perjantai 11. toukokuuta 2012

Hämmenyksen huipennus ja muuta kivaa (47-52/2012)

Oon taas palannu omalle hiekkakikkaresaarelle Indonesiaan. Nyt on aikaa ja keskittymiskykyä retkottaa rannalla kissojen kanssa, nokka kirjassa. Ihanaa! Koska lukeminen, se on parasta.



Marja Björk: Posliini (47/2012)

Ihana Nora Mordorista postitti miulle tänne hiekkakikkareelle tämmösen lukuelämyksen. Miun on pitäny kirjaa tässä oikeen sulatella, enkä siltikään tiiä mitä ihmettä Posliinista vois sanoa. Tässä on tarina, jossa on pedofiilihommia, mutta hiukan eri tavalla ku yleensä kerrottuna.  Ns. uhrin näkökulmasta tarinaa avataan, mutta aika epäsovinnaisella tavalla. Kirjan päähenkilö joutuu pienestä saakka tätinsä miähen kopeloimaks, mutta vuodet kuluu, tyttö kasvaa, ja on ihan älyttömän lääpällään ja rakastunu siihen limaseen setämieheen joka jo joskus ku tyttö oli 6-vuotias ni rupes hipelöimään. Että tää ei ollu se perinteinen tarina missä kerrotaan kauheesta namusetästä ja sen jälkee käyään läpi kuinka koko loppuelämä on yhtä taistelua ja elämän uudelleen kasaamista ku moista joutuu lapsena kokemaan.

Koska luin kirjan lähestulkoon yhtä kyytiä, se kertoo että kirja oli hyvä, tai ainakin otteessaan pitävä. Mutta muuten... emmiä jumalauta tiiä. Oisko oikee määritelmä "hämmentävä"? Joo. Sitä tää oli. Ihan helvetin hämmentävä. Ja voin kertoa että jää vellomaan mieleen pitkäks aikaa. Kun ei todellakaan tiiä mitä helvettiä tästä pitäs ajatella.
Luettu: 2.5.2012

 

James Patterson & Liza Marklund: Postcard Killers (48/2012)

Pätterssöni ja Marklundi ovat kimpassa nakutelleen sarjamurhakirjan, joka tapahtuu enimmäkseen Tukholmassa. Joku lahtaa turistipariskuntia ympäri eurooppaa, ja lopulta murhaajat saapuu Tukholmaan. Jännää. Tykkään Tukholmassa tapahtuvista tarinoista, ku siellä vilisee tuttuja paikkoja ja entisiä kotihuudiloitakii, niiku tässäkii kirjassa. Plus sarjamurhahommat on aina okei.
Luettu: 3.5.2012

 

Catherine Ryan Hide: When I found You (49/2012)

Miäs löytää mettästä vastasyntyneen vauvan ja kokee sen jälkeen olevansa vastuussa lapsen elämästä hamaan loppuun saakka. Laps menee kasvamaan isoäiteensä luokse, joka on ihan helisemässä ku ipanasta tulee murrosikänen vaikee pojankloppi. Isoäiti pakkaa pojan ja sen tavarat ja dumppaa jätkän sen äijän luokse, joka hänet mettästä vauvana löys. Poika ei ota opikseen vaan on heti kiipelissä ja nuorisovankilassa ja ties mitä ongelmaa tulee, mutta kiltti miäs ei hylkää vaan pojottaa ku aarniokuusi pojan tukena, vaikka se kuinka töppöilee. Lopussa pojasta kuiteski (tietysti) kasvaa kunnon miäs.

Potaskaltahan tuo tarina tällä viisiin lyhennettynä kuulostaa, mutta miä tykkäsin tästä kyllä. Kaikkien murhakirjojen väliin on aina mukavaa lukee jotain arkisempaa ihmiselämää, varsinki jos ne on näin nätisti kirjotettu.
Luettu: 4.5.2012

 

Liza Marklund: Studio Sex (50/2012)

On alotteleva kesätoimittaja jossain iltalehessä töissä. On murhattuna hautuumaalta löytyvä nuori tyttö. On poliittista hässäköintiä. Seassa päiväkirjamerkintöjä parisuhteesta jossa tulee pataan ja kunnolla.

Helvetin hyvä tarina ja loppu oli yllätys. Lopussa myöskin tapettiin kissa (kuvan kissa ei liity tapaukseen). Mie itkin. Mutta onneks kissantappaja sai rautaputkesta ottaan ja kuali. Saatana.
Luettu: 5.5.2012

 

Emily Bronte: Wuthering Heights (51/2012)

Klassikko, jonka oon viimeks lukenu joskus ku oon ollu nuari ja naivi enkä oo tajunnu mistään mitää. Nyt tajuan kaikesta kaiken, mutta olihan tää Humiseva Harju ja  Hiithkliffin ja Käthin stoori yhä ihan okei. Lukiessa päässä soi koko ajan Kate Bushin kirjanniminen hiano piisi. Vähän oli raskas lukea enklanniks kun kieli oli hiukan koukeroisempaa ku mihin on tottunu, mutta hyvä se on välil lukee jotaa missä on muutakii sanastoo ku ruumishuoneitten kapulakieltä.
Luettu: 10.5.2012

 


Nicholas Schaffner: Pink Floydin Odysseia (52/2012)

Ja tästä kirjasta kiitos Jarkolle, joka tän miulle Vientianessa lahjotti, ku totes ettei oo ite päässy alkua pidemmälle vaik kui on koittanu tavata. No miähän lukasin tän päivässä, vaikka myännän auliisti että välillä puudutti niin perkeleesti. Mutta miälenkiintonen oli, emmiä oo tiedostanu että Syd Barret oli niin sekasin ja et Roger Waters on tuon tason ihmisvaikeus.

Tuli kauhee tarve kuunnella heti jotaa, mitä vaan, Pink Floydia mutta yllätykseksein huomasin että ei oo tietsikan kovalevyllä Another Brick In The Wallia, ei Wish You Were Heree, eikä mitää muutakaa. Vittu. Voisko joku heittää meilillä parit hitit? Mikkoooo???? Pliide!!!!
Luettu: 11.5.2012

Ei kommentteja: