Sitä ja tätä ja sie Dregen (41-47/2014)

Tony Parsons: Catching The Sun (41/2014)

Perhe muuttaa Thaimaahanseen alottamaan uuen, paremman elämän. Kaikki ei tiätysti oo silkkaa aurinkonpaistetta ja tulee se hirviä tsunami kans. Trooppinen idylli näyttää vähän toisenlaista naamaa ku mitä jostain turistioppaista voipi kattella.

Tiätysti miuta kiinnostava aihe, tämmönen länsimaisesta hapatuksesta karkaaminen. Mutta ei tää kirjana ollu järin kummonen.

Luettu: 10.5.2014 Kuala Lumpur, Malesia

Anita Shreve: Fortune's Rock (42/2014)

Aaah Anitaa! Joku näissä sen kirjoissa miuta valtavasti miellyttää. Hänen kirjotustyyli on valtaisan hieno ja osaa kertoa tarinoita kiehtovalla tavalla. Huikeaa lahjakkuutta on annettu kauhalla tuolle ämmälkle kyllä.

Tässä kirjassa ollaan jossain 1800-luvun lopulla ja  oli vähän syntinen tarina kun 15-vuotias tyttö ja yli nelikybänen naimisissa oleva ukko rakastuu kauhian palavasti toisiinsa. Jäävät rysän päältä tyylikkäästi kiinni. Tytön perhe kualee melkeen häpiään, ku tuolviisi heiän silmäterä rietastelee perheen tuttavamiähen kanssa. Tyttö kaikenlisäks huomaa pian että onpi paksuna.

Semmosta ja tämmöstä sattuu mutta lopulta rakastavaiset saavat toisensa ja onnellinen loppu. Miuta ei sekään tässä ärsyttäny, koska niin hienosti kirjotettu tarina.

Luettu: 17.5.2014 Enstek, Malesia

Dean Koontz: The Taking (43/2014)

mitähän täs tapahtu? Oli niin köpö kirja. Ulkoavaruuesta tulee joku tuomipäivän kaatosade ja jotain sienimäisiä hirviöitä alkaa itää maalimassa ja melkeen kaikki maaliman aikuiset kualee. Muutama valittu aikuinen pelastaa lapsia, ja niil on suojelueläimenä koiraa ja kissaa ja sillai. Joku opetus tässä oli, semmonen vissiin, että ku täällä eletään ku pellossa ni jossain kohin tulee seinä vastaan ja ken selviytyy niin alusta saapi kaiken alottaa. Plaaplaaplööääärgghh.

Sinänsä jee, aina siistiä ku joku viisaampi taho antaa meille taulapäille opetuksen mutta Koontzi ei kyllä oo mikään mestarillinen kirjottelija ni tääki stoori oli melkonen soossi.

Luettu:  21.5.2014

Tuomas Kyrö: Liitto (44/2014)

Tuomas Kyrö, hän osaa kirjottaa! Mainio kirja oli tämä. Eletään sodanaikoja, ystävät. On avioliitto, syntyy lapsia, lapset kuolee. On aviomiehen sisko joka on palavasti rakastunu Adolf "Heil" Hitleriin. Tarina on traaginen, mutta Kyrön tyyli kirjotella on lupsakka.

Pidin kovasti.

Luettu: 30.5.2014

Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki (45/2014)

Ruåtsalaista dekkaripaskaa. Ollaan supermallien ja anoreksian maalimassa, ja tapahtuu murhia. Pisteet siitä, että epäilin murhaajaks väärää henkilöä hyvinkin pitkälle, mutta miinusta siitä, että arvasin kuiteski liian aikasi kuka se lahtailee porukkaa.

Luettu: 31.5.2014

 

Tore S. Börjesson: Minä, Dregen (46/2014)

Voi kamala miten paska kirja on tehty hienosta miehestä! Fy fan! Helvete! Ihan hirvee teos, ei sitä voi oikeen kauniimmin kuvailla. Oli oikeen vaivaannuttavaa lukee tämmöstä saatanan suitsutusta. Tekstin tyylilaji oli sellasta... miten sen ny sanois? No tuntu niiku joku joka palvoo Dregeniä ja haistelis vaikka sen pieruja muna pystyssä ni ois tän kirjottanu. Ihan sellasta ei-mitään-rotia-tason hehkutusta. Että kyllä Backyard Babies ja varsinkin Dregen, kovinta ja rajuinta mitä ikinä koskaan on rokenroulille tapahtunu. Jos ois kuulkaa Dregen menny soittamaan nykyseen Guns'n'Rosesiin ni Gunnaritki ois nykysin isompia ku mitä ne oli sillo 90-luvun alussa. Mut ku ei Dregen menny ni siks Gunnarit on nykysin ihan paska. Sellasta "mikä tahansa muu bändi olisi tähän jo hajonnut, mutta tämä ei olekaan mikä tahansa bändi, tämä on Backyard Babies!" Kovinta ikinä hei!

Ok, Hellacopters guuud, Backyard Babies ihan okei, mutta luajan tähen ei ne nyt ole kumpikaan tehny mitään kovin uutta ja ihmeellistä ja mullistavaa. Rokenroul ja vähän kajalia silmäkulmaan.

Ohessa on tommoin miun ottama hupsuttelukuva Dregenistä. Oon hänet muutaman  kerran tavannu. Mukava heppu on hän ja olis ansainny oikeesti hyvän kirjan ittestään.

Luettu: 5.6.2014

Anita Shreve: A Change In Alitude (47/2014)

Taas ihanaa Anitaa! Woohoo! Tällä kertaa sattuu ja tapahtuu äfrikässä. Ihan viattomasta flirtistä ja tilanteesta seuraa kauhia onnettomuus, ja sitte painiskellaan syyllisyyden kanssa. Avioliitto on koetuksella ja tunteita on vieraaseen miäheenki ja oma ukko kun ei vaan tajuuuuuuuuu. Miähet on usein sellasia, varsinki omat.

Hiano kirja ja ihan taas loisteliasta tekstiä.

Miä taian olla kohta lukenu kaikki Shrevet. Ei oo ku pari hassua vissii enää mitä en oo jo lukenu.

Luettu: 9.6.2014

Syrämmen asia (76/2013)

Dean Koontz: Your Heart Belongs To Me (76/2013)

Dean Koontz, tunnetaan piireissä myös salanimellä Dean R. Koontz, on myöskin kirjailija, joka välillä hutasee maaliin mutta useimmiten ei. Tämä kirja oli häneltä suorastaan riman alittava tekele, teennäinen, väkinäinen paska, jota lukiessa sain vahvoja visioita siitä, kuinka Kirjailija Koontz siä sulkakynä sauhuten kirjottaa niin tärkeenä ja väsää omasta mielestään nokkelaa juonenkulkua.

Oispa luettanu käsikirjotuksen miulla, ois saanu oikeeta palautetta ennenku päästää tätä kuraa painokoneisiin.

Kirjassa on IT-miljonääri Ryan Perry, jonka syrän sanoo tyäsopimuksensa irti ku jätkä on vasta 34. Syrän ilmottaa, että lähtö on tulossa, irtisanomisaika sellanen max. vuasi. Pitää löytää uus syrän sijoitettavaks Perryn rinnuksiin, tai loppuu temmellys.

Syränoireitten ilmaannuttua Miljunääri Perry alkaa kuulla omiaan ja näkeekii omiaan ja rupee paranoidiks ja vää-vää. Saa uuen syrämmen ja elämä on sen jälkee vuoden aika mallikasta,. kunnes alkaa taas kummaa rapsutusta kuulua ikkuinoiren takaa ja kummia tapahtuu. Hän näkee outoja unia ja saa viestejä tuonpuoleisesta ja mitähän vielä.

Emmiä jaksa enempää juonesta ees selittää, sitä oli niin paljo ja sellasta rönsyilyä joka suuntaan. Kirjailija Koontz on selkeesti ollu sillai et "eka mä olin et mä kirjotan yliluonnollista, mut sit mä olin et mä kirjotanki elintehtailusta ja sit mä olin et mä laitan viel vähä ihmissuhdepaskaa sekaan ja oho nyt en keksi mitä kirjottasin ni laitetaan päähenkilö nukkumaan ni voin kirjottaa mitä tahansa psykedeliaa ku menee unien piikkiin".

Lopussa miljunääri kaiken mysteerin ratkottuaan lahjottaa pois koko tsiljardien piljardien omaisuutensa ja muuttaa johonki vammaisten lasten orpokotiin pesemään koiria. Okei.

Luettu: 13.11.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Baarimikko touhuaa sekavia (4/2013)

 Dean Koontz: Velocity (4/2013)

Ihan saatanan paska Koontzi. Se on kyl vissii sellain heppu, et välil tekee hyvää setii, ja välil sit tämmöstä kuraa.

Ärsyttää tarinoissa aina ihan vitusti jos tyypit toimii täysin järjen vastasesti. Siis niiku tässä Velocityssä, et on sellanen baarimikko joka saa kummallisia kirjelappusia joissa hälle annetaan päätösvalta siitä kuka murhataan ja millai. Normaali ihminen vois toki sen ekan lapun kohalla vähä hymähtää, et paska vitsi, mut jahka siinä lapussa ilmotettu murha tapahtuu ni kyllähän siinä normaali ihminen menis polliisin pakeille. Tai viimeistään siinä kohin ku sama juttu tapahtuu toistamiseen, ja murhattu on tyypin paras ystävä. Mutta tän kirjan baarimikkosankari ei mee polliisille, ei ilmota ees sitä et löys sen ystävänsä lahdattuna. Tyypi sen sijaan rupee siivoomaan murhien jälkiä ja hävittelemään ruumiita ja muuta ihan sekavaa touhuumista. No löytää se sit murhaajankii siin lopussa ja plaaplaa.

Lisäks täs korpes sellanen asia, et stoori oli kerrottu tasan vaan sen päähenkilön näkökulmasta. Ei siis ollu mitään tunnelmaa kohottavia alustuksia et niiku synkkä ja myrskyinen yö ja hullu murhaaja ottaa veitsen esiin ja uhri kirkuu kauhuissaan. Ei smidish. Murhat tapahtuu tekstin ulkopuolella ja baarimikko sit vaa tupsahtelee paikalle ja on et no voi vide, taas yks corpse.

Tää oli raskas lukee ku oli niin paska.

Luettu: 8.1.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Joulukuun ovi (1/2013)

Dean Koontz: The Door To December (1/2013)

Täs oli oikee extremei tsykolookisia ihmiskokeita ja okkultimin kanssa pelehtimistä ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Ihmiskoekaniinina ollu 9-vuotias tyttö vapauttaa ittestään sellaset helvetin voimat et siin saa porukka tuta ja miettii ehkä hetken et kannattiks sitä pikkutytsyy silviisii kiusata.

Minuu alus aika lailla pelotti ku rupes tavarat lentelee ja radiot temppuilee mut sit loppu jotenkii oli liian arvattava ja lätsähti sellasee motherly love saves -imelyyteen. Äääh.

Luettu: 2.1.2013 Gili Trawangan, Indonesia