Taivaan viis tyyppiä (45/2013)

Mitch Albom: The Five People You Meet In Heaven (44/2013)

ARGH! Miksi tämä Kirjailija Albom vainoaa minua nyt? Vastahan lukasin Time Keeperin! Ja nyt taas samaa henkevää, valaisevaa paskaa, toisenlaises paketis vaan. En ois millää jaksanu nyt mut koska lukemisesta on koko ajan pulaa ni menkööt.

Tää kirja kertoo sellasesta, et ku yks vanha mies Eddie kuolee ja sit kuolemanjälkeises elämäs ens siun pitää rehvata viis ihmistä jotka on siun elämääs jotenki koskettanu tai vaikuttanu. Vältsyy et oo heistä kaikkia koskaa ees tavannu, mutta tietämättäs elämän polut on jossai kohin ristenny sillä lailla että vaikutus on ollu kova, toiselle tai molemmille. Esmes et Eddie ei muista lainkaan tapausta ku oli pienenä juossu pallon perässä tielle, mutta autoilija joka melkee Eddien yli ajo ni järkytty niin kovin et sai sydärin ja kuoli.

Viis ihmistä sit kertoo siä taivaas jotain diibadaabaa ja niien juttujen kautta siä sit valaistut ja ymmärrät oman elämäs paremmin ja osaat antaa anteeks niille kelle pitää anteeks antaa ja sit ku nää asiat on hoiettu ni sit kohti valoa ja tuonpuoleinen on ihanaa.

Ääääh!

No joo, uskon tavallaan tuohon että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sillai, mutta ärsyttää nää tämmöset kirjat jotka koittaa olla niin vitun henkeviä ja näitä sit keski-ikäset ämmät lukee tietäväinen hymy naamalla, katsovat välillä pohdiskelevaisna horisonttiin ja kuvittelevat tajuuvansa elämästä jotain hieman enemmän ku tämmöstä paskaa lukevat.

Luettu: 8.5.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Kellon seisahtuvan tahron (35/2013)

Mitch Albom: The Time Keeper (35/2013)

Tää kirja kertoo miähestä joka keksii ajan. Ja sitte se joutuu sellaseen luolaan ja on siel tuhansia ja tuhansia vuosia, kunnes lähtee sit opettamaan ajan merkitystä kahelle nykypäivän ihmisille. Toinen on nuori gimuli joka haluu tehä itsarin ku on rakkaushuolia ja toinen on rikas vanha syöpäsairas mies, joka haluaa elää ikuisesti. Kuhan luolan aikamies on sitte tyypeille näyttäny asioita ni gimuli ymmärtää haluavansa sittenki elää ja vanha mies ymmärtää, että ku siun viiminen kosminen pierunhenkäys lähestyy ni se pitää vaan hyväksyä.

Miä en tiiä mitä mieltä tästä kirjasta olen. Luin tämän Time Keeperin ihan yhessä hujauksessa, eli sikäli tarina kanto ihan kivasti. Mutta ku en oikeen sisällöstä sittenkään tiiä. Jotenkin ärsyttää hiukkasen tämmöset vähän sadunomaiset nokkelapokkelat kirjat, joissa on niin vitusti sanomaa ja elämänviisautta ja ne on yleensä viä sellasia ittestäänselvyyksiä. Tää Time Keeperi  on just sitä lajia, ja tää menee sinne henkistyneitten ihmisten kirjahyllyyn, sinne Coelhojen ja Life Of Pin viekkuun.

Eikä tässä nyt sikäli mitään erikoisen oivaltavaa viestiä miusta loppujen lopuks kuitenkaa ollu. Selvähän se on, et kunkin aika täällä on rajallinen. Ja selvää on seki, et ei kandee itsarii tehä, ku aina kannattaa kattoo viä huominen päivä ku ei ikiin tiiä mitä se tuo tullessaan.

Tämä ei mikään paska ollu, ei tokikaan. Mutta jotenki jätti sellasen vähän ärsyyntyneen olon. Viimestään siinä kohin nous satanistin niskavillat pystyyn, ku kirjan lopussa on kirjailijan kiitokset ja ne alkaa näin: "First, thanks to God. I do nothing without His grace."

Luettu: 6.4.2013 Gili Trawangan, Indonesia