Laadukkaan Shreven jälkeen meinas pää räjähtää tän kirjan kans. Kerronnan tyyli oli niin köpö ja vituttava että sinänsä ihan kivat ainekset omaava stoori hukku tyystin paskaan tyylilajiin.
Tässä ikäänku sellane ihmelapsi kirjoittaa ja kertoo mitä tapahtuu sen jälkeen ku hänen vanhempansa löytyy kualleina ja poliisit epäilee huushollin jälkikasvua ja tää kirjan kertoja-pimu sit alkaa itte tonkimaan asioita. Tyylilaji on et "I will tell you, stranger..." ja "please be patient with me, friend" ja muuta paskaa. Sitte koko ajan annetaan ymmärtää et on vaikka mitä kreisei salaisuuksii mut "oh I just cannot go there yet" ja blah blah blah.
Perheen äiti ja iskä on ollu kontrollifriikkejä ja syättäny kakaroilleen jotain ihmepillereitä et kaikki on superlahjakkaita ihan kaikessa ja superterveitä ja super-sitä ja super-tätä. Normaalista elämästä ei tiatookaan. Vihjaillaan et ehkä ne lahtas sen pojan jota kerran suutelin ja tiäs mitä synkkyyksiä ois ku tohtis tarpeeks muistella, mut ku ei nyt tohdi.
Voi helvetti. Sit yhtäkkii ne ihmekakarat keksii et naapurilla on varmaan kuvamatskua siitä kuoleman yästä ja katos niin onki ollu piilokameroita huusholli täys ja siält heti löytyy dividii mis näkyy et äitee ja iskä teki yhessä itsarin.
Kirja loppuu sillai et varmaan pualet kaikesta jännästä mistä vihjailtiin jää auki. Pitkin kirjaa annettiin ymmärtää vaikka mitä, mut sit lopulta vissiin kirjailijatki kyllästy tähän paskaan eiväkkä jaksaneet ymmärtää antaa.
Ihan vitun sama, pääasia että tää paska loppu.
Luettu: 19.8.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti