Vaarallista ja kiellettyä (47/2010)

Cate Tiernanin wicca-aiheisesta, teineille suunnatusta kirjasarjasta  nous vähä aika sitte kauhia häly, kun joku kristillisten kansanedustaja teki oikeen Suamen hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, että miten tämmöstä noituutta ollaan julkasemassa ja viel lapsille. Voi jumalauta, oikeesti, eikö valtion HALLITUKSELLA ehkä olis parempaaki tekemistä? Ihan uskomaton juttu! Luulin et tääl on jonkinlainen sananvapaus, mutta ei vissiin, kert yhen kireepiposen uskiksen sekoilu asian tiimoilta lojautti  kirjasarjaa suomennettuna julkasemassa olleelta kustantamolta ns. shaisset sukkiksiin ja kirjojen julkasu peruttiin. Kustantamon toiminnasta kertonee muuten aika paljon jotain se, että kun kirjallinen kymysys hallitukselle jätettiin perjantaina, niin kustantamon toimitusjohtajalle vasta maanantaina valkeni "että sellainen asia kuin wicca on olemassa". Äijähän on suorastaan hämmentävän hyvin perillä siitä mitä hänen putiikissaan puuhastellaan, eikä yleissivistyskään mitenkään huimaava taida olla... (Hesarin sivulla asiasta lisää, jos jotaa kiinnostaa.)

Enivei, miä tahoin tiätää mistä koko hommassa oikee on kyse. Ennen kyseistä maanantaita (kun nää hommat läsähti uutisiin) ni en ollu kuullukaan tämmösistä kirjoista, mutta samantienhän sitte hiiri ujeltaen painelin internettiin ja tilasin kirjasarjan ekan osan eli Book Of Shadowsin. Uuuuuuu-uuuu-uuuu, tavattoman jännää kuulkaa, siin sellain taviksen olonen 16-vuotias tytsy innostuu wicca-hommeleista (koska, tietty, kouluun tulee uus mahottoman komee poika, joka on wiccahöyryyjä) ja huomaakii olevasa asiassa luonnonlahjakkuus. Sit ollaakii jo mettässä leikkimässä piirileikkejä muitten wiccanoita-wannabeetten kanssa ja yän hämäris keitellää jotai aknen parantavii yrittikylpyi ja loitsutaa kovin. Ja kui ollakaa, vaikka tytsyn bestis on maailman kaunein ja hyvätissisin, ni tissitön tavis vie lopussa sen komeen pojankii, ja suuteloivat samhainia juhliessaan. Uijui. Hurjaa. Suorastaan hypnoottista ja salettiin saa jokaisen lukijan ryntäämään, ehkä jopa älästi, yrittitarhoihin ja metsäaukeille tekemään taikoja. Miäki jo mun parvekkeen pientä Strömsöötä kattelen sil silmäl et mitähän taikoja vois mintusta, basilikasta, ruohosipulista, rosmariinista ja kissankarvoista tehä? 

Mutta siis: iiiihan perus-teinikamaa, missä nyt vaan on vähä jotain luonnonhelmassa hyppelyä ja loitsuumista ja taikoja. Miten vitussa tääl on Harry Potterit ikinä voitu julkasta jos tämmönen harmiton tekele herättää suoranaista kauhua ihan eduskunnassa asti? Täs kirjas ei ollu mitään vaaraa (kattokaa ny tota kansikuvaa, jos ette usko)! Tosin ehä miä sitä ehkä tajua ja huamaa ku oon tasapainonen viksu keski-ikänen käntty, eri homma jos tommosta hurjuutta lukee puperteettinsa tuottamien hormoonimyrskyjen kourissa kärvistelevä herkkä ja vaikutuksille altis teini.

Mut onneks suamen nuariso ei varmaan osaa lukea enklanniks eikä varsinkaan osaa tilata kirjoja internetistä. Ja mikäli miä mitää nuaruusvuasistani muistan, ni jos joku oli kiällettyä, ni sen kiinnostavuushan nous samantien potenssiin tsiljoona. Kristilliset vapiskoon sakasteissaan, heiän hölmöilyjen ansiosta tuol metiköissä kasvanee nyt  vetreä wiccanoitien verkosto.