Oltii yks arki-ilta Loosen terassilla. Siin oli Tuisku, Mikko ja... OMG... Kari Peitsamo (!!!). Kari Peitsamo sanoi että oon "megabeibe" ja meinasin pökrätä onnesta et voi vittu, VIHDOINKIN joku joka tajuaa! Enivei, Peltosen Janne istu siel sisäpuolella lukemassa Ozzyn elämänkertaa ja aina siihe ulos tupakille tullessaan vouhkas suureen ääneen et nyt on niin loistava kirja kesken ettei malta millään lopettaa lukemista. Se luki sitä vissii Liken julkasemaa suomennosta, ja kehut oli niin kovia että heti samana iltana tilasin oman Ozzyn enklanninkielisenä tualt internetin ihmeellisest ostosparatiisista (oli viel törkeen halpa, vaa jotai 6-7 euroo, sis. postikulut)..
Ozzy nyt ei esittelyjä kaipaa, mutta kyl kaikkien pitäis lukee I Am Ozzy. Aivan hulvaton teos, sai kikattaa välillä ihan vedet silmissä, ja välillä taas teki oikeen pahaa (esim. ikäviä tarinoita Ozzyn nuoruusvuosilta kun se oli teurastamossa töissä).
Anthony Kiediksen Scar Tissue on tähän asti ollu ehottomasti paras rokkielämänkerta mitä oon lukenu, mutta kyllä Ozzy kipuaa, jos nyt ei ihan ohi, niin ainakin aivan perstuntumaan. Loistava kirja, kertakaikkiaan.
Hilpeän lukukokemuksen lisäks täst viel oppi uusia asioita. Esimerkiks sanonnan et jollai on "bee up his arse". Otan heti käyttöön. Hyvästi perseessä olevat sitruunat, nyt siel on täst lähin aina vaa ampiainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti