Toinen juttu (18/2014)

 Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu (18/2014)

Saari turahti täyteen mordorilaisia, ja heilt sain niin paljo kirjoja, et kelpaa vähä aikaa maata seljällään lukemassa. Ja lukemassa suameks! Ihanaa!

Jonku vissii yhen Nesserin oon lukenu joku aika sitte, ja se oliki sopivasti tätä Toista Juttua edeltävä opus. Hyvä, ku täs on sama polliisimiäs ku siinä edellisessä, nimeltäns Gunnar Barbarotti. Gunnar rupiaa saamaan kirjeitä mis kerrotaan et moi, tapan kohta tän ja tän nimisen ihmisen.  Ja näin sitte käyki, että kohta tupsahtaa ruumiita. Sitte tulee kohta postissa kauhee hivakka jotaa viien vuoden takasta lomapäiväkirjaa, missä kerrotaan kui jossai ranskalaisella rannikolla on kans vähä puolvahingossa tapettu yks tyttö ja sen mummeli.

Pitkä juttu, liki 600 sivua, mutta piti niin pinteessä et luin miltei yhellä makaamisella. Nukuin välil ja sit taas jatkoin. Älyhyvä stoori ja pidin tässä erikoisen paljon yllärilopusta. On aina hyvä jos miä luulen et tää homma menee tällee ja sitte viuh vaan lähteeki matto alta ja loppuratkasu on jotai ihan muuta.

Luettu:  24.2.2014

Nesseri ja Mankeli (78-79/2013)

Håkan Nesser: Komisario ja hiljaisuus (78/2013)

Öööh. Ärsyttävä kirja. Hyvä tarina, uskonlahkohommaa ja raakoja murhia, mutta tekstin tyyli otti aivoon.

"...oli kai helppo juttu seuloa valkoisesta valheesta esiin retroaktiivinen totuus."
Anteeks, mikä? Retroaktiivinen totuus? Mitä?

"...kuivasia huolellisesti otsansa epäilyttävään nenäliinaan."
Okei, otsansa huolellisesti kuivaaja on komisario, mutta että hänen nenäliinansaki on epäilyksen alainen?

Ja tätä meininkiä. Miä en jaxa.

Lisäks kirjassa ei missään selkeesti kerrottu että missä kaikki tapahtuu. Kummallisia kaupunkien nimiä ja muuta, mutta en saanu käsitystä ees että missä maassa ollaan. Yhessä sivulausessa mainittiin jotain joka viittas et oltais Puolassa mutta tiijä sitte.

Luettu: 16.11.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Henning Mankell: Tanssinopettajan paluu (79/2013)

Mahtava Mankeli! Täs oli natseja! Natsit on aina jänniä ja miälenkiintosia. Lisäks oli hyvä päähenkilö, sellain poliisi joka sairastuu syöpään ja on siitä ihan paskana ja sit luonteeltaan semmonen sulkeutunu mörkö. Sen entinen työkaveri, eläkkeellä oleva polliisi, on muuttanu johonki huitsun korpeen erakoks ja löytyy sieltä tapettuna. Se on ruoskittu hengiltä. Asiaa! Syäpänen poliisi on sairaslomalla ja oottaa vaan et alkais hoidot ja aikaa tappaakseen lähtee sinne käpykylille pohjoseen ottamaan selvää et mikä sen entisen työkamun tappo. Jälet johtaa natsisaksaan ja sodanaikasiin tapahtumiin siellä. Toinenkii murha kohta tapahtuu ja kaikenlaist kummallist.

Ihanan paksu kirja, miälenkiintonen juani, hyvät henkilöt ja hianosti kuletettu tarina, eikä suomentajakaan oo menny sössimään. Mainio, viihyttävä teos. Tykkäsin.

Luettu: 18.11.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Suku on... (107/2012)

Håkan Nesser: Sukujuhla (107/2012)

Ruattalaisperhe kokoontuu vähä joulun alla viettämään isän 65-vuotissyntsää ja tyttären 40-vuotissyntsää. On hunsvottipoika, joka sinkos lööppeihin ku osallistu tosi-telkkariin ja siellä meni kännispäissään runkkaamaan kameroitten kuvatessa koko spektaakkelin. On tytär, jonka avioliitto on vähän oudolla tolalla. On se synttärisankaritytär, jolla on kaikki ihan vitun jees. On just eläkkeelle päässy onneton äitee ja oman napansa ympärillä pyörivä besser-wisser-isä. On lapsenlapsia, joilla niilläki omat ongelmansa.

Kemuista häviää ens se hunsvottipoika ja seuraavana yönä yks lapsenlapsista, nuor kloppi, luikkii yän hämäriin eikä palaa. Polliisit alkaa tutkimaan, homma ei etene mihinkää, hunsvottipoika löytyy ens yhest pakastimest, mutta se yks poika pysyy kateissa. Kunnes lopulta yks ihminen murtuu ja avaa suunsa, ja siitä lähtee tilanteet keriytymään auki.

Stoori on miälenkiintonen, kyllä on juu, mutta kirjan parasta antia on ihan huikeet henkilöhahmot. Ja kerrankin ihmiset ja niien ajatukset on kuvattu jotenki helvetin realistisesti ja sen tuntusesti et mietin monta kertaa et NO NII JUST. Että miten se eläkkeellä oleva käsityömaikka-äiteeki miettii koko ajan et vittu kun kuolis ku tää on niin perseestä tää elämä ja jumalauta toi miun ukkokii on yks perkeleen puupää.

Miusta tää oli ihan huikee kirja, ja just sellain mitä ei malttais käsistää päästää.



(Ja terveissii taas Nikolle ja Marjalle ketkä kirjan miulle lahjottivat!!! Tuokaa ens kerralla lisää tätä!)

Luettu: 9.9.2012 Pulau Kapas, Malesia