Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rose. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rose. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuoden 2011 viimeiset (89-94/2011)

Anita Shreve: Light On Snow (89/2011)

Ja kuinka ollakaan, ku kävin paikallisessa kirjadivarissa vaihtamassa kirjoja uusiin ni sielt heti hyppäs käteen Anita Shreven joku toinen kirja. Jälleen järkyttävän hienosti kerrottu tarina, missä ei sinänsä tapahdu kauheesti, mutta on vaan jotenki älyttömän kauniisti kerrottu kaikki. On sellain 12-vuotias tyttö, joka asuu isänsä kans jossai keskellä ei mitään. Äiti ja pikkusisko on kuallu liikenneonnettomuudessa. Yks ilta ku ne on kävelyllä ni löytävät mettästä lumihankeen hylätyn vastasyntyneen vauvan. Kuulostaa ihan blah-blah-tason paskalta, mutta niiku sanoin, ni älyttömän hienosti kerrottu. Tykkään nyt kovasti tästä Anita Shrevestä.
Luettu: 21.12.2011

Karen Rose: You Belong To Me (90/2011)

Sit hienojen kauniitten tarinoitten perään raakaa sarjamurhaa. Ihan törkeen hyvä oli tämä. Sellanen sekopää lähtee kostamaan siskonsa raiskausmurhaa, ja kostaa tietenkin kiduttamalla ja murhaamalla kaikkia osallisia ja siin ohes osattomiaki. Leikkelee tyypeiltä sormia ja kaivaa silmämunaa päästä ja kielet saksii irti ja lopuks kaivelee syrämmetki rinnuksista. Mahtava meininki.  Oli aika paksu jötkäle tämä kirja, mutta niin maukas että lukasin sen päivässä.
Luettu: 22.12.2011


 


Michael Gruber: The Book of Air and Shadows (91/2011)

Iiiihan järkyttävän hyvä kirja! Takakannen perusteella olin vähän et kuolen tylsyyteen jo pelkästä ajatuksesta, ku siel uhottii jotain et täs etsitää Shakespearen yllätys-käsikirjotusta, jonka olemassaolosta kukaan ei oo tienny mitään ikinä ja plaa-plaa-historiaa ja muuta soopaa. Mutta tää oliki ihan saatanan hyvä, oli joo sen käsikirjotuksen etsintää ja historiallisia kirjeitä 1600-luvulta ja mafia jahtas ja mitähän viälä. Mutta niin mainiosti kerrottu et välillä hekotin ääneen. Täs oli sellanen tylsä lakimies, joka on ihan mahoton hamesankari ja ihan hulvattomalla tavalla kertoili naisseikkailuistaan kaiken muun ohessa, ja ne oli ihan parhaita juttuja tässä opuksessa. Että milviisii mikäkii vallotus äänteli orgasmin saadessaan ja muuta höpöö. Venäläisten mafiatyyppien kanssa joudutaa napit vastakkain ja se Shakespearen käsikirjotuskii lopulta löydetää, mut ne oli oikeestaa vaa sivuseikkoja, tää oli muuten niin mahottoman hyvä kirja. Lukekaa ihmees!
Luettu: 25.12.2011

Nicholas Sparks: Dear John (92/2011)

Aaarrrgghhhhh. Kannessaki niin imelä kuva mis rakastunu pariskunta istuu jossai rannalla lusikkana ja niin eteerisen onnellisna et voi helvetti. Ja takakannen tekstiki kerto et imelää rakkaustarinaa on luvassa. Mutta ku koko lailla kaikki muu vähäkään lukukelponen on majapaikan kirjahyllyssä joko miun sinne hylkäämiä kirjoja tai muuten jo luettuja (osa useempaanki kertaan) tai väärän kiälistä tekstiä ni vaihtoehdot on sikäli vähissä. Sitä joutuu sortumaan epätoivosiin tekoihin, ja tarttumaan mihin tahansa pökäleeseen jossa on jokseenkii kaikki sivut ees tallessa. Imelää rakkaustarinaa it is, siis, ei voinu muuta. Täs on John, raju tatuoitu sotilasmiäs ja sit Savannah, kaunis ja ihana ja kiltti ja neitsyt ja suorittaja ja kirkossakävijä. Nehä sit kohtaa ja silmittömästi rakastuu, mutta sitte ku miäs on sotilas ni sotilashommiin pitää hänen menemän ja katos vaa, ei se kestä kuitenkaa. Akka ottaa ja jättää kirjeellä just ku miäs on Bagdadissa tappamishommissa. Miäs ei kuiteskaa, tiätenkää, lakkaa rakastamasta ja oijoi ja voivoi ja sit ku menee vuosien päästä Savannahia tapaamaan ni ku käy ilmi et muijan aviomiäs on kuolemasa syäpään ni eikö rakkauresta riutuva tee epäitsekkään ja vilpittömän rakkauren teon ja myy isäukkosa rakkaurella keräämän kolikkokokoelman ja lahjota rahat sen syävässä riutuvan aviomiähen kokeellisiin hoitohin. Aviomiäs selviää ja Savannahin kans onnellisena tiluksillaan käyskentelee ku sotilas käy niitä välil jostaa puskasta vaklaamassa. Että sellasta.

Ai saatana nyt on lähtävä kirjakerjuulle jonnekii, varmaan ihan vaan rahalla mentävä saaren divariin ostoxille. Mitähä jännää siält täl kertaa löytyy?
Luettu: 28.12.2011

Michael Connelly:  The Brass Verdict (93/2011)

Kirjadivarista nappasin ihan vaa jonkuu ja sattu tämmönen lakimiästarina. Isoo ja leuhkaa halivuudin filmimogulia syytetää vaimonsa ja vaimon rakastajan murhasta. Ihan jees, paha saa palkkansa, jopa. Tykkään lakimiästarinoista jotenkii aina, en tiijjä et miks.

Oijoi. Ei tuu sataa kirjaa luettua tänä vuonna mutta ehtisköhä yhen viäl? Nenä kirjaan siis!
Luettu: 29.12.2011

 

Frankie Boyle: My Shit Life So Far (94/2011)

Jumalaaaaare mikä kirja! Sain visiteeraamassa olleilta mordorilaisilta tän lahjotuksena ja kiitollisuuteni määrää ei voi sanoin, eikä kaskuin, kuvailla. En muista että oisin koskaan ikinä mitään kirjaa lukiessa nauranu niin paljon ku tän kans, aivan hulvaton, räävitön ja törkeä mahtavuus tämä My Shit Life So Far. Höröttelin ääneen tuol rannalla makoillessa ja pari ihmistä kävi oikeen kysymäs et mitä siä luet ku on noin hauskaa. Kirja lähtee kiertoon, jonotuslista on olemassa.

Frankie Boyle on brittiläinen stand-up koomikko ja koko kirja on ihan pelkkää ja silkkaa vitsiä. Ei hajuakaan mikä osa tästä on faktaa ja mikä paskaa, mutta ei paljon haittaa, sen verta on pimeetä läppää et ihan sama mikä on totuuspohja. En ala kertaamaan juttuja täs mut sanottakoon et tarinat esmes nudistirannalta on ihan parhautta. Ei vois osuvammin kuvailla nakuja mummoja ku toteemalla et kun ne kumartelee poimimaan pingispelissä pudonneita palloja niin näky on hirviä, ihan ku ne olis istunu jonkuu auton alle jääneen raadon päälle.  Ja kuninkaallista perhettä laitetaa niin sata-nolla et herranpiaksut sentään. Kuningatar Elisabeth on niin vanha että sen toosassa varmasti kummitellaan ja tätä rataa.

Ostakaa ja lukekaa tämä kirja jos yhtään haluutte hauskaa pitää. Huh huh. Jahka joskus palaan Mordoriin ja miulla on koti ja kirjahylly niin tämän kirjan hankin sinne oikeen kunniapaikalle. Kert aina jos vituttaa niin voi lukee My Shit Life So Faria ja tulla hyvälle tuulelle. Mainio, mahtava, loistava kirja lopettaa tämän vuoden lukemiset.
Luettu: 31.12.2011

Ja jep, sataa kirjaa ei tullu vuotena 2011 täyteen ja siihen on syynsä (sikana muuta puuhaa joka vei aikaa lukemiselta), mutta paljon kerkesin kuitenki lukea. Paljon hyvää, jonninverran paskaa, mutta yhtä kaikki, lukeminen on yhä yks elämän parhaita asioita.

Ja okei, blogi jatkuu myäs nyt uutena 2012-vuotena. Meinasin jo et äh en jaksa enää, mutta toisaalta ei täs ny kauhia vaiva ole ja on jotenkii kiva pitää kirjaa (onpas sopiva sana tähä) mitä kaikenlaist paskaa tulee luettua.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Lomalla luetut (76-101/2010)

Lomalta palattu ja sata kirjaa luettu! Alla lyhyt ja ytimekäs lista siinä järjestyxessä kun opukset tuli loppuun kahlattua. Osa kirjoista oli itellä mukana, osan lainasin kaverilta, loput on poimittu erinäisten majotusliikkeittein kirjahyllyistä. Osa oli paskoja, osa mitäänsanomattomia mutta osuipa sekaan pari ihan pöyristyttävän hyvääkin kirjaa.

Jo Nesbo: Lumiukko (76/2010)
Harry Holt jahtaa Norjan ekaa sarjamurhaajaa. Sikahyvä, paitsi että arvasin jo alussa kuka se murhaaja oikee on.
Luettu: 9.10.2010 Kota Kinabalu, Malesia

Lee Child: The Hard Way (77/2010)
Jack Reacher, rasittava näsäviisas besserwisser, ratkoo kidnappausta.
Luettu: 13.10.2010 Pulau Mabul, Malesia

Val McDermid: The Torment Of Others (78/2010)
Sikahyvä sarjamurhausjuttu, missä sivujuonena pedofiilipahis.
Luettu: 15.10.2010 Semporna, Malesia

Minette Walters: Disordered Minds (79/2010)
Vanhan murhan selvittelyä amatöörivoimin. Ei kummonen.
Luettu: 20.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Jonathan Kellerman: Billy Straight (80/2010)
Kotoo karannu pikkupoika näkee vahingossa ku holivuud-julkimon ex-vaimo tapetaa. Sitä sit poliisit tutkii ja kaikenlaist sattuu.
Luettu: 22.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Karen Rose: Don't Tell (81/2010)
Hullulta väkivaltaselta ukoltaan paennu vosu. Tosirakkaus tulee, puolet kirjasta pelkkää esileikkiä. Hullu aviomieskii tietty tärähtää mestoille, mut aaah lopussa kaikki hyvin ja rakkaus rulettaa.
Luettu: 24.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Inna Bulgakova: Moskovan kirvesmurhat (82/2010)
Totaalisen sekava stoori kirvesmurhasta josta jo syyllinenkii telotettu. Mut eihä se sit ollukkaa oikeest se kirversmurhaaja, eikä se toinen murhattukaa ollu se keneks sitä luultii.
Luettu: 25.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Melissa Bank: The Wonder Spot (83/2010)
Ihan kiva stoori sellasen vosun elämästä joka ei oikee tiiä mitä se haluu. Muutama ihan ikiva huumorijuttu, mm. et jollaa vosul oli niin kireet farkut et sen nivuset näytti ihan W-kirjaimelt. Heh.
Luettu: 26.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Lynn S. Hightower: Eyeshot (84/2010)
Yleinen syyttäjä lahtaa raskaana olevia vaimojaan.
Luettu: 27.10.2010 Pulau Weh, Indonesia

Stephen Dobyns: The Church Of Dead Girls (85/2010)
Loistava kertomus pikkukaupungista jossa teinityttöjä alkaa kadota. Mielettömän hyvin kerrottu ja kirjotettu tarina siitä miten pieni kyläyhteisö menee ihan sekasin kun kaikki epäilee toisiaan.
Luettu: 31.10.2010 Kuala Lumpur, Malesia

Khaled Hosseini: The Kite Runner (86/2010)
Hieno ja traaginenkii stoori Afganistanista. Kamalii tapahtuu mut jonkinlainen onnellinen loppu.
Luettu: 1.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Giles Blunt: The Fields of Grief (87/2010)
Polliisin rouvva putoo katolta ja kaikki luulee sitä itsariks, mut eihä se tieteskää itsari oo ku murha.
Luettu: 3.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Laura Wilson: Dying Voices (88/2010)
Rikkaan perijättären äiti kidnapataa ja kaikki luulee et se on tapettu. Raato löytyykii sit vasta 20 vuotta myöhemmin ja se onkii ihan tuore raato. Mysteerii sit selvitellää.
Luettu: 4.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Linwood Barclay: Fear The Worst  (89/2010)
teinityttö katoaa savuna ilmaan ja autokauppias-isi sitä ettii. On ihmiskauppaa ja ilkeit pahoi roistoi.
Luettu: 5.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Helen Fielding: Olivia Joules And The Overactive Imagination (90/2010)
Ihan paranoidi toimittajapimatsu vahingos sotkeentuu terroristijuttuihi. Kevyttä hömppäpaskaa, pari kertaa jopa nauratti.

Luettu: 6.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Tess Gerritsen: The Killing Place (91/2010)
Uskontokulttihommeli ja tyypit pulassa erämaassa.
Luettu: 7.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Audrey Niffennegger: The Time Traveller's Wife (92/2010)
Rakkaustarinat buu, mut tää oli loistava! Oon  kyl joskus aikasemminkii tän lukenu mutta tää onkii kirja jonka ääreen voi palata vaik kui monta kertaa. Suosittelen ehottomast! Ja ihan pakko hankkia ko.kirjailijan muitakii kirjoi.
Luettu: 9.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Michael Crichton: State Of Fear (93/2010)
Puuduttava järkäle ekoterrorismista. Ihan paska.
Luettu: 12.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Jonathan Kellerman: Devil's Waltz (94/2010)
Tsykiatri selvittää Munchausenin tsyndrooma -hommelia. Ei oikee lähteny tää kirja missää vaihees liitoon.
Luettu: 14.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

John Sandford: The Night Crew (95/2010)
Hullu sarjamurhaaja vainoo yhtä pimuu ja tappaa sen tuttuja.
Luettu: 16.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia



Andre Agassi: Open (96/2010)
Helvetin hyvä elämänkerta, jonka jakso lukee vaikkei tajuu tennixestä hevonvittua.
Luettu: 18.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

John Grisham: The Chamber (97/2010)
Ku Klux Klania ja kualemanselliä ja telotushommia. Sikahyvä.
Luettu: 21.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Hunter S. Thompson: Helvetin Enkelit (98/2010)
Gonzoiluu pärinäpoikien kans.
Luettu: 23.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Ann Cleeves: Raven Black (99/2010)
Pienel saarel teinityttö murhataa. Yllärimurhaaja.
Luettu: 25.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Lee Child: Running Bling (100/2010)
Taas se rasittava ärsyttävä Jack Reacher kehis, mut se selvittää sikahianon sarjamurhajutun.
Luettu: 26.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia

Alice Sebold: The Lovely Bones (101/2010)
Parhaita kirjoja mitä oon ikiin lukenu! Teinityttö murhataa ja se taivaasta seuraa perheensä ja ystäviensä elämää. Ei malttanu ees snorklaamaan mennä, oli pakko lukee ihan yhellä makaamisella loppuun. Aivan loistava!
Luettu: 27.11.2010 Gili Trawangan, Indonesia