Vaimot kiipelissä (84/2013)

James Patterson & David Ellis: Guilty Wives (84/2013)


AAARGH. Paskaa Pattersonia taas. Oliks tää äijä itse asiassa koskaan kirjottanu mitään muuta ku köykästä kuraa? En muista enää.

Täs on neljä ihanaa ja kaunista vaimoa ketkä lähtee Monte Carloon piänelle lomalle. Vapaata ukoistaan ja sillai. Siä bailataan skumppa kuplien ja keikistellää pikineis ja hengataa kasinolla ja päästää kopaseen filmitähtee ja on niin upee bling-bling-meininki jossai huvijahdilla. Sit aamulla tulee polliisit ja pidättää koko akkalauman. Heitä syytetään ranskan presidentin murhasta, pressa on löytyny ammuttuna siitä jostai tienoolta ja wää-wää. Sit akat tuomitaan ja vankilas on kauheeta ja siä kidutetaan ja kaikkee. Yks akka sit pakenee ja ettii itekseen oikeet syylliset.

Hohhoijaa.

Luettu: 23.12.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Murhan jöpöö settii (75/2013)

James Patterson: Cat and Mouse (75/2013)

Varsin hyvä sekopäämurhaajakirja tämä Cat and Mouse. Tässä on tavallaan kaks tarinaa, eka hullu murhaaja päästää vimosen kylmän pierunsa jo kirjan puolivälissä, ja sitte keskitytään seuraavaan sekopäähän. Arvostan!

Patterson on kirjailija, joka välillä onnistuu ja kirjottaa hianoa shittiä, mutta se taitaa myös kelvottoman kuran tuottamisen. Esim. hänen ns. Women's Murder Club -sarjan kirjat on kaikki ihan kamalaa sontaa.

Luettu: 5.11.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Paska Patterson (64/2013)

James Patterson & Maxine Paetro: Confessions Of A Murder Suspect (64/2013)

Laadukkaan Shreven jälkeen meinas pää räjähtää tän kirjan kans. Kerronnan tyyli oli niin köpö ja vituttava että sinänsä ihan kivat ainekset omaava stoori hukku tyystin paskaan tyylilajiin.

Tässä ikäänku sellane ihmelapsi kirjoittaa ja kertoo mitä tapahtuu sen jälkeen ku hänen vanhempansa löytyy kualleina ja poliisit epäilee huushollin jälkikasvua ja tää kirjan kertoja-pimu sit alkaa itte tonkimaan asioita. Tyylilaji on et "I will tell you, stranger..." ja "please be patient with me, friend" ja muuta paskaa. Sitte koko ajan annetaan ymmärtää et on vaikka mitä kreisei salaisuuksii mut "oh I just cannot go there yet" ja blah blah blah.

Perheen äiti ja iskä on ollu kontrollifriikkejä ja syättäny kakaroilleen jotain ihmepillereitä et kaikki on superlahjakkaita ihan kaikessa ja superterveitä ja super-sitä ja super-tätä. Normaalista elämästä ei tiatookaan. Vihjaillaan et ehkä ne lahtas sen pojan jota kerran suutelin ja tiäs mitä synkkyyksiä ois ku tohtis tarpeeks muistella, mut ku ei nyt tohdi.

Voi helvetti. Sit yhtäkkii ne ihmekakarat keksii et naapurilla on varmaan kuvamatskua siitä kuoleman yästä ja katos niin onki ollu piilokameroita huusholli täys ja siält heti löytyy dividii mis näkyy et äitee ja iskä teki yhessä itsarin.

Kirja loppuu sillai et varmaan pualet kaikesta jännästä mistä vihjailtiin jää auki. Pitkin kirjaa annettiin ymmärtää vaikka mitä, mut sit lopulta vissiin kirjailijatki kyllästy tähän paskaan eiväkkä jaksaneet ymmärtää antaa.

Ihan vitun sama, pääasia että tää paska loppu.

Luettu: 19.8.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Alelaarin dekkaripokkarit (21-23/2013)

Käväsin Balilla ja Singaporessa tuos männä viikolla. Balilla miulla on aina vakioasioita mitä teen ja mitä hoian. Yks niistä on visiitti Sanurin pääkadun varrella olevaan Ganesha Bookshoppiin. Heil on pihal aina sellain kori täynnä nuhjusia tai muuten vaa paskoja kirjoja, jotka maksaa vaan 20 000 rupiaa (noin euro viiskööt). Ostan aina korista lähes kaikki enklanninkiäliset dekkarit. Tällä kertaa mm. seuraavat...

James Patterson: Hide And Seek (21/2013)

Täs on sellain yyberkuuluisa laulajatipu, joka on sillä lailla vinksahtanu, et kapsahtaa aina tyystin vääränlaisiin miähiin. Kotona tulee siis turpaan. Ekan aviomiähen tipu ampu ku tuli sellain tilanne et joku tässä kualee ny kuiteski. Sitte vuosien päästä akka lääpästyy sellasee oikee niiku davidbeckhamii, maaliman kuuluisimpaan jalkapalloilijaan, kenest kukaa ei tiiä et vaik mainiosti nahkakuulan kans kirmaakii ni oikeest se on ihan psykopaatti ja pervo. Laulajatipu ampuu sitte senkii. Siin vaihees viranomaset vähä alkaa miettii et miten helvetissä sama akka näitä siippojaan yhtenään tappaa. Tulee oikeudenkäynti ja jännä loppukahina. Koska eihän se jalkapallistipsykopaatti ollukaa kuallu, sehän tulee pyssyn kanssa viä iltakylään.

Luettu: 9.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia

James Patterson & Maxine Paetro: 4th Of July (22/2013)

Aaargh, totesin, ku hokasin et tää on Pattersonin ns. "women's murderclub"-sarjaa. Oon lukenu aikasemmin yhen tai kaks, ja ne sai miut ihan aivovaurioon koska oli kirjotettu ikäänku naisille. Naisille kirjottaminenhan tarkottaa et vatvotaa ihmissuhteita, hankitaan vauvoja ja puhutaan tunteista. Siin ohes ämmät sitte jotain köpöö murhaa selvittivät.

Tää 4th Of July onneks ei ollu niin pahasti akoille tehty, täs pysyttii paremmin asiassa. Hyvä.

Oli naispolliisi, joka joutuu ampumaan teini-ikäsiä sisaruksia, ku ne ampuvat ensin. Tyttö kuolee ja poika halvaantuu päästä alaspäin. Tulee oikeudenkäynti. Oikeudenkäyntii ootelles polliisigimuli menee siskosa kämpille johkii merenrantakylään, vähä pakoon kaikkee, ja siäl kyläs sit tapahtuu kauheita murhia. Polliisi on polliisi vaikka ois lomalle laitettu, ja eihän se ämmä voi olla puuttumatta niien murhien tutkimuksiin.

Arvostin lyhkäsii kappaleita ja isoa fonttia, tää oli siis sukkelasti lukastu. 

Luettu: 10.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Linda Fairstein: Entombed (23/2013)

Alelaarin helmi oli tämä! Sikahyvä tarina, mihi oli sotkettu Edgar Allan Poen juttuja ja Poee fanittava salaseura ja vaikka mitä jännää! Täs kulki oikeestaa kaks tarinaa rinnakkain: on hullu raiskaaja joka vaanii naikkosia ja sit yhen talon kellarin perustuksista löytyvä naisen luuranko. Jutut ei liity toisiinsa. Pääjuoni on sen seinään muuratun luurangon tarina.

Ai kamala että klaustrofoobia oikeen iski ku tätä luki. Se luuranko ku oli muurattu sinne seinän sisään elävänä. Hyissaatana mikä kohtalo. Hyvä ku unta sai tän kirjan jälkee.

Luettu: 11.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Syvässä etelässä (122/2012)

James Patterson: Alex Cross's Trial (122/2012)

Pattersonilta vähän erikoinen kirja. Ikäänku hänen kirjoissaan seikkaileva Alex Cross olis kirjottanu tän kirjan. En tiä miks näin, ihan hyvin ois voinu moisen kikkailun jättää alkulehdyköiltä pois.

Mennään syvään etelään aikana jolloiin KKK jylläs ja lynkkaushommat lähti räpylästä. Valkoset on vallassa ja mustat pysykööt puuvillapelloilla. Tapahtuu hässäkkää ja seurauksena on oikeudenkäynti, jossa kolme valkoihosta miestä on syytettynä mustien asuinalueelle hyökkimisestä ja parin murhan tekemisestä siinä yhteydessä. Tuomio on, tietysti, vapauttava.

Kiinnostava tarina, teki oikeen pahaa lukee välillä, ku varmaan aika totuudenmukasesti kuvattu sitä elämää sillon. Valkosen ihmisen ylimielisyys ja sillai. Tuli taas sellanen "hävettää olla ihminen"-fiilis.

Luettu: 13.10.2012 Gili Trawangan, Indonesia

Hyvää, huonoo, kevyttä, murhaa, lakimiähiä (82-89/2012)

Anita Shreve: Eden Close (82/2012)

Taas yks hieno teos Anita Shreveltä. Että se akka osaa! Joka ainoo sen kirja on ihan huikee kiehtova lukuelämys. Olen fani.

Tässä yks mies palaa kotikonnuilleen hautaamaan äiteensä. Samalla menee vuoskausien tauon jälkeen morjestaan naapurin plikkaa. Naapurin plikalle kävi sillon vuosia sitte huonosti. Hänet raiskattiin ja siinä tohinassa isä pääs hengestään ja plikalta lähtin näkö ja kaikki meni sen jälkeen päin vittua. Mut ans olla ku entinen naapurin poika tulee käymään, ni elämä muuttuu. Tulee rakkaus, tai se on kai siellä aina olluki, mutta vasta nyt ne pölkkypäät tajuaa että kuuluvat yhteen. Aijjettä.

Miäkii melkee liikutuin, oli niin nättiä.

Luettu: 15.7.2012 Poso, Sulawesi, Indonesia


 

James Patterson: Worst Case (83/2012)
Tiedostava, maailman tilasta välittävä sarjamurhaaja alkaa lahtaamaan rikkaita ipanoita. Jännää. Sarjamurhaajat aina on.

Pääosassa oli ärsyttävän kunnollinen poliisi. Harrastaa kirkkoa ja on adoptoinu 10 ipanaa ja on niin helvetin jees että. Mut ei se mitää, stoori oli aivan vänkä.
Luettu: 17.7.2012 Kadidiri, Togean Islands, Sulawesi, Indonesia

 

Jeffrey Archer: The Prodigal Daughter (84/2012)
Voi luoja miten puuduttavan paska poliittinen tylsyyden multihuipennus! Täsä seurattiin puolasta tulleen siirtolaisperheen yybernerokkaan tyttären tietä ämeriikan ensimmäiseks naispresidentiks. Edellisessä lauseessa kaikki krijan tapahtumat olikii aika nasevasti tiivistetty, mutta täs kirjas oli saatu samaan tarinaan tuhrattua joku 500 sivua ihan vitun pienellä fontilla. Puuh.
Luettu: 21.7.2012 Kadidiri, Togean Islands, Sulawesi, Indonesia

Jeffrey Archer: Shall We tell The President? (85/2012)
Nyt oli fontti vähän edellistä isompi ja sivujaki vaan reilu 200, luajan kiitos. NYt FBI jahtaa sen ekan nasipresidentin salamurhaa suunnittelevia tahoja. Tätäkään tarinaa ei ois varmaan tylsemmäks saatu vaik ois yritetty.
Luettu: 22.7.2012 Kadidiri, Togean Islands, Sulawesi, Indonesia
 

Sophie Kinsella: Remember Me? (86/2012)

Sit höyhenänköykästä tsikslittiä vaihteeks. Täs on sellain pimu joka herää sairaalasta ku on ollu kolarissa ja kopsauttanu päänsä. Edelliset 3 vuotta elämästä on kadonnu muistista ihan täysin. Ja oho, justiisa ne kolme vuotta, joien aikana niin lupsakka kiva tytsy on muuttunu toisenlaiseks aivan. Meni naimisiin miljunäärin kanssa ja rupes hirveeks biaatsiks ja uraohjukseks ja hylkäs kaikki vanhat kaverinsa ja noin. Ja nyt ku pää kopsahti ni tuli ikäänku järkiinsä, et onki ihan tyhmää olla vaa rahaan ja uraan keskittyny bisnesbiaats.

Onnellinen loppu täs tietysti on, ja näis kirjoissahan loppu ei oo onnellinen ilman tosirakkautta. Mussunmussun, lässynlässyn. No mut viihyttävää paskaahan tämä oli, hyvin kelpas riippumattolukemiseks.
Luettu: 24.7.2012 Kadidiri, Togean Islands, Sulawesi, Indonesia

 

Michael White: Luciferin liittolainen (87/2012)

Haaaaaaaukotus. Näitä Da Vinci Koodin tapasia ikiaikasia salaliittoja ja arvotusten selvittelyjä riittää ja tää oli yks sellanen. Ja varsin paska olikin.

Oxfordissa tapetaan pimuja ja niilt otetaa elimiä. On valokuvaaja ja hänen entinen akka joka on kirjailija ja heijjän tytär. Hyö tietty äkkää että murhien takana on järjestö, joka koittaa manata itte Saatanaa esiin. Houraillaan viisasten kiveksestä ja loikitaan välil 1600-luvulle sekoileen Isaac Newtonin okkultististen harrastusten pariin. Koht ollaa sit jossai helvetin maanlasessa labyrintissa ku Indiana Jonesit konsanaan ja ihan kauheessa kiipelissä. Hohhoijaa.
Luettu: 25.7.2012 Kadidiri, Togean Islands, Sulawesi, Indonesia

 

James Patterson: 10th Anniversary (88/2012)
Tää kirja kuuluu Pattersonin naisille rustaamaan Women's Murderclub -sarjaan. Ai vittu että ärsyttää. Naisille kirjottaminen tarkottaa et murhien ym selvittelyjen ohessä puidaan ihmissuhteita ja halutaan vauvoja. Äääh!

Täs oli juonina sarjaraiskaaja, kadonnnu vauva ja yks murha. Siin ohes kosintoja, naimisiin menoja, treffejä ja vauvan laittamista alulle. Aijjettä miten ihanaa! Syrämmenkuvia tähän perään!
Luettu: 26.7.2012 Kadidiri, Togean Islands, Sulawesi, Indonesia

 

John Grisham: The Litigators (89/2012)
Grisham on hyvä. Se osaa. Tykkään näist sen lakimiestarinoista, mis aina lopulta oikeus voittaa. Niin tässäkii. Jee.
Luettu: 28.7.2012 Kadidiri, Togean Islands, Sulawesi, Indonesia

Hämmenyksen huipennus ja muuta kivaa (47-52/2012)

Oon taas palannu omalle hiekkakikkaresaarelle Indonesiaan. Nyt on aikaa ja keskittymiskykyä retkottaa rannalla kissojen kanssa, nokka kirjassa. Ihanaa! Koska lukeminen, se on parasta.

Marja Björk: Posliini (47/2012)

Ihana Nora Mordorista postitti miulle tänne hiekkakikkareelle tämmösen lukuelämyksen. Miun on pitäny kirjaa tässä oikeen sulatella, enkä siltikään tiiä mitä ihmettä Posliinista vois sanoa. Tässä on tarina, jossa on pedofiilihommia, mutta hiukan eri tavalla ku yleensä kerrottuna.  Ns. uhrin näkökulmasta tarinaa avataan, mutta aika epäsovinnaisella tavalla. Kirjan päähenkilö joutuu pienestä saakka tätinsä miähen kopeloimaks, mutta vuodet kuluu, tyttö kasvaa, ja on ihan älyttömän lääpällään ja rakastunu siihen limaseen setämieheen joka jo joskus ku tyttö oli 6-vuotias ni rupes hipelöimään. Että tää ei ollu se perinteinen tarina missä kerrotaan kauheesta namusetästä ja sen jälkee käyään läpi kuinka koko loppuelämä on yhtä taistelua ja elämän uudelleen kasaamista ku moista joutuu lapsena kokemaan.

Koska luin kirjan lähestulkoon yhtä kyytiä, se kertoo että kirja oli hyvä, tai ainakin otteessaan pitävä. Mutta muuten... emmiä jumalauta tiiä. Oisko oikee määritelmä "hämmentävä"? Joo. Sitä tää oli. Ihan helvetin hämmentävä. Ja voin kertoa että jää vellomaan mieleen pitkäks aikaa. Kun ei todellakaan tiiä mitä helvettiä tästä pitäs ajatella.
Luettu: 2.5.2012

 

James Patterson & Liza Marklund: Postcard Killers (48/2012)

Pätterssöni ja Marklundi ovat kimpassa nakutelleen sarjamurhakirjan, joka tapahtuu enimmäkseen Tukholmassa. Joku lahtaa turistipariskuntia ympäri eurooppaa, ja lopulta murhaajat saapuu Tukholmaan. Jännää. Tykkään Tukholmassa tapahtuvista tarinoista, ku siellä vilisee tuttuja paikkoja ja entisiä kotihuudiloitakii, niiku tässäkii kirjassa. Plus sarjamurhahommat on aina okei.
Luettu: 3.5.2012

 

Catherine Ryan Hide: When I found You (49/2012)

Miäs löytää mettästä vastasyntyneen vauvan ja kokee sen jälkeen olevansa vastuussa lapsen elämästä hamaan loppuun saakka. Laps menee kasvamaan isoäiteensä luokse, joka on ihan helisemässä ku ipanasta tulee murrosikänen vaikee pojankloppi. Isoäiti pakkaa pojan ja sen tavarat ja dumppaa jätkän sen äijän luokse, joka hänet mettästä vauvana löys. Poika ei ota opikseen vaan on heti kiipelissä ja nuorisovankilassa ja ties mitä ongelmaa tulee, mutta kiltti miäs ei hylkää vaan pojottaa ku aarniokuusi pojan tukena, vaikka se kuinka töppöilee. Lopussa pojasta kuiteski (tietysti) kasvaa kunnon miäs.

Potaskaltahan tuo tarina tällä viisiin lyhennettynä kuulostaa, mutta miä tykkäsin tästä kyllä. Kaikkien murhakirjojen väliin on aina mukavaa lukee jotain arkisempaa ihmiselämää, varsinki jos ne on näin nätisti kirjotettu.
Luettu: 4.5.2012

 

Liza Marklund: Studio Sex (50/2012)

On alotteleva kesätoimittaja jossain iltalehessä töissä. On murhattuna hautuumaalta löytyvä nuori tyttö. On poliittista hässäköintiä. Seassa päiväkirjamerkintöjä parisuhteesta jossa tulee pataan ja kunnolla.

Helvetin hyvä tarina ja loppu oli yllätys. Lopussa myöskin tapettiin kissa (kuvan kissa ei liity tapaukseen). Mie itkin. Mutta onneks kissantappaja sai rautaputkesta ottaan ja kuali. Saatana.
Luettu: 5.5.2012

 

Emily Bronte: Wuthering Heights (51/2012)

Klassikko, jonka oon viimeks lukenu joskus ku oon ollu nuari ja naivi enkä oo tajunnu mistään mitää. Nyt tajuan kaikesta kaiken, mutta olihan tää Humiseva Harju ja  Hiithkliffin ja Käthin stoori yhä ihan okei. Lukiessa päässä soi koko ajan Kate Bushin kirjanniminen hiano piisi. Vähän oli raskas lukea enklanniks kun kieli oli hiukan koukeroisempaa ku mihin on tottunu, mutta hyvä se on välil lukee jotaa missä on muutakii sanastoo ku ruumishuoneitten kapulakieltä.
Luettu: 10.5.2012

 

Nicholas Schaffner: Pink Floydin Odysseia (52/2012)

Ja tästä kirjasta kiitos Jarkolle, joka tän miulle Vientianessa lahjotti, ku totes ettei oo ite päässy alkua pidemmälle vaik kui on koittanu tavata. No miähän lukasin tän päivässä, vaikka myännän auliisti että välillä puudutti niin perkeleesti. Mutta miälenkiintonen oli, emmiä oo tiedostanu että Syd Barret oli niin sekasin ja et Roger Waters on tuon tason ihmisvaikeus.

Tuli kauhee tarve kuunnella heti jotaa, mitä vaan, Pink Floydia mutta yllätykseksein huomasin että ei oo tietsikan kovalevyllä Another Brick In The Wallia, ei Wish You Were Heree, eikä mitää muutakaa. Vittu. Voisko joku heittää meilillä parit hitit? Mikkoooo???? Pliide!!!!
Luettu: 11.5.2012

Murhia, murhia ja uraäiti uurastaa (19-23/2012)

Oho. Onpas lukeminen hidastunu ja päivittelyt tänne kirjaplokiin vähä jääny. Mutta ku tuli ohjelmaan matkustelua ja suorittamista, eli on ollu muutaki tekemistä ku löhöömistä ja lukemista. Reissuhommista on lisää täällä, mut tää on kirjablogi, eli mennääs asiaan.

Martina Cole: Broken (19/2012)

Tosi jees sarjamurhaustarina. Oli pedofiilei ja kankstereita ja kaikkee.

Pieniä hylättyjä lapsia rupee yhtäkkiä pulpahtelee esiin mm. purettavien rakennusten katolta, rekan lastin seasta, roskiksesta ym. Muutama löytyy elävänä, osa kuolleena. Homma alkaa vähitellen johtamaan pedofiiliringin pariin. Sairas meininki, sairas maailma.

Luettu: 27.1.2012 Gili Trawangan, Indonesia

Martin Cruz Smith: Three Stations (20/2012)

Pläää-äääh. Moskovan alamaailman seikkailuja. Murhaamista ja katulapsia ja blaa-blaa. Ohkanen, mutta oh niin puuduttava kirja.

Luettu: 31.1.2012 Gili Trawangan, Indonesia

Allison Pearson: Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää (21/2012)

Hyvä saatanan perse mitä paskaa. Tässä sit taas nähtiin se satunnaisten kirjahyllyjen varassa elämisen huonoin puoli: vahingossa lukee aivoja mädättävää hirveetä ripulia, vaikka jopa ne samppoopullojen tuoteselosteet olis antanu enemmän. Tai ainaki vituttanu vähemmän.

Tää lienee huikee menestysromaani, koska on tehty elokuvaki, jossa pääosassa Sarah Jessica Parker, uuh ja ooh ja mitähän sil on päällä ku se on sellanen muati-ikoni vissiin. AAARGH.  Juonen kuvio on siis se, että on uraäiti, ja voi että sen elämä on yhtä tasapainoilua perheen ja työn kans, ja niin on vaikiaa ja elämä niin haastavaa, mut lopussahan sit kaikki muuttuu ihanaks ku akka tajuaa jättää työnsä ja jäähä kotiin lasten kans ja muutetaan maalle ja alkaa taas oma aviomieski maistumaan ja sillai. Koitti kai olla sellanen uraäitien Bridget Jones, tai jotain. Yhtä kaikki, kauheeta paskaa.

Tiiä sitte vituttiko tää siks että en lapsettomana ihmisenä tajua tämmöstä perhe-on-paras-propagandaa vai siks, että oon  onnekkaasti skandinaavisesta kulttuurista jossa kuitenki ollaan työelämän tasa-arvosuuden kanssa näemmä valovuoden edellä brittein saaria. Meil on äitiyslomat ja muutenki sellanen meininki et ihmisille sallitaan elämä myös työpaikan ulkopuolella, oli siin elämäs sit lapsia tai ei.

Täs myös aika hienosti yleistettiin, et miesressukat ei selviä ilman naista, ei ne vaan tajuu eikä osaa, arki ei niilt reppanoilt suju, nälkään ne kualee ja likasissa vaatteissa kulkevat jos ei oo naista laittamassa evästä ja kertomassa missä piironkin laatikossa on puhtaat kalsarit. Voi niitä polosia. Siinä sinänsä saattaa kytee pieni (=suuri) totuuden kipinä. Oiskohan se selitys siihen miks miunki tuttavapiirissä on lukematon määrä sinkkunaisia, mutta sinkkumiehet voi laskee yhen käen sormilla?

Luettu: 2.2.2012 Sanur Beach, Bali, Indonesia

Elizabeth Corley: Requiem Mass (22/2012)

Kääk. Kestipäs tän lukeminen. Mutta hyvä oli Requiem Mass, ei se ollu kirjan vika että hitaasti tuli edettyä. Sellanen ihan kilahtanu tyyppi rupee kostamaan vuoskymmeniä sitten kuolleen serkkunsa menehtymistä lahtaamalla asian kanssa tekemissä olleita naisihmisiä. Perussettiä, ei mitään erikoista, mutta näitä murhiahan miä luen ku liukuhihnalta. Corleyn murhausjuttuja olen lukenu muutamia ennenki, ja aina ne jaksaa viihdyttää.

Luettu: 9.2.2012 Siem Reap, Kambodza

James Patterson: 8th Confession (23/2012)

Sitten tuli pieni sairasteluhomma, eli hotellin sängyssä makaamista kirjan kanssa. Tämä 8th Confession oli muutenkin niin köykästä huttua et meni nopeesti. Muistaakseni olen Pattersonilta lukenu joskus jotain hyvääkin, mutta tää johonki helvetin "Women's Murder Club"-tarinasarjaan kuuluva teos oli kyllä aika onnetonta diibadaabaa. Okei, rikkaita ihmisiä murhataan kärmeenpuremalla ja sivujuonena on jonku kräk-diileri-sutenööri-paskiaisen murha, mutta aika sellasta... no, kirjotettu vissiin naisille yksinomaan ku oli niin kepeetä ja ihmissuhteitten täyttämää paskaa.

Luettu: 11.2.2012 Siem Reap, Kambodza