Ian McEwan: Sovitus (55/2012)
Viiiiittu miten hyvä kirja. On kesä 1935 ja 13-vuotias rasittava pilvilinnoissa ja mielikuvitusmaailmassa elävä pikkuvanha Briony näkee ku hänen isosiskonsa nusbaa heijjän siivoojattaren pojan kans. Samana iltana serkkulikka raiskataan, ja koska Briony on daiju eikä tajua mitään, se laskee yks plus yks, että joo-o, se siivoojan poika joka peuhas hänen siskonsa kimpussa, se se on se raiskaajakin. Kuvitteli jopa pimeessä yössä nähneensä just nimenomaan hänet, koska osui paikalle ku raiskaaja justiisa veti sepalusta kii ja luikki pakoon. Näin sitte tuli laitettua sisaren ja kiltin siivoojan pojan elämät säpäleiks, koska juttuhan meni poliisille ja oikeuteen ja vankilaan siitä kiltti poika joutui, ja oikee raiskaaja pääs ku koira veräjästä.
Tulee sota ja kaikkee ja Brionystä kasvaa aikuinen ja alkaa omatunto kolkuttaa ku hää vihdoin tajuaa mokanneensa oikeen kunnolla.
Tarinalle meinaa tulla onnellinen loppu, kunnes viimisessä osassa vedetään matto alta. Ei tullukaa onnellista loppua. Sota vei sankarit.
Hieno, hieno tarina, joka alussa vähän junnas mutta kun pääs kunnolla vauhtiin niin tempas mukaansa ihan täysin. Komiaa luettavaa. Täst on näemmä elokuvakii olemas.
Luettu: 16.5.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti