Kammottavan Eat, Pray, Loven jälkeen surffasin nettikirjakauppoja hiiri savuten ja yritin löytää hyviä matkatarinakirjoja, mielellään sellasia joissa käytäis Indonesiassa. Löytyi Nick Langston-Ablen Playing With Fire - Adventures in Indonesia. Nick käy 4 viikon tehomatkalla Javalla, Balilla ja Lombokilla. Kiipee parille tulivuorelle ja kokee kaikenlaista reppureissuhommelia.
Eikä se ollu ollenkaan pöllömpi kirja. Ei toki mikään spektaakkelimainenkaan, mutta sanotaanko vaikka niin että kirja löysi kohderyhmänsä. Osu ja uppos, ja sillai, ja lukasinki tän ihan kahella makaamisella. Kyllähän kaikki jo varmaan tietää, että oon aika innostunu Indonesiasta: opiskelen indonesian kieltä, luen Jakarta Postia netistä että tiiän mitä siellä tapahtuu, kuuntelen indonesiankielistä radiota kaiket päivät (jonkinlaisen kielikylvyn merkeissä) ja toki olen tuotapikaa menossa taas Indonesiaan (ensin vähä hortoilen Singaporessa ja Malesiassa, mutta arvioitu laskeutumisaika Indonesian maaperälle on 20.lokakuuta).
Playing With Fire tosin kertoo matkasta yli 10 vuoden takaa, ja kirjailija on ihan pöhkönä tulivuoriin, joten ihan ajankohtasta stooria täs ei ollu ja välillä puudutti ihan saatanasti lukee sivukaupalla vouhkaamista tulivuorien hienoudesta. Ei niin ettenkö itekin ekaa kertaa Balilla ollessani meinannu pökertyä kun näin tulivuoria, eikä niinkään ettenkö itekin haaveilis että joskus kiipeen Lombokin Mount Rinjanille (toistaseksi riittää kyllä että saa tuijotella sitä lähisaaren rannalla maaten), mutta kyllä tän kirjan mielenkiintosemmat tarinat oli ihan muuta ku tulivuorimaisemia. Ne oli niitä kanssakäymisiä paikallisten kanssa, yleistä sähellystä (kaikki ei kuulkaa Indonesiassa mene niiku Strömsössä) ja uusia kokemuksia.
Aika osuvan kuvan tästä kyl sai siitä, miten erilaisia kokemuksia maailmalla matkatessa tulee. Välillä tekis mieli repiä pää irti kusettajilta ja väkisin rojua kaupittelevilta ahistelijoilta, mutta kuhan sellasista tilanteista on selvinny niin 10 minuutin päästä sitä saattaa jo huokailla onnesta ja haaveillla omasta risumajasta ja elämästä paratiisisaarella.
Mut miks aina matkakirjat kertoo vaa sellasista "life-changing journey"-matkoista? Tääki oli sellanen. Mistä helvetin matkatoimistosta sellasia saa? Määki tahon!!!
(No joo, okei, oishan se tylsää lukee kirjaa jossa esimerkiks joku nimeltämainitsematon läski varhaiskeski-ikänen elämän ehtoopuolella oleva wannabe-puuma makaa viikkotolkulla rannalla juomassa kaljaa ja lukemassa paskoja kirjoja.... sellaset tarinat voi kirjotella sit vaikka matkablogiin.... Kröhöm)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti