Sofi Oksasen eka kirja. Ei tiätysti niin hyvä ku Puhistus, mutta hyvä silti. Sofi osaa kirjottaa ja muutenki miä piän hänen hahmostaan. Sisälläni asuu pieni gootti joka on ihan et hurraa kun Sofi ei oo mikään artopaasilinnamainen pulsu tai jaritervomainen omahyvänen ärsyttävä pöljä.
Voisko joku tuua sen Sofin viimesimmän kirjan tänne? En oo sitä viä lukenu.
Luettu: 12.6.2014
"Yks parhaita kirjoja koskaan", oli saatesanat kun tää kirja miulle lahjotettiin. No jaa. Ei ehkä pääse miun topteniin, mutta yhtäkaikki oli ihana kirja ja lopussa itketti. Kertoo hyvästä tarinankerronnasta, jos jopa miuta koskettaa noin.
On semmonen hianon pariisilaisen taloyhtiön ovenvartijarouva. Se on salaa helvetin viksu ja sivistyny, mutta vetää sellasta tyhmän noubadin roolia. Kun ei halua että kukaan kiinnittää häneen huomiota, hän haluu vaan ola omissa oloissaan ja elellä elämäänsä.
Yläkerrassa asuu sellanen viksu pikkulikka joka on päättäny tehä itsemurhan kun seuraava syntymäpäivä tulee, sitte kun täyttää koltoist vee. Ku elämä on niin hanurista ja muu perhe on pinnallista leuhottajaa, eihän sitä jaksa kattella.
Ja sitte taloon muuttaa japanialainen herrasmiäs, joka hokaa niin portinvartijan ainutlaatusuuden ku sen pikkulikan älykkyydenki.
Kaikkien elämät muuttuu paremmaks, mutta sitte tulee onneton loppu.
Meni roska silmään.
Luettu: 16.6.2014
Bruus Sprinkstiinin elämänkerta. Helevetin miälenkiintonen. Rupesin tykkää Prusesta ku luin tän, vaikkei sen tekeleet oo ennen kiinnostanu paskaakaan. Paitsi River on hiano piisi mutta kaikki Born in the jyyeseit ja muut ni plääääh.
Bruce ei oo mikään helppo persoona. Tavattoman tuotelias ja lahjakas ja tasan tietää mitä haluaa millonki, ja sillon siinä ei paljo muut asiat paina. Jalkoihin jäät jos koitat olla Brucen tiällä poikkiteloin.
Tää kirja oli ihan älytön järkäle, liki 600 sivua ja fonttikoko hyttysenpaska. Meni hetki tätä tavatessa, muttei kyllä aika käyny pitkäks.
Luettu: 1.7.2024
Becky Wicks: Balilicious - The Bali Diaries (51/2014)
Jaaha. Jaaha. Tommonen pimu pölähtää puoleks vuodeks Balille ja tämä on päiväkirjamainen muistelma siitä ajasta. Jahas. Ubudiin menee, valaistumaan ja henkistymään ja kirjottamaan. Ramppaa ties missä joogatunneilla ja poppamiehillä ja suolenhuuhteluissa ja pillunhöyrytyksissä (jep!) ja seremonioissa ja muissa hihhulihommissa.
Ei ihan samalla tavalla matkaile kuin miä, ei todellakaan. Mutta ei tää kirja ollu niin paska kun etukäteen ajattelin. Vähän ärsytti välillä, mutta ajoittain Beckyllä lentää ihan hyvä läppä ja naurattiki jossain kohin. Se käy muutamaan otteeseen tääl miun Hiekkakikkareellaki ja sutisee jonku sukellusopettajan kanssa ja semmosta.
Ihan miälenkiintonen kirja kyllä.
Miun pitää kirjottaa toisenlainen matkailuteos kyllä. Siinä ei joogailla eikä haeta valaistumista mistään helvetin ashrameista ja sukellusopettajista. Siinä nyhjätään yksikseen ja ollaan omissa ajatuksissa ja sitä kautta tajutaan elämästä jotain.
Pysykää taajuudella. Tulossa on. Kuhan ehtis kirjotella.
Luettu: 6.7.2014
