Tony Parsons: Catching The Sun (41/2014)
Perhe muuttaa Thaimaahanseen alottamaan uuen, paremman elämän. Kaikki ei tiätysti oo silkkaa aurinkonpaistetta ja tulee se hirviä tsunami kans. Trooppinen idylli näyttää vähän toisenlaista naamaa ku mitä jostain turistioppaista voipi kattella.
Tiätysti miuta kiinnostava aihe, tämmönen länsimaisesta hapatuksesta karkaaminen. Mutta ei tää kirjana ollu järin kummonen.
Luettu: 10.5.2014 Kuala Lumpur, Malesia
Anita Shreve: Fortune's Rock (42/2014)
Aaah Anitaa! Joku näissä sen kirjoissa miuta valtavasti miellyttää. Hänen kirjotustyyli on valtaisan hieno ja osaa kertoa tarinoita kiehtovalla tavalla. Huikeaa lahjakkuutta on annettu kauhalla tuolle ämmälkle kyllä.
Tässä kirjassa ollaan jossain 1800-luvun lopulla ja oli vähän syntinen tarina kun 15-vuotias tyttö ja yli nelikybänen naimisissa oleva ukko rakastuu kauhian palavasti toisiinsa. Jäävät rysän päältä tyylikkäästi kiinni. Tytön perhe kualee melkeen häpiään, ku tuolviisi heiän silmäterä rietastelee perheen tuttavamiähen kanssa. Tyttö kaikenlisäks huomaa pian että onpi paksuna.
Semmosta ja tämmöstä sattuu mutta lopulta rakastavaiset saavat toisensa ja onnellinen loppu. Miuta ei sekään tässä ärsyttäny, koska niin hienosti kirjotettu tarina.
Luettu: 17.5.2014 Enstek, Malesia
Dean Koontz: The Taking (43/2014)
mitähän täs tapahtu? Oli niin köpö kirja. Ulkoavaruuesta tulee joku tuomipäivän kaatosade ja jotain sienimäisiä hirviöitä alkaa itää maalimassa ja melkeen kaikki maaliman aikuiset kualee. Muutama valittu aikuinen pelastaa lapsia, ja niil on suojelueläimenä koiraa ja kissaa ja sillai. Joku opetus tässä oli, semmonen vissiin, että ku täällä eletään ku pellossa ni jossain kohin tulee seinä vastaan ja ken selviytyy niin alusta saapi kaiken alottaa. Plaaplaaplööääärgghh.
Sinänsä jee, aina siistiä ku joku viisaampi taho antaa meille taulapäille opetuksen mutta Koontzi ei kyllä oo mikään mestarillinen kirjottelija ni tääki stoori oli melkonen soossi.
Luettu: 21.5.2014
Tuomas Kyrö: Liitto (44/2014)
Tuomas Kyrö, hän osaa kirjottaa! Mainio kirja oli tämä. Eletään sodanaikoja, ystävät. On avioliitto, syntyy lapsia, lapset kuolee. On aviomiehen sisko joka on palavasti rakastunu Adolf "Heil" Hitleriin. Tarina on traaginen, mutta Kyrön tyyli kirjotella on lupsakka.
Pidin kovasti.
Luettu: 30.5.2014
Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki (45/2014)
Ruåtsalaista dekkaripaskaa. Ollaan supermallien ja anoreksian maalimassa, ja tapahtuu murhia. Pisteet siitä, että epäilin murhaajaks väärää henkilöä hyvinkin pitkälle, mutta miinusta siitä, että arvasin kuiteski liian aikasi kuka se lahtailee porukkaa.
Luettu: 31.5.2014
Voi kamala miten paska kirja on tehty hienosta miehestä! Fy fan! Helvete! Ihan hirvee teos, ei sitä voi oikeen kauniimmin kuvailla. Oli oikeen vaivaannuttavaa lukee tämmöstä saatanan suitsutusta. Tekstin tyylilaji oli sellasta... miten sen ny sanois? No tuntu niiku joku joka palvoo Dregeniä ja haistelis vaikka sen pieruja muna pystyssä ni ois tän kirjottanu. Ihan sellasta ei-mitään-rotia-tason hehkutusta. Että kyllä Backyard Babies ja varsinkin Dregen, kovinta ja rajuinta mitä ikinä koskaan on rokenroulille tapahtunu. Jos ois kuulkaa Dregen menny soittamaan nykyseen Guns'n'Rosesiin ni Gunnaritki ois nykysin isompia ku mitä ne oli sillo 90-luvun alussa. Mut ku ei Dregen menny ni siks Gunnarit on nykysin ihan paska. Sellasta "mikä tahansa muu bändi olisi tähän jo hajonnut, mutta tämä ei olekaan mikä tahansa bändi, tämä on Backyard Babies!" Kovinta ikinä hei!
Ok, Hellacopters guuud, Backyard Babies ihan okei, mutta luajan tähen ei ne nyt ole kumpikaan tehny mitään kovin uutta ja ihmeellistä ja mullistavaa. Rokenroul ja vähän kajalia silmäkulmaan.
Ohessa on tommoin miun ottama hupsuttelukuva Dregenistä. Oon hänet muutaman kerran tavannu. Mukava heppu on hän ja olis ansainny oikeesti hyvän kirjan ittestään.
Luettu: 5.6.2014
Anita Shreve: A Change In Alitude (47/2014)
Taas ihanaa Anitaa! Woohoo! Tällä kertaa sattuu ja tapahtuu äfrikässä. Ihan viattomasta flirtistä ja tilanteesta seuraa kauhia onnettomuus, ja sitte painiskellaan syyllisyyden kanssa. Avioliitto on koetuksella ja tunteita on vieraaseen miäheenki ja oma ukko kun ei vaan tajuuuuuuuuu. Miähet on usein sellasia, varsinki omat.
Hiano kirja ja ihan taas loisteliasta tekstiä.
Miä taian olla kohta lukenu kaikki Shrevet. Ei oo ku pari hassua vissii enää mitä en oo jo lukenu.
Luettu: 9.6.2014
