Tulisilmääääääh! Fire fire! (26/2014)

Stephen King: Tulisilmä (26/2014)

Jei, hyvä Stephen King. Vaikka oonki lukenu tän joskus tsiljoona vuotta sitte ja aika hyvin muistin mitä täs tapahtuu ni oikein hyvin viihytti. Tämä oliki semmosta parempaa Kingiä, sehän on sellanen epeli tua Stephen että se kirjottaa joskus myäs aivan luokatonta paskaa.

Tämä oli suomennettu versio, ja ihan hyvin oli suomentaja onnistunu. Paitsi että meinain pissiä housuun kun luin kohan:
Ilmeisesti vaikka "Suudelman" Gene Simmons olisi voinut saattaa hänet takaisin huoneistoon ilman että hän olisi sitä huomannut.

Tirsk. Raju pändi joo toi Suudelma.

Se kyllä joskus suomennoksissa myöskin vituttaa kans, että sitte on todellakin kaikki mahollinen käännetty suomeks.

Luettu: 9.3.2014

Punk ja jolu (20/2013)

John King: Human Punk - Vapaus on suuri vankila ( 20/2013)

VAPAUUUUS ON SUURI VANKILA! RAKKAUUUUUS VAIN PELKKÄÄ UNELMAA! Vai miten se ny meni. Alkaa nimittäins heti soia Miljuunan Pelle päässä kun tän kirjan kantta ees vilkasee. Ja se on hyvä asia se, koska se Pellen Moottoritiä on kuuma -levy on, vittu, PARAS.

Ja tää kirja oli punk ja niihän se on, et PuNk's Not Dead. Anarkiaa! God Save The Queen! Exploited! Sex Pistols! Ollaan vuodessa 1977 ja Lontoon lähistöllä olevassa lähiötyyppisessä kyläpahasessa. On 15-vuotiait pienii punkkaripoikii. Kaikenlaista sattuu. Sujahetaan 80-luvun lopun kautta vuostuhannen vaihteen tienoille. Vanhat asiat tulee kirjan päähenkilölle kummittelemaan pitkin elämää, kunnes ne lopulta hiukkasen väkivallalla selvitetään.

Kirja oli hyvä, viihyin tän parissa oikein hyvin. Loppua oikeen pihistelin, ku en halunnu et stoori päättyy. Häiritseviä asioitakin oli, kert täältä se taas tupsahti, nimittäin JOLU. Se on näemmä siis kikkeli eli peenis, mutta en oo koskaan ikinä missään kuullu kenenkään kullista tuota termiä käyttävän. Se on ollu nyt siis kahessa kirjassa, tässä ja...ööö... no sitä toista en ny enää muista mikä se oli mutta marmatin tänne plokiinki sillo et mikä helvetin JOLU. Liekö ollu sama suomentaja molemmissa kirjoissa, ku tuommosen sinne heittää? Toinen asia mikä vähän häiritsi, oli sellaset usean sivun pituset virkkeet. Sellasia lukiessa hengästyy, mutta toisaalta ne aika hyvin sopi siihen hommaan, kun kaiketi kuvasivat kirjan kertojan vauhtia spiidipäissään ja sillai. Piste sillon tällön ois antanu lukijalle hetken aikaa hengähtää, mut se on vaa tämmöin ikäihmisen mielipide.

Tää oli siis sikajees ja Miljalle sellasii terveisii et kiitti ku tän miulle lahjotit!

Luettu: 7.3.2013 Sanur Beach, Bali, Indonesia

Se Pennywise (11/2013)

Stephen King: It (11/2013)

Voi paska. Tämän Kingin klassikon oon lukenu joskus sata vuatta nuarempana ja muistot oli mitä mainioimmat. Muistelin et pelotti ja et tarina oli hiano ja jännä. Olin siis semisti liäkeissä, ku yhen sukelluspuljun kirjahyllystä tän kävin ittellein nyysimässä. Yli tuhat sivua hyttysen paskan kokosta piäntä pränttiä, jee jee. Siinä oliki sitte lukemista hetkeks. Eikä oikeen napostellu näin täs iäs kun jo ollaan siä elämän ehtoopualella ja vahvasti.

Tämähän on siis tarina, misä ollaa piänessä kaupungissa ja siä kaupungissa aina noin 27 vuoden välein tapahtuu kamalia. Ipanoita katoaa ja löytyy silputtuna. Vuanna 1958 seittemän luuseri-tyyppistä 11-vuotiasta kaverusta pääsee jyvälle mist on kyse. Siä kaupungin alla asustaa hurja pahuus, joka näyttäytyy kylil välillä pellehermannina. Pennywise The Clown on tyyppi, ja se tykkää syyä pikkulapsia. Kaveriporukka näyttää Pennywiselle ns. närhen munat, mut vuanna -85 se paskiainen ryämii siältä syvistä kellareista taas maan pinnalle ja alkaa natustella kakaroita. Nyt aikuiseks kasvanu kaveriporukka kokoontuu jälleen ja aikoo nyt todellakin päästää Pahasta ilmat pihalle.

Jos kirjasta ois siivottu noin 50% jaarittelua vittuun ja pistetty stooriin vähän enempi vauhtia ni avot, mutta täs rakennettii jokaista äksöniä niin perkeleellisellä jaarittelulla ja taustojen kuvaamisella ja ties millä poukkoilulla et  voi helvetti. Oli vähä tuskasta lukee ku sai ährää ihan perkeleesti paskaa et pääs varsinaiseen toimintaan käsiks.

Ja jotenki ärsytti sellain perseily et joo jostain universumin alkulähteiltä on paukahtanu pahuus joka on ollu siä kaupungin alapuolella ennenku maailmassa on ollu ees dinosauruksia, saati ihmisiä, ja sit se ultimaattien evil saahaa nitistettyä ku tyypit vähä pitää yhtä ja kertoo Pennywiselle vitsejä tai laukoo jotaa sananlaskuja tai luettelee lintujen nimiä. Voi helvetin perse.

Stephen King on kirjottanu ihan vitusti loistavia tarinoita (vaikka niiku Hohto, Salem's Lot, Tommyknockers, Pitkä Marssi, Piina, Carrie) mutta ohan se suoltanu myös aivan luokatonta paskaakin.

Luettu: 1.2.2013 Sanur Beach, Bali, Indonesia

Kolkuttaa (109/2012)

Stephen King: The Tommyknockers (109/2012)

Parasta Kingiä! Oon lukenu tän Kolkuttajat suomeks varmaan tsiljoona kertaa, ja nyt ekaa kertaa tavasin enklanniks. Ai jumalaare kun on hyvä edelleen, piärineet vuodet ei oo tarinaa ollenkaan haalistanu.

Bobbi Andersson mettässä kävellessään kompastuu johonkin. Tutkii tarkemmin, jotta mikä kamppas. Jotain kiiltävää sieltä maasta sojottaa. Sehän pitää jumatsuiggeli sentäs kaivaa sieltä esiin, oli mitä hyvänsä. Lapio käteen ja kuopsuttamaan, siis. Siinäpä onkin hommaa, siä maan alla ku ei mikää pikkiriikkinen tonnikalapurkki röhnötäkää: siäl on ihan aito ja oikee ufo. Lentävä lautanen.

Ajantaju vähä katoaa kaivuuhommissa, hampaat irtoo, pilde syöksee menkkaa like there's no tomorrow, linnut putoilee taivaalta kuolleina, mutta kapistus on kaivettava esiin. Siitä ei tingitä. Koht alkaa Bobbin ja muitten kyläläisten päässä sinkoilla huikeet keksinnöt, telepatiaa pukkaa, meininki käy erikoiseks. Imurit lentää ja Bobbin pihavajasta kajastaa vihree valo. Mitähän helvettiä siäläki tapahtuu? Bobbin pultsarirunoilijakaveri Gard seuraa tohinaa vierestä. Gardilla ku on metallia päässä ni se ei mee uhvon höyryistä sekiksii samal taval ku muut, se pysyy ihmisenä samalla ku muu jengi rupee monsteroitumaan. Ai että!

Mahtava stoori ja voi perkele ku miä niin toivon et viä miun elinaikana ufot tulis sillai kunnolla. Sillee ettei siin ois mitää epäselvää, ei mitään mahista piipittää jostaa "ilmakehän valoilmiöistä" tai "venäläisista rakettikokeista". Tiiän et niit on tääl jo, mut vittu ku sitä salaillaa eikä meille kerrota. Ja sit ku asioista höyryy jotkuu Juhan Af Grannin tapaset hahmot ni helppohan asialle on vähä tuhahdella. Mut sanokaa miun sanoneen: X-files oli dokumentaarinen telkkarisarja ja Area 51:llä niitä on jemmassa. Kylä näi o.

Luettu: 25.9.2012 Gili Trawangan, Indonesia

Lomalla luetut (27-46/2011)

Reissusta palattu. Löhösin hyvin, snorklasin hyvin, join kaljaa hyvin, hyvin paljon. Ja luin 20 kirjaa. Kirjoista osan raahasin mukana, osan sain alkumatkasta mukana olleilta kavereilta, osan hain paikallisesta divarista ja loput löysin majapaikan kirjahyllystä. Jetlägin sumentamin aivoin puserrettu lyhyt yhteenvetely alla, olkaat hyvät.


Steven Hall: Haiteksti (27/2011)
Oon lukenu tän ennenkin, silloin enklanniksi. En tajunnu hevonvittua, joten ajattelin ettäpä jos suomenkielinen versio uppois paremmin. Tästä tajusin vielä vähemmän ku alkuperäsestä. Kaikki oli käsitteellistä ja asioiden ideoita ja muistia syövän hain jahtaamista jossain perkeleen epätiloissa. Käsittämätön opus, kirjaimellisesti.
Luettu: 7.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Anna Jansson: haudankaivaja (28/2011)
Murhia ruåttalaises pienes kyläs. Sikäli hyvä että murhaaja selvis vasta ihan loppumetreillä ja oli yllätys. Muuten täysin tyhjänpäivästä tusinapaskaa.
Luettu: 8.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Minette Walters: The Echo (29/2011)
Spurgu löytyy kuolleena rikkaan naikkosen autotallista. Mieletön mysteeri, hyvä oli.
Luettu :10.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

James Ellroy: Muistoja Pimeästä (30/2011)
Ellroyn omaelämänkerta, ihan sikahyvä. Kirja joka alkaa kuvalla kirjailijan murhatun äidin ruumiista. Mutta suomennos aiheutti suurta hämmennystä. En ollu ikinä aikasemmin kuullu että kikkeliä kutsuttais termillä JOLU. Häh? Hauskaa jolua sit vaan.
Luettu: 13.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Khaleid Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa (31/2011)
Hieno ja traaginen tarina kahesta afganistanilaisesta naisesta. Loistava, LOISTAVA kirja.
Luettu: 14.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Stephen King: The Cell (32/2011)
Typerä tarina kännyköiden kautta ihmisiin tarttuvasta tietokoneviruksesta. Luokatonta paskaa, saatanan pitkäveteinen.
Luettu: 16.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Neil Gaiman: Stardust (33/2011)
Aika hieno ja kiva fantasiatarina missä poika lähtee etsimään pudonnutta tähteä.
Luettu: 17.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Jostein Gaardner: Sofian maailma (34/2011)
Varsinainen filosofian pikakurssi. Vitun jees, mutta aiheutti liikaa ajatustoimintaa, ku lomallahan tässä piti olla. Mut et oonks miä nyt sit miä vai enksmiä oo? Argh!
Luettu: 18.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Duncan Fairhurst:  Our Little Secret (35/2011)
Pedofilian uhrin ahistava tilitys. Ei hyvää lomalukemista tämäkään.
Luettu: 19.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Lisa Scottoline: Totuuden hetki (36/2011)
Luokattoman paska murhatarina. Onneksi oli ohut kirja.
Luettu: 20.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Vikas Swarup: Slummien miljonääri (37/2011)
Elokuvaksikin päätynyt stoori. Kirjan tarina aika vitusti erilainen ku mitä leffassa. Kirja huomattavasti leffaa parempi. Sikahyvä.
Luettu: 21.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Sheila Quigley: Every Breath You Take (38/2011)
Aika hyvä sarjamurhausjuttu, muttei mitenkään erikoinen tahi mieleenpainuva.
Luettu: 22.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta (39/2011)
Vuonna 1905 ilmestyny suamalainen kirjaklassikko. Kreisii tukkimiesromantiikkaa. Kuulema tässä oli erotiikkaakii mutta niin oli häveliäästi kierrellen ilmastu etten miä tajunnu mitn. Jallussa sentäs asiat sanotaa niiku ne on. Perkele. Mutta sivistystarkotuksissa tuli tämäki nyt sitte lukastua. On ihan helvetin sivistyny olo nyt, huh.
Luettu: 23.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Gabriel King: The Wild Road (40/2011)
Hieno ja ihana seikkailu missä on kissat pääosassa. Gili Trawangan, saari täynnä kissoja, on just oikea paikka tälle kirjalle, siksi sen mukaan otinkin ja sinne jätin.
Luettu: 26.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Juha Vuorinen: Kristian siviilipalvelusmiehenä (41/2011)
Perus-vuoris-paskaa, panemista ja sekoilua, ja samojen vanhojen vitsien tyhjäänlypsämistä.
Luettu: 26.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Lauren Weisberger: The Devil Wears Prada (42/2011)
Leffaa parempi kirja muatimaalimasta, mist minen tajua hevonvittua.
Luettu: 27.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

John Grisham: The Confession (43/2011)
Sikahyvä tarina kuolemanrangaistushommista. Viaton telotetaan ja kaikkee. Kyllä Grishan osaa!
Luettu: 28.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

Val McDermit: The Last Temptation (44/2011)
Kirja mis oli kaikkee päheetä: sarjamurhausta, ihmiskauppaa, undercover-hommia, natsihistoriaakin hippasen. Hyvä!
Luettu: 30.4.2011 Gili Trawangan, Indonesia

David Baldacci: Pelurit (45/2011)
Tyhjänpäivänen paska vakoilutarina.
Luettu: 2.5.2011 Kuta, Bali, Indonesia

Emma Donoghue: Room (46/2011)
Aika erikoinen tarina 5-vuotiaan pojan näkökulmasta kerrottuna. Poika elää äitinsä kanssa vankina pienessä kopperossa, eikä ole koskaan edes nähnyt maailmaa kopperon ulkopuolella, ku ei oo ees ikkunoita ja paha raiskaajapervo on kaapannu äiteen jo ennen pojan syntymää ja pamauttanu äiteen sitte tiineeks. Yks päivä äiti kertoo että maailmaa on putkan ulkopuolellakin ja sinne pitäis päästä pakenemaan ennenku hullu raiskaajapervo tappaa heijjät. Aika helvetin hieno kirja.
Luettu: 3.5.2011 Finnairin lento AY096, noin 11 km korkeudessa, jossain Bangkokin ja Helsingin välillä

Sellasta. Nyt ois sit taas paluu arkeen, ja töihin. Lukutahti siis hidastunee huimasti ku pitää tehä muutakii ku röhnöttää selällään makaamossa kärsä kirjassa kiinni. Höh.

15 kirjaa

Facebookissa oli tämmönen juttu että listailtiin asioita ja kopsaan tänne mun 15 unohtumattoman kirjan listan. Nämä ei oo välttämättä 15 parasta lukemaani kirjaa, mutta kirjotushetkellä (heinäkuu -09) ne oli ekat 15 jotka tuli mieleen kun tehtävä oli listata unohtumattomia tekeleitä.

1. Markus Zusak: The Book Thief
- yksi maaliman parhaita kirjoja ikinä. Zusakin kaikki muutki kirjat on niin järisyttävän hienoja että niiden jälkeen iskee väistämäti todella paha HKJM (Hyvän Kirjan Jälkeinen Masennus)

2. Erlend Loe: Doppler
- Erlend Loe on nero, ja Dopplerissa se nerous on jalostunut täysin timanttiseksi.

3. Anthony Kiedis: Scar Tissue
- Paras rokkikirja ikinä.

4. Cody McFadyen: Shadow Man
- Luen ihan vitusti kaikenlaisia hulluihin murhaajiin ja niiden kiinniottamiseen perustuvaa kuonaa. Cody McFadyenin Shadow Man kuitenkin räjäytti tajunnan sillä saralla, rupesin välittömästi faniks. Sen stoorit on tyystin omalla tasollaan. Kukaan ei oo koskaan ikinä kehitellyt niin sekopäisiä murhaajia ku mitä McFadyenin kirjoissa on. Arvostan. Valitettavasti silt ei oo tullu vasta ku 3 kirjaa. Menee hermo täs ootelles et se pusais uutta.

5. Stephen King: Pitkä marssi
- Sataan kertaan on luettu ja kohta luen taas. Mieletön stoori, enkä tajua miksei siitä oo jo tehty elokuvaa. Kingi tais alunperin julkasta tuon jollain salanimellä.

6. Stephen King: Salem's Lot
- Mun rakkaussuhre vamppyyritarinoihin tais alkaa tästä.

7. Sofi Oksanen: Puhdistus
- Oon ihan vihree kateudesta kun Sofi kirjottaa niin vitun hienosti. Kielinero. Ja aivan loistava kirja.

8. Thomas Harris: Silence of The Lambs
- Kuka nyt Hannibalin vois unohtaa?

9. J.K.Rowling: Harry Potter (koko setti)
- Niin maan kauhiasti Pottereist tykkään!

10. Joe Hill: Heart-shaped Box
- Ehkä ainoa kirja joka on oikeesti ikinä pelottanu. Eli siis ihan aivan superpähee tarina!

11. J.R.R.Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
- Tämähän on pakko tämmösel listal olla. Tunnustan nyt kaikille että luin kirjan vasta ku olin nähny elokuvat.

12. Lionel Shriver: We need to talk about Kevin
- Pökerryttävän hyvä. Tän kirjan jälkeen vitutti että sitä ei ikinä pysty lukemaan ekaa kertaa uudestaan. Loppuratkasu räjäytti ekalla lukemisella tajunnan. Toisella kerralla sen jo tiesi, ja tarina tuntu ihan erilaiselta ku tajus mitä siel taustalla on.

13. Irvine Welsh: Paska
- TODELLA pimee kirja. En tiiä tykkäsinkö siitä yhtään, mutta ikinä en sitä unohda.

14. Vincet Bugliosi: Helter Skelter
- Mansonin perheen murhaseikkailut. Oon kova true crime -kirjojen ystävä, ja varsinkin sarjamurhaajat on miun perverssi kiinnostuksen aihe. Mansonihan ei sinänsä ite ollu kun onneton piäni nyhverö, mutta hianoo jälkeehän ne sen opetuslapset teki. Btw, Ted Bundy on mun suosikkisarjamurhaaja, ja täs pitäski melkeen olla mainittuna siitä kertova The Stranger Beside Me (kirjottanu Ann Rule). Mut enpäs mainitte.

15. Bret Easton Ellis: American Psyco
- Paska kirja, mutta mieliinpainuvia teurastuskohtauksiahan siinä on. Kirjasta tehty leffa on kyl viel kirjaakin paskempi.