Kirjaploki lähtee lomalle

Kirjaplokini on täs vähä jääny kaiken muun jalkoihin. Alla lyhyt ja ytimekäs listaus luetuista loppuvuoden ja uuen vuoden ekojen päivien osalta. Siel oli hyvii (Kepler, Härköin, Hautala, Taatila, Riekki, Nesbööö) ja paskoja, joista en muista enää juur mitään. Mutta miähä luen vaikka samppoopulloja jollei muuta oo käsillä.

• Lars Kepler: Paganini ja paholainen (78/2014) 9.11.2014
• Helene Tursten: Lasipaholainen (79/2014) 11.11.2014
• Anna Jansson: Haudan takaa (80/2014) 13.11.2014
• Leif GW Persson: Possujuhla  (81/2014) 14.11.2014
• Linwood Barclay: A Tap In the Window (82/2014) 26.11.2014
• Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito (83/2014) 27.11.2014
• Ben Elton: vauvahorkka (84/2014) 29.11.2014 
• Marko Hautala: Kuokkamummo (85/2014) 2.12.2014
• Debbie Macomber: The Inn At the Rose Harbour (86/2014) 6.12.2014
• Michael Crichton: Next (87/2014) 19.12.2014

• Jo Nesbo: Police 1.1.2015
• Matti Riekki: Täältä pohjoiseen - Sentencedin tarina 1.1.2015
• Hippo Taatila: Isipappablues 2.1.2015
• Ari Väntänen: Hanoi Rocks 3.1.2015

Onneks nyt on taas mordorilaissesonki Hiekkakikkareella kuumana joten luettavaa on vähäks aikaa, jos on lukemiseen ylipäätään vähän aikaa.

Miun leppoistetusta irtiottajan ja oravanpyärästäkarkaajan elämästä on tullu niin kiireistä, ettei miulla riitä paukut kaikkeen. On karsittava asioita, joissa ei sinänsä ole mitään järkeä, niiku esmes tää kirjaploki. Ohan tässä jo muutama vuos tätä pijelty, ja luettuja kirjoja laskettu. On todistettu, että luen aika helvetin paljon, ihan kaikkee.

Joten valitettavasti ajanpuutteen takia miun on laitettava kirjaploki toistaseks uinumaan. Miä palaan tänne kyllä varmastikin aina sillon tällön, jos on luppoaikaa, tahi jos luen jotain erityisesti ajatuksia herättävää tai niin luokatonta paskaa että siitä on pakko tulla rähjäämään. Mutta emmiä enää jumalauta jokaisesta paskapökäleestä tuu tänne jotain inisemään. Täs o muutaki tekemistä.

Kiitos kaikille kahdelle lukijalle, kekkä on plokia seuraillu. Ja eihä sitä tiijä jos tän uhoomisen jälkeen tuleeki taas yhtenä pötkönä kirjoja joista on pakko tulla tänne jotain vaahtoomaan.

Sitä ootellessa: molo vaan!

Härköin ja Grishami (34-35/2014)

Kiirettä eikäkö lomaa pukkaa, ei ehi jaarittelee. Nää luin.

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti (34/2014)

Ei parasta Härköstä mutta koska on Härköstä niin hyvä silti. Lapsiperhehommaa, ei miun juttu, mutta aina luen Härköstä innolla.

Luettu: 20.4.2014



John Grisham: The Racketeer (35/2014)

Grishami on sikahyvä. Taas tämmönen et lakimies pyörittää viranomasia niiku tykkää. Loistava juanenkulettelu, meni pitkään ennenku hokasin et kattos perkele asiathan on tyystin toisella lailla ku alkuks luulin.

Luettu: 27.4.2014

Ei kiitos rakkaurelle (22/2014)

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos (22/2014)

Tämän olen lukenu ennenki ja tämä on loistava kirja. Härköinhän ei osaa paskaa kirjottakaan, on miun yks suosikkikirjailijoita kyllä, ehottomasti.

Kaikki sivistyneet lukutoukat on lukenu tän ja tietää stoorin: ukko ei anna, akalla meneepi hermo. Ukko on sellanen tietsikan ääressä mätänevä saamaton vollottava nahjus. Tiättekste, just se joka ei saatana saa vietyä roskapussiakaan pihalle ennenku akka nostaa asiasta maalimansodan. Ei riitele, ei tappele, nysvää netissä ja pelaa jotain paskapelejä, ei tee vittu mitään. Sellanen kiltti nahjus, komeakin toki, mutta hohhoijaa. Itkee joka vitun käänteessä, hajoo ihan palasiks jos vaikak varvas osuu pöyän jalkaa, huutaa niiku kualis. Mutta lääkäriin ei koskaan suastu, tosimiähet ei mee lääkäriin, ne itkee vaimolle, ja vaimo hoivaa. Akka hoitaa kaiken muunki ku sen määkivän miesvauvan, joulukortitki ukon sukulaisille ja sitä rataa.

Sitte menee muijalta hermo ja se saa munaa muualta, löytää nuaren rakastajan joka köyrii siltä tajun kankaalle. Sitte vasta se nahjus siä himassaki herää horteestaan ja on et oho.

Itze olen ollu tollossa nuoruudessain parisuhteessa melkeen just tuommosen miähen kanssa. Ei ihme ettei oo sen jälkee ollu kenelläkään asiaa miun nurkkiin loisimaan, saatana. On omassaki elämässä tarpeeks hoitamista ja on helpompaa olla vastuussa ihan vaan omasta onnestaan ja omista roskapusseistaan.

Mut enivei, takasin kirjaan. Härkösen teksti on mahtavaa, naurattaa ja koskettaa ja siä on ihan loistavia juttuja. Oikeen otin talteen tämmösen upeen lauseen, jonka oletan pitävän tismalleen paikkansa. Varma en ole koska en oo koskaan itte ollu sekopäisenä rakkauresta, enkä tule olemaankaan, jos ja kun tämä lause sen määrittelee:

"Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä"


Ettäs tiijätte.

Luettu: 26.2.2014

Laskevan neitsyen kusipäätutka (149/2012)

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (149/2012)



Anna-Leenä Härköin, ai lav jyy! Siinä on nimittäin nainen, kellä on sekä asennetta että sana hallussa, ja jonka näkemykset elämästä ja maailmasta ja asioista on tismalleen naulankantaan!

Laskeva neitsyt on Härkösen Anna-lehessä julkastujen kolumnien kokoelma. Tämmöstä kokoelmaa oon jo vähä salaa toivonu tulevaks. Omas kirjastos makaa entuudestaan Härkösen kolumnikokoelmista Palele Porvari ja Kauhun tasapaino, ja ne on niin hyviä et kummanki oon lukenu jo ihan kuralle, moneen kertaan. Kaikki muutki Härkösen kirjat miulta hyllystä (tai tällä hetkellä pahvilaatikosta varastosta) löytyy, koska oon fani. Kaikki on hyviä, usea on jopa loistava. Loppuunkäsitelty on miusta Härkösen kirjoista paras ja miulle kaikin tavoin hyvin merkityksellinen kirja muutenkii.

Täs kirjas kolumnit käsitteli kaikkee mahollista kosmetiikkapurnukoitten haalimisesta lasten kasvatukseen ja lomailusta joulun viettoon. Helvetin viihyttävää luettavaa! Kolumnistina Härkösellä on mainio tyyli kirjottaa, miä taas kateudesta vaa vihertelen. Että se perkele osaakii sanoo asiat just eikä melkee!

Kaikki kolumnit oli hyviä, mutta varsinki Kusipäätutkaa lukiessani olin niin helvetin samaa mieltä et hyvä kun ei pää irronnu ku nyökyttelin joka lauseen kohalla. Just nii! Kusipäät on kusipäitä, eikä niiten kans tartte hillua. Sitä vaan tuppaa olemaan niin dorka, et on vaikee ottaa hajurakoo tollasiin tyyppeihin. Miettii jotain et ei ikäänku kehtaa antaa samal mital takasin, tai miettii et on huono ihminen jos ei hypi jonkuu itsekeskeisen persereiän mielihalujen tahdissa, vaikka kuika korpeis joka saatanan kerta ku sellanen tunnelmanpilaaja tunkee baarissa samaan pöytään paukuttelemaan henkseleitään ja vittuilemaan muille. Sitä oon iteki monasti sanonu, et elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaks pahaa mieltä ja vitutusta aiheuttavien ihmisten kans. 

Täsä viä Härköseltä pari lainausta aiheesta, kyseisen kolumnin alku ja loppu:

"Ikääntymisen yksi monista hyvistä puolista on se, että oppii yhä helpommin erottamaan
ihmiset, joitten kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Nimitän ilmiötä kusipäätutkaksi."

"Jos kusipäätutkasi ei ole vielä terässä, teroita se. Siivoa elämästäsi ihmiset, jotka vievät
siitä ilon."

TISMALLEEN!


(Tarkkasilmäsimmät huomannee, että täähän on jumalauta viime vuoden numeroinnilla porskuttava tekele, nyt on menny ämmällä hommat ihan sekiksiin. Aivan, luin tän tosiaan jo tos vähän ennen maailmanloppua, mutta koska kirja ilmestyy kauppoihin vasta tänään 3.1.2013 ni täst ei tohtinu aiemmin vaahota! Aijjettä oli kuulkaa kerranki kiva lukee jotaa ihan tuaretta paskaa! Tuli ihan feelis niiku oisin rajumminki nykypäivässä kiinni!)

Luettu: 19.12.2012 Gili Trawangan, Indonesia

Härkösiä (66-67/2010)

Iskipä sitten se flunssa päälle ja kunnolla. Eli makaan kotona, ryystän finnrexiniä, vedän yliannostuksia vitamiineista... ja luen, sen minkä taju kankaalla makaamiselta ja niistämiseltä kykenen.

Vetäsin välipalana pari Anna-Leena Härkösen kevyttä, hauskaa ja hyvää kolumnikokoelmaa. Palele porvari ja muita kirjoituksia meni ekana, ja samantien perään Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia. Ihan loistavaa settiä. Kumpaisenkin olen lukenut useasti ennenkin. Kolumnit mitä näihin on kasattu on tuttuja ainakin Imagesta, ja osa kai Anna-lehestä, mut siit en tiiä mitää ku en akkain lehtiä pahemmin lue.

Tykkään ihan sikana Härkösen kirjoista. Lähes kaikki olen lukenu, osan useaan kertaan, ja lähes kaikki löytyy myös omasta kirjahyllystä.Tykkään Härkösen kirjotustyylistä ja tarinankerronnasta ja huumorista. Arvostan suunnattomasti.

Joskus se asu tässä jossain huudiloilla ja tuli useesti kadulla vastaan. Teki aina mieli kumartaa ja vähä palvoa ja kertoa että oon fani ja ihailen ihan älyttömästi, mutten koskaan kehannu. Se oli aina jotenki niin äkäsen näköin. Ja seki on jotenki ihan helvetin hienoo.