Elizabeth Gilbertin Eat Pray Love on kirja jonka paskuudesta voisin kirjoittaa kirjan. Jos jaksaisin. Ostin ton vahingossa kun etsiskelin jotain matkustelukirjaa ja toi pökäle oli alan opusten myyntilistan kärjessä. Stooriki kuulosti periaatteessa kiinnostavalta elikäs Rouva Gilbert avioeroaa ja lähtee sitte ettimään itteään maailmalle vuodeks. Menee Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Että periaatteessa kuulostaa ihan hyvältä.
Mutta vittu tuo akkahan on ihan täys tampio ja rasittava puita halaileva joogaava hippi. Eikä siinäkään mitään, saa olla, mutta saatana pitääkö olla niin vitun ärsyttävä? Millanen ihminen saatana huutoitkee vessan lattialla ahituskohtauksissaan ja sitte keskustelee ittensä kanssa kirjottamalla vihkoon ens että "HELP ME" ja sitte vastaa ittelleen että "I love you, I will never leave you, I will always take care of you"???? Mitä vittua?
Lisää: Gilbert on myös just sellanen ihminen jota en tajua sitte laisinkaan, eli todella kovan luokan sarjasuhettaja. Noin 15-vuotiaasta saakka seurustellu koko ajan, ei ollu koskaan ees viikkoa sinkku kert vaihto poikaystäviä lennossa. Nyt sitte ku avioero tuli ni akkahan meni ihan sekasin ku ekaa kertaa oli yksin. Ystävät osti sille sitte KUUMAVESIPULLON jonka kanssa se sit nukku. Että sai sellasen tunteen niiku sänkyssä ois miäs siinä kuumottamassa. Jumalauta.
Ja sitte ku se menee Italiaan ni ihan pöyristyneenä et wtf ku italiaanot ei ookkaa hänen kimpus koko ajan niiku oli joskus 15 vuotta aiksemmin ollu ja eihän tommoin miestenhuomioriippuvainen plondi sitä pystyny millään käsittämään et parikymppistä pimatsua ehkä kikkolot vonkaa enempi ku kolmevitosta kottaraista. Ehei, meijjän Elizabeth selvitti asiaa kovasti ja huokas sitte helpotuksesta ku sai mukamas kuulla et Italias on vaa kulttuuri muuttunu että miähet ei ahistele naisii enää niin kovin ku ennenvanhaan. Et vika ei ollukaa hänes, hää on edelleen ihan vitun kuuma pakkaus. Jööses.
Italiassa se pyörii 4 kuukautta ja sitte siirtyy Intiaan jonneki helvetin joogamoon missä se vaan joogaa ja meditoi ja kuuraa lattioita ja halailee puita ja on niin vitun henkistyny ja valaistunu että järki lähtee. Sieltä sit Indonesiaan ja Balille Ubudiin, ja niin tyhmähän se tietysti on ettei oo etukäteen sen vertaa selvittäny että ois viisumihommat tutkinu. Akka pärähtää lentokentälle ja pöyristyy vallan et miten on mahollista että Indonesian valtio ei toivota häntä rähmällään tervetulleeks jäämään sinne ihan niin pitkäks aikaa ku haluaa, vaan antaa vaan 30 päivän viisumin. Aivan järkyttävää. Akka sitte hoitaa homman lahjomalla jossain jonku viranomasen ja saa 4 kk oleskeluluvan. Vitun pätevää meininkiä, korruptiotahan kannattaa aina tukea.
Balille hän meni sen takia että oli käyny siellä pari vuotta aikasemmin ja joku poppamies oli sanonu että tulet takasin tänne vielä ja asumaan hänen luokseen, ja Elizabethan tietysti uskoo ja on sit taas ihan shokissa ku hönkää innosta piukeena sen poppamiehen luokse ja siis OMG ku ei se 150-vuotias hampaaton hihhuli muistakaa häntä heti eikä varsinkaan pyyä nurkkiinsa asumaan. Lopuks Elizabeth sitte löytää myäs rakkauden eli kirja saa sellasen ihanan lopun joista miä erityisesti tykkään. Rakkaus. Lööv lööv lööööv.
Elizabeth Gilbertistä tuli tän kirjan myätä miun arkkivihollinen ja oon oikee netistä kaivanu hänest asioit ja uhkun pyhää kuvotusta häntä kohtaan. Viiminen niitti oli kun pongasin et hänen uusin kirjasa on nimeltään Committed - A Skeptic Makes Peace With Marriage. Mikä vitun skeptikko se on joka saatana seurustellu koko elämänsä ja on ollu jo kerran aikasemminkii naikkaris??? AAARRRGGGHHHHH.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti