, mutta onneks Teemu on kirjottanu hienon kirjan ni ei tarvitte ihan kieli keskellä suuta ja varovaisna naputella mielipidettä tästä.

Teemu lopetti dokaamisen reilut kaks vuotta sitte ja on kirjottanu taipaleestaan suosittua blogia. Oon seurannu blogia alusta saakka, välillä ahkerammin, nykysin vähä harvemmin. Kuitenki aina ajoittain tsekkaan et kuis sillä Suamisella nyt menee. Tää kirja perustuu Teemun blogiteksteihin.

Syyskuun alussa 2011 Teemu hokas, että vaikkei hän ihan alkoholisti olekaan (vielä), ni jonkinsortin ongelma alkoholin kanssa hällä on. Kun lisäks päällä on masennus ja masennuslääkitys, takana avioero sekä ero myös sen jälkeisestä suhteesta, raha-asiatki vähä rempallaan ni melkonen vyyhti ongelmia siinä oli käsissä. Ja kuten ystävä Teemulle tekstarilla laitto, ni  ei ole ongelmaa jota ei dokaamalla sais vielä pahempaan kuosiin. Teemu pisti korkin kiinni. Ja hyvä että pisti.

Tuosta krapula-aamusta, jolloin Teemu heräs todellisuuteen, on nyt reilut kaks vuotta. Sen jälkeen Keikkaläski on laihtunu yli 20 kiloa sekä lopettanu röökinpolton ja masennuslääkityksen. Kiivenny Euroopan korkeimmalle vuorelle ja kirjottanu kirjan. Talk about elämänmuutos.

Miä tykkään tämmösistä elämänmuutostarinoista. Osin siks, että itteki olen ison muutoksen elämääni tehny ja sitä kautta löytäny mielenrauhan ja hyvän fiiliksen. Teemu lopetti dokaamisen, miä jätin Mordorin ja muutin tropiikkiin. Aika helvetin paljon samanlaisia mietteitä on Teemullaki päässä pyöriny, ku mitä miulla, samoja oivalluksia tahi miltei valaistumisia kokenu. Esmes sellasia, että kaikki on siusta ittestäs kiinni. Elämä ei muutu, jollet ITTE tee asialle jotain. Ja että et lakkaa olemasta eikä maailma lakkaa pyörimästä, vaikket jokaisissa kissanristiäisissä mukana hilluiskaan. Ja että elämänmuutoksen oheistuotteena tulet huomaamaan ketkä on oikeesti siun ystäviä ja ketkä vaan sellasia satunnaisia rai-rai-tuttavuuksia. Ja että ihminen pystyy melkeen mihin tahansa jos oikeasti haluaa.

Miun korvaan aina vähä särähtää kun tämmösten tarinoiden kohalla niin usein mainitaan rohkeus. Sitä oon ittekki kuullu. Että onpa rohkea teko. Omalla kohalla, ja uskon et myös Teemun kohalla, tilanne oli kuitenki sellanen, että muutos oli enemmänki PAKKO tehä. Alamäki oli eessä, vitutuskäyrä taivaissa ja mieli mustana. Ja asiathan ei mikskään muutu, jollei niitä laita muuttumaan.

Rohkeeta on sen sijaan ollu miusta se, että Teemu on alusta saakka kirjottanu blogia omalla nimellään ja varsin julkisesti. Totta vitussa se on sitte tuottanu myös paskaa palautetta. Kerjääkö tuo sääliä, hakee huomiota ja vittu mitä nillitystä. Mutta varmasti asioiden julkinen puiminen blogissa on auttanu Teemua pysymään päätöksessä. On vaikiampi sortua kun on oma naama - ja maine - pelissä.

Miä en ollu Mordorissa enää Teemun viimeistä kännikesää seuraamassa, ni en tiiä miten pahaa sekoilua meininki oikein oli, mutta pikkulinnut on laulanu että meno oli ihan hirviää seurattavaa. Mutta kyllä Teemun kanssa kerettiin männävuosina aivan helvetisti bailaamaan ja hauskaahan meillä oli, välillä ihan helvetin hauskaa. Nyt kun kävin viime kesänä Mordorissa ja Teemua pari kertaa tapasin ni mies on kyllä jumalauta muuttunu. Ensinnäki siitä on tullu hoikka ja komea ja charmikas, ja kyllähän se siinä kahvikuppisa kanssa Majava Barin terassilla säteili kilpaa auringon kanssa. Semminkin kun oli vasta pari päivää aiemmin palannu siltä vuorenvallotusreissultansa.

Ainoa asia mikä kirjan teksteistä koko ajan särähti silmään oli Teemun raha-asiat. Mies joka asuu Eirassa 80 neliön lukaalissa, ajaa jeepillä, matkustelee koko ajan ja perheellä on loma-asunto Nizzassa ja kesämökki Sipoossa, ni kitisee kuinka persaukinen se on ja mite on raha-asiat päin helvettiä. Niiku.... ekskjyysmii???? Tätä miältä oon miä, nimimerkki "Mistä rahaa päivän nuudeleihin -69". Mutta nää asiat ei oo kirjassa mitenkään pääosassa ni antaa mennä. Tärkeintä tässä tarinassa on se henkinen taival siitä yhestä syykuun aamusta tähän pisteeseen, misä miäs on elämäsä kunnossa, niin fyysisesti ku henkisestiki.

Teemulle ihan vitunmoinen hatunnosto koko hommasta, olen tavattoman ylpiä Teemun puolesta ja myös siitä, että saan tuntea tuon hienon ihmisen, joka ruikuttamisen sijaan oikeasti otti ittiään niskasta kiinni ja muutti elämänsä paremmaks. Siinä on monelle esimerkin ainesta.

Ja kiitos tästä kirjasta, Teemu! Sekä maailman parhaasta omistuskirjotuksesta! Ja kaikkee parhautta tulevaisuuteen ja olkoon onni myätä ja ja.... ja.... ööö... no, vittu, VOIMAHALI!

Luettu: 3.11.2014