Vaarallista ja kiellettyä (47/2010)

Cate Tiernanin wicca-aiheisesta, teineille suunnatusta kirjasarjasta  nous vähä aika sitte kauhia häly, kun joku kristillisten kansanedustaja teki oikeen Suamen hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, että miten tämmöstä noituutta ollaan julkasemassa ja viel lapsille. Voi jumalauta, oikeesti, eikö valtion HALLITUKSELLA ehkä olis parempaaki tekemistä? Ihan uskomaton juttu! Luulin et tääl on jonkinlainen sananvapaus, mutta ei vissiin, kert yhen kireepiposen uskiksen sekoilu asian tiimoilta lojautti  kirjasarjaa suomennettuna julkasemassa olleelta kustantamolta ns. shaisset sukkiksiin ja kirjojen julkasu peruttiin. Kustantamon toiminnasta kertonee muuten aika paljon jotain se, että kun kirjallinen kymysys hallitukselle jätettiin perjantaina, niin kustantamon toimitusjohtajalle vasta maanantaina valkeni "että sellainen asia kuin wicca on olemassa". Äijähän on suorastaan hämmentävän hyvin perillä siitä mitä hänen putiikissaan puuhastellaan, eikä yleissivistyskään mitenkään huimaava taida olla... (Hesarin sivulla asiasta lisää, jos jotaa kiinnostaa.)

Enivei, miä tahoin tiätää mistä koko hommassa oikee on kyse. Ennen kyseistä maanantaita (kun nää hommat läsähti uutisiin) ni en ollu kuullukaan tämmösistä kirjoista, mutta samantienhän sitte hiiri ujeltaen painelin internettiin ja tilasin kirjasarjan ekan osan eli Book Of Shadowsin. Uuuuuuu-uuuu-uuuu, tavattoman jännää kuulkaa, siin sellain taviksen olonen 16-vuotias tytsy innostuu wicca-hommeleista (koska, tietty, kouluun tulee uus mahottoman komee poika, joka on wiccahöyryyjä) ja huomaakii olevasa asiassa luonnonlahjakkuus. Sit ollaakii jo mettässä leikkimässä piirileikkejä muitten wiccanoita-wannabeetten kanssa ja yän hämäris keitellää jotai aknen parantavii yrittikylpyi ja loitsutaa kovin. Ja kui ollakaa, vaikka tytsyn bestis on maailman kaunein ja hyvätissisin, ni tissitön tavis vie lopussa sen komeen pojankii, ja suuteloivat samhainia juhliessaan. Uijui. Hurjaa. Suorastaan hypnoottista ja salettiin saa jokaisen lukijan ryntäämään, ehkä jopa älästi, yrittitarhoihin ja metsäaukeille tekemään taikoja. Miäki jo mun parvekkeen pientä Strömsöötä kattelen sil silmäl et mitähän taikoja vois mintusta, basilikasta, ruohosipulista, rosmariinista ja kissankarvoista tehä? 

Mutta siis: iiiihan perus-teinikamaa, missä nyt vaan on vähä jotain luonnonhelmassa hyppelyä ja loitsuumista ja taikoja. Miten vitussa tääl on Harry Potterit ikinä voitu julkasta jos tämmönen harmiton tekele herättää suoranaista kauhua ihan eduskunnassa asti? Täs kirjas ei ollu mitään vaaraa (kattokaa ny tota kansikuvaa, jos ette usko)! Tosin ehä miä sitä ehkä tajua ja huamaa ku oon tasapainonen viksu keski-ikänen käntty, eri homma jos tommosta hurjuutta lukee puperteettinsa tuottamien hormoonimyrskyjen kourissa kärvistelevä herkkä ja vaikutuksille altis teini.

Mut onneks suamen nuariso ei varmaan osaa lukea enklanniks eikä varsinkaan osaa tilata kirjoja internetistä. Ja mikäli miä mitää nuaruusvuasistani muistan, ni jos joku oli kiällettyä, ni sen kiinnostavuushan nous samantien potenssiin tsiljoona. Kristilliset vapiskoon sakasteissaan, heiän hölmöilyjen ansiosta tuol metiköissä kasvanee nyt  vetreä wiccanoitien verkosto.

Järjetöntä paskaa (46/2010)

Elizabeth Gilbertin Eat Pray Love on kirja jonka paskuudesta voisin kirjoittaa kirjan. Jos jaksaisin. Ostin ton vahingossa kun etsiskelin jotain matkustelukirjaa ja toi pökäle oli alan opusten myyntilistan kärjessä. Stooriki kuulosti periaatteessa kiinnostavalta elikäs Rouva Gilbert avioeroaa ja lähtee sitte ettimään itteään maailmalle vuodeks. Menee Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Että periaatteessa kuulostaa ihan hyvältä.

Mutta vittu tuo akkahan on ihan täys tampio ja rasittava puita halaileva joogaava hippi. Eikä siinäkään mitään, saa olla, mutta saatana pitääkö olla niin vitun ärsyttävä? Millanen ihminen saatana huutoitkee vessan lattialla ahituskohtauksissaan ja sitte keskustelee ittensä kanssa kirjottamalla vihkoon ens että "HELP ME" ja sitte vastaa ittelleen että "I love you, I will never leave you, I will always take care of you"???? Mitä vittua?

Lisää: Gilbert on myös just sellanen ihminen jota en tajua sitte laisinkaan, eli todella kovan luokan sarjasuhettaja. Noin 15-vuotiaasta saakka seurustellu koko ajan, ei ollu koskaan ees viikkoa sinkku kert vaihto poikaystäviä lennossa. Nyt sitte ku avioero tuli ni akkahan meni ihan sekasin ku ekaa kertaa oli yksin. Ystävät osti sille sitte KUUMAVESIPULLON jonka kanssa se sit nukku. Että sai sellasen tunteen niiku sänkyssä ois miäs siinä kuumottamassa. Jumalauta. 

Ja sitte ku se menee Italiaan ni ihan pöyristyneenä et wtf ku italiaanot ei ookkaa hänen kimpus koko ajan niiku oli joskus 15 vuotta aiksemmin ollu ja eihän tommoin miestenhuomioriippuvainen plondi sitä pystyny millään käsittämään et parikymppistä pimatsua ehkä kikkolot vonkaa enempi ku kolmevitosta kottaraista. Ehei, meijjän Elizabeth selvitti asiaa kovasti ja huokas sitte helpotuksesta ku sai mukamas kuulla et Italias on vaa kulttuuri muuttunu että miähet ei ahistele naisii enää niin kovin ku ennenvanhaan. Et vika ei ollukaa hänes, hää on edelleen ihan vitun kuuma pakkaus. Jööses. 

Italiassa se pyörii 4 kuukautta ja sitte siirtyy Intiaan jonneki helvetin joogamoon missä se vaan joogaa ja meditoi ja kuuraa lattioita ja halailee puita ja on niin vitun henkistyny ja valaistunu että järki lähtee. Sieltä sit Indonesiaan ja Balille Ubudiin, ja niin tyhmähän se tietysti on ettei oo etukäteen sen vertaa selvittäny että ois viisumihommat tutkinu. Akka pärähtää lentokentälle ja pöyristyy vallan et miten on mahollista että Indonesian valtio ei toivota häntä rähmällään tervetulleeks jäämään sinne ihan niin pitkäks aikaa ku haluaa, vaan antaa vaan 30 päivän viisumin. Aivan järkyttävää. Akka sitte hoitaa homman lahjomalla jossain jonku viranomasen ja saa 4 kk oleskeluluvan. Vitun pätevää meininkiä, korruptiotahan kannattaa aina tukea.

Balille hän meni sen takia että oli käyny siellä pari vuotta aikasemmin ja joku poppamies oli sanonu että tulet takasin tänne vielä ja asumaan hänen luokseen, ja Elizabethan tietysti uskoo ja on sit taas ihan shokissa ku hönkää innosta piukeena sen poppamiehen luokse ja siis OMG ku ei se 150-vuotias hampaaton hihhuli muistakaa häntä heti eikä varsinkaan pyyä nurkkiinsa asumaan. Lopuks Elizabeth sitte löytää myäs rakkauden eli kirja saa sellasen ihanan lopun joista miä erityisesti tykkään. Rakkaus. Lööv lööv lööööv.

Elizabeth Gilbertistä tuli tän kirjan myätä miun arkkivihollinen ja oon oikee netistä kaivanu hänest asioit ja uhkun pyhää kuvotusta häntä kohtaan. Viiminen niitti oli kun pongasin et hänen uusin kirjasa on nimeltään  Committed - A Skeptic Makes Peace With Marriage. Mikä vitun skeptikko se on joka saatana seurustellu koko elämänsä ja on ollu jo kerran aikasemminkii naikkaris??? AAARRRGGGHHHHH.

Ozzy (45/2010)

Oltii yks arki-ilta Loosen terassilla. Siin oli Tuisku, Mikko ja... OMG... Kari Peitsamo (!!!). Kari Peitsamo sanoi että oon "megabeibe" ja meinasin pökrätä onnesta et voi vittu, VIHDOINKIN joku joka tajuaa! Enivei, Peltosen Janne istu siel sisäpuolella lukemassa Ozzyn elämänkertaa ja aina siihe ulos tupakille tullessaan vouhkas suureen ääneen et nyt on niin loistava kirja kesken ettei malta millään lopettaa lukemista. Se luki sitä vissii Liken julkasemaa suomennosta, ja kehut oli niin kovia että heti samana iltana tilasin oman Ozzyn enklanninkielisenä tualt internetin ihmeellisest ostosparatiisista (oli viel törkeen halpa, vaa jotai 6-7 euroo, sis. postikulut)..

 

Ozzy nyt ei esittelyjä kaipaa, mutta kyl kaikkien pitäis lukee I Am Ozzy. Aivan hulvaton teos, sai kikattaa välillä ihan vedet silmissä, ja välillä taas teki oikeen pahaa (esim. ikäviä tarinoita Ozzyn nuoruusvuosilta kun se oli teurastamossa töissä). 

 

Anthony Kiediksen Scar Tissue on tähän asti ollu ehottomasti paras rokkielämänkerta mitä oon lukenu, mutta kyllä Ozzy kipuaa, jos nyt ei ihan ohi, niin ainakin aivan perstuntumaan. Loistava kirja, kertakaikkiaan.

Hilpeän lukukokemuksen lisäks täst viel oppi uusia asioita. Esimerkiks sanonnan et jollai on "bee up his arse". Otan heti käyttöön. Hyvästi perseessä olevat sitruunat, nyt siel on täst lähin aina vaa ampiainen.