Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ellory. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ellory. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Mafiahommia (30/2013)

R.J. Ellory: A Quiet Vendetta (30/2013)

Kipasin tuos männäpänä miun vakkarikirjadivarissa vaihtamassa kirjoja. Oli pakko heti tarrata kii, ku sielt löyty taas yks Ellory. Vaikka takakannen selostus ei yhtään kiehtonu, ni aavistelin, et saattaa olla kuiteski hyvä, sikäli mikäli kahen aikasemmin lukemani Elloryn perusteella mitään voi päätellä.

Semmonen Ray Hartmann on ajoittaan pulloon katoova järjestäytyneen rikollisuuden tutkija New Yorkista. Sil on avioliitto hiukan kuralla eikä töissäkään niin hyvin mee, ja elämä on aika aallonpohjas. Sitte yks päivä tulloo FBI:n ukot hakemaan, ja kiikuttavan äijän hirveellä tohinalla New Orleansiin, Rayn lapsuuden kotikaupunkiin. Siä on nääs paikallisen kuvernöörin tytär kidnaapattu ja kidnaappari on soittanu, että hän haluaa langan päähän vain ja ainoostaan Ray Hartmannin, eikä ketään muuta ja jos ei asia hoiu ni kuvernöörin tyttärestä lähtee ilmat pihalle justiisa. Ray saahaan mestoille ja kidnaapparin kans puheisiin. Kidnaappari, harmaantunut herra, oikee ilmaantuu sinne paikalliselle FBI:n konttorille ja vaatii, että hän saa Raylle tilittää elämäntarinansa ja Rayn tarttee se kuunnella. Kun tarina on turistu loppuun ni kidnaappari kertoo mistä sen kuvernöörin tyttären voi käyä noukkimassa ja sen jälkee hänet voi pistää vaikka vankilaan.

Kidnaapparin elämäntarina on tarina mafian leivissä olleesta ammattitappajasta. Elämä vie New Orleansista Kuubaan, sieltä New Yorkiin, Los Angelesiin ja ties minne. Kidnaappari kertoo kaiken: ketkä oli Kennedyjen murhien takana, mitä kävi Hoffalle, miten Marilyn Monroe murhattiin ja miks jne. Siinä selviää moni mysteeri, ja ohessa meneepi lokaan tärkeitä ihmisiä. Ei ole sen kidnaapatun tytön kuvernööri-isukillakaan ns. puhtaan jauhot pusseissansa, täysi roisto koko mies.

Kidnaappaustarinalla on sellanen yllätysloppu, et melkeen hihkuin innosta, se oli niin hieno. Motiivi on kosto vuosien takasesta hässäkästä.. Pitkä viha, se on komiaa se! Toinen motiivi on perhe, oman jälkikasvun onnellisuuden takaaminen.

Minen oo koskaan ollu mikään suuri mafia-tarinoitten ystävä, en oo mitenkää erikoisen liekeissä ollu mistää Kummisetä-elokuvista tai sillee. Mutta ku tarina on hyvin kerrottu, ni menee näemmä mafiahommatki meikäläiseen ku häkä.

Että kyllä, oops, Ellory did it again! Tämä oli siis ihan vitun loistavan mahtava spektaakkeli koko kirja. Ellory on ihan huikee tarinankehittelijä ja kirjottaa älyttömän hyvin. Vaikken sillä lailla ihan osaa enklanninkielestä arvella tekstin laatutasoja, ku enklantini on tällä hetkellä lähinnä köpöö regeienglantia, mutta sujuvasti luen ja kyllä tyhmäki tästä Elloryn tekstista hokaa et tyyppi todellakin osaa.

Mie mistä löytäisin lisää Elloryja? Hänestä on tulossa suosikkikirjailija ihan näillä näppäimillä.

Luettu: 27.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vuosipäiväsarjamurhaaja (27/2013)

R.J. Ellory: The Anniversary Man (27/2013)

Luin yhen Elloryn viime vuoden lopulla, miun eka kirja häneltä. Sillo totesin, et tarttee lukee lisää ja tsekkaa onks tää Ellory oikeesti sikahyvä vai oliks toi yks vaan vahinko. No nymmiä sitte löysin toisen Elloryn teoksen ja kyläkyläkylllääääh, hän osaa vääntää jännäriä niin et alta pois.

The Anniversary Man on sarjamurhaaja, jonka murhasarja pistää New Yorkin paniikkiin. Tyyppi jäljittelee tunnettuja sarjamurhaajien murhia ja tekee tismalleen samanlaisia murhia aina jonku aikasemman murhan vuosipäivänä. Se haluu näyttää kaikille, et on kaikista ovelin murhaaja evaah, se kert osaa tehä samanlaiset murhat mutta eipä jääkkää kiinni. Poliisi on helisemässä, ku yheltäkää murhapaikalta ei löydy mikrobinkaan vertaa mitään johtolankaa tai ees langanpätkää. Poliisi saa avukseen yhen Johnin, joka on nuorna poikana selvinny hengissä yhen sarjamurhaajan kynsistä. Siin tilantees murhaaja mätki Johnin tyttöystävän hengiltä vasaralla, ja Johnin omakii henki oli ihan hiuskarvan varassa. Johnilla ei oo sen jälkee niin sanotusti menny hissi ihan katolle saakka, vaikka onkii äärimmäisen älykäs ja viksu. Johnilla on kummallisia pakkotoimintoja ja sillai. Mutta hän tietää sarjamurhista ja sarjamurhaajista KAIKEN. Siks varten poliisi hänet apulaiseks palkkaakin.

Mut Anniversary Manii ei saaha kiinni. Tilanne räjähtää käsiin siin kohin ku murhaaja lahtaa 6-henkisen perheen. Paniikki valtaa koko New Yorkin. Homma kärjistyy loppuratkasuun, joka jäljittelee sitä murhaa, mistä John vuosia sitten selvis hengissä.

Älyttömän hyvä kirja. Tykkäsin, kun täs oli paljon käsitelty ihan oikeesti tapahtuneita sarjamurhia, sellasta faktan siivittämää fiktioo siis. Hyvää oli myös et murhaajasta ei ollu niin minkään sortin aavistusta, ennen sitä vimosta loppuratkasua.

Kuten tiiätte, oon perverssin kiinnostunu sarjamurhista. Se homma ku on sellasta pimeintä ja synkintä ihmistoimintaa. Kiinnostaa suunnattomasti tuommoisten todellisten ihmishirviöiden toiminta ja mielenliikkeet. Se on jännää se, et heil tuntuu olevan ihan sellanen pakko ja tarve tappaa. Miten ihmismieli niin vinksalleen oikee meneekää, se on ihmeellistä. Ens elämässä miusta tulee FBI:n profiloitsija. Oon jo nyt lukenu niin paljon faktaa ja fiktiota aiheesta, et pätevyyshän miulla ikäänku on jo aika hyvin hallussa. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen muuten John Douglasin kirjoja. Se äijä on FBI:n profilointihommien suurin guru ja on kirjottanu asiasta monta sikamielenkiintosta kirjaa, missä käyään oikeitten murhien avulla läpi sitä, miten profiloitsijat jostain raadosta ja murhapaikasta oikee vetää kaikenlaisii johtopäätöksii. Jännää touhua.

Luettu: 19.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Salaliittoja (150/2012)

R.J. Ellory: A Simple Act of Violence (150/2012)

Aika hyvä kirja oli tämä, joskin lätsähti hiukan loppua kohti. Täs oli sarjamurhaajia ja salaliittoja, eli kaikki hyvyyden ainexet kasassa. Hommia tutkiva polliisi on aivan helisemäs, ruumiit senku kasaantuu, ja jäljet lopulta johtaa CIA:n kynnyksille. Mistään tutkimuksista ei tuu mitään, ku korkeemmat tahot viskoo kapuloita rattaisiin.

Tätä Elloryy tarttee lukee joku toinen kirja ja kattoo et onks tää yleisestiki hyvä tarinaniskijä vai oliks tää vaa joku vahinko.

Peeääs. Ennenku joku matikkanero älähtää ni jep, tän vuoden kirja nro 149 puuttuu välistä. Sen mainion kirjasen arvio putkahtaa tänne joskus myöhemmin.

Luettu: 23.12.2012 Gili Trawangan, Indonesia