torstai 2. syyskuuta 2010

Puhistus (61/2010)

Puhdistus nyt ei kummosempia esittelyjä ja lässytyksiä kaipaa. Myydyimpiä ja lainatuimpia ja palkituimpia kirjoja Suomessa vissiin vähään aikaan. Finlandia-palkinto, Runeberg-palkinto, joku Pohjoismaiden Neuvoston Kirjallisuuspalkinto. Eikä turhaan, Sofi Oksanen on järkyttävän lahjakas ja Puhdistus on yks parhaita kirjoja joita oon ikinä lukenu ja must kaikkien kuuluis lukee tää, ihan jo pelkästään yleissivistyksen vuoks.

Tää ei muuten ollu eka kerta ku Puhdistuksen luin, eikä myöskään vika kerta. Tulen lukemaan tän vielä mooooonta kertaa, koska oon sillä lailla hassu että luen hyviä kirjoja useaan kertaan ja muutenki tykkään palata sellasten kivojen asioiden äärelle, oli ne sit kirjoja tai paikkoja tai ruokia tai elokuvia tai mitä vaan elämyshommia. Koska jos löytää hyvän asian ni sen parissahan on takuuvarmasti mukavaa. Ei oo pakko koko ajan leuhottaa haku päällä ettimässä uusia kokemuksia. Joskus ei vaan jaksa kokee uutta, ja sillo on ihanaa et voi tarttua johonki jo hyväks tiedettyyn hommaan.

Peeäs: Oon lukenu myös kaikki muut Sofi Oksasen kirjat ja tykkään kovasti. Sofi kirjottaa niin hyvin ettei voi kun arvostaa (ja kadehtia).


Peeäs kaks: Seuraavaks muuten lähtee ähellettäväks sellanen opus että oxat pois.... Pitäkää pipoistanne kiinni!

Ei kommentteja: