Muutama okei ja sit Kadonneen Opas Rakkauteen. Täh? (35-38/2012)

Jonathan Kellerman: True Detectives (35/2012)

Jälleen kerran Kellermania. Mutta tää ei ollu hyvä. Kadonneen nuoren pimun arvotusta koittaa hiki pääs ratkoo niin polliisi kuin polliisin yksityisetsivänä toimiva velikii. Veljesten välit ei oo j'ärin lämpöset ja siitä koitetaa jotain kipakkaa tunnelmaa välillä viritellä. Paska rönsyää joka suuntaan ja välil oli vaikee pysyy kärryillä et miks nyt vakoillaa jotaa minikanksteria ja jotain epäonnistunutta pasistia. Paska.
Luettu: 23.3.2012

 

Jemma Forte: Me and Miss M (36/2012)
majapaikan kirjahyllyn tarjoamaa höyhenenköykästä huttua. Ennakkoasenne tähän tarttuessa oli hurja, mutta yllättäen huomasinki viihtyväni tän parissa oikeen hyvin. Oli takana vähä bailaushommia, joten krapulapäivän rantalukemiseks ihan tismalleen sopivaa höttöä. Täs on sellain pimu joka rupee kuuluisan halivuud-staran personal äässistäntiks ja on duunin saadessaan niin innoissaan et hyvä ku nahoissaan pysyy. Mutta se holivuud-starba onkii todella kovan tason biaaats eli se duuni ei ookkaa ihan vaa parrasvalojen läheisyydessä patsastelua. Lisäks sekaan on tietysti heitetty tosirakkautta ja ihmissuhdedraamaa ja kaikella on onnellinen loppu. Viihdyin tän parissa oikeen hyvin.
Luettu: 24.3.2012

 

Claire Seeber: Lullaby (37/2012)
Enks miä just vähä aika sitte lukenu jonkuu pökäleen missä oli kans suurta äidin hätää ku lapsi on pöllitty? Muistaakseni joo, ja tässä oli samaa hommaa. Mut tää Lullaby oli parempi, tässä hommat eteni niin vauhilla, ettei malttanu lukemista lopettaa ennenku selvis et kuka ja ketkä ny taas on asialla. Ja ainahan se syyllinen löytyy lähipiiristä, niin tälläki kertaa.
Luettu: 25.3.2012

 

Susanna Jones: The Missing Person's Guide To Love (38/2012)
Miä en vittu tajunnu tästä kirjasta MITÄÄ! Lukekaa joku pliis ja tulkaa kertomaan sit et mitä vittua tässä oikeesti niiku tapahtu. Ku täs oli sellain gimuli, jonka vanha koulukaveri kuolee, ja gimuli lähtee sit hautajaiusten takii käymää kotikylässää mis ei oo vuoskausii käyny. Gimuli haluu samal selvittää, mitä tapahtu hänen luokkakaverillee joka tost vaa katos sillo ku oli 15 vee. Ja sit on outo kirjailija-täti ja mielikuvitusystäviä (kai ne oli sellasia tai sit ei) ja kauhee häslinki ja sit kirja loppuu ja miä jäin ihan vaa päätäni raapimaa et siis nii kuka kuoli ja kuka katos ja kuka teki itsarin ja kuka oli olemas ja kuka ei. Mitä vittua? Enkä tajuu ees tota kirjan nimee, ei täs mistää rakkaudesta järin paljon opastettu. Vittu ku oli vittumainen kirja. Luulen kyl, et tää on  semmoin jota jossaa kirjapiireis ihastellaan ja väännellään ja käännellään ja tulkitaan ja kaivetaan merkityksiä, mut miusta tää oli ihan silkkaa tekotaiteellista paskaa.
Luettu: 27.3.2012

Erilaisia tarinoita ihmisten elämistä (32-34/2012)

Jonathan Franzen: Freedom (32/2012)

Huikean hieno kirja, jossa on reilut 700 sivua tarinaa ihmisten elämästä. Ketään ei murhata eikä oo mitään mysteerejä, ihan vaan tavallista ihmiselämää ja siihen liittyvää ajoittaista draamaa. Tarinan keskiössä on perhe, jossa pari lasta, sekä perheen hyvä ystävä, sellanen muusikkoretku. Elämä kuljettaa, heittää eteen välillä vaikeitakin asioita, mutta sellasta se on ku ihmiset elelee. Törkeän hyvä kirja ja tätä Franzenia on saatava luettavaksi lisää, ja vähä äkkiä.
Luettu 12.3.2012

Mary Higgins Clark: I'll Walk Alone (33/2012)

Naisen lapsi on kidnaapattu ja ollu kateissa jo pari vuotta. Sit alkaa ilmaantua kuvia joissa näkyy miten nainen ite nyysii sen kakaransa. Ja eikö joku käy akan pankkitileilläkii mellastamassa, ostelemassa asioita. Vilunkipeliä on ilmassa. Hirveen jännä juttu oli, hermostutti oikee välil lukea ku miksei kukaa tajuu mistä on kyse ja kirjan päähenkilö ihan pinteessä ku kaikki syyttää sitä ja luulee hulluks. Vaikka kaiken takana onkin mies. Kuinka yllättävää.
Luettu: 15.3.2012

Tasmina Perry: Daddy's Girls (34/2012)

Voi helvetin perse mitä paskaa. Aika paljon tästä kertoo se, että jo kirjan neljännellä rivillä mainitaan Rolex. Ja tätä label-droppingia on kirja läpeensä. Mut kattokaas ku täs on neljä sellasta siskosta, kaikki on vitun kauniita ja rikkaita ja menestyneitä ja niil on pelkästään upeita komeita isomunasia menestyneitä rikkaita miesystäviä joitten kans seksi on aina vähintäänki pään räjäyttävää hekumaa. Siskosten iskä on sit vähän sellain vaikee mulkvisti ja ku se pääsee hämärissä olosuhteissa hengistään ni oi ja voi, kuka onkaan syyllinen? Ja jottei elämä ois pelkkää timanttista parhautta ja bling-blingii ja niilin risteilyy ja karibian saaria ja seurapiirijuhlia ni laitetaas sekaan hiukan onkelmia kullekin siskolle. Yks ei tuu raskaaks vaik haluaa, toinen tulee vaikkei halua, yhen aviomies onkii salaa homppeli, ja sillai. Antaa vähä sellasta todellisuudentuntua pimujen elämään, eiks nii? Et vaik kierii rahassa ja kartanoissa ni ei se kuulkaa elämä kuiteskaa aina mee ihan sillee sutjakasti. Mut lopussa sit kuitenkii kaikkien draamat kääntyy parhain päin ja on rakkautta ja vauvoja ja juhlaa ja ihanaa kaikki. Voih, miä niin samaistuin tähän kirjan kuvaamaan elämään ja noitten pimpparoitten kohtaloihin.  Ihan spektaakkelimaista.

Kirjailijan nimen laitan muistiin. En lue siltä enää ikinä mitään. Tämä riitti. Aivoja jomottaa.
Luettu: 20.3.2012

Kun muisti menee (31/2012)

SJ Watson: Before I Go To Sleep (31/2012)

Kaikenlaisen tyhjänpäiväsen murhaus-ym-paskan lukemisen jälkeen olipas hianoa pitkästä aikaa lukasta kirja joka oli oikeesti ihan törkeen hyvä. Ja joka jää mieleen kummittelemaan pitkäks aikaa. Ai että! Kiitos kiitos ystävättärelle joka tän mukanaan tänne hiekkakikkareelle toi.

Kuvitelkaapa tilanne: aina kun heräät, joka vitun aamu, et muista mistään mitään. Nii, noh, näinhän sitä joskus käy railakkaan viikonlopun jälkeen, mutta nyt puhutaan sellasesta et on oikee muistinmenetys joka hukkaa viimiset jotakuinkii 25-35 vuotta elämästä joka kerta kun nukahtaa. Heräät oudosta talosta, oudosta sängystä, oudon miehen vierestä, eikä peilissäkään näkyvä naama tunnu omalta. Elämä on jatkunu, vuoskymmenet vieriny ohi, mutta siä et muista mistään mitää. Näin on käyny tän kirjan päähenkilönaikkoselle ikävän äksidentin jälkeen.  Nainen alkaa pitää päiväkirjaa, jonka olemassaolosta lääkäri joka aamu soittaa ja muistuttaa. Aviomies ei tiedä päiväkirjasta eikä lääkäristä mitään, koska aviomieheen ei voi luottaa. Mutta miksei voi? Mitä oikee on tapahtunu? Mikä on totta ja mikä kusetusta? Ja kuka kusettaa ja ketä? Ja miks? Ne kaikki selviää ku lukee tän kirjan loppuun.

Huikeen hyvä tarina ja ihan raivolla mukaansa imaseva. Tää on kirja joka on pakko lukee loppuun ku on alkuu päässy. Ja tästä pitäs tehä elokuva, oli niin jännää meininkiä.

Luettu: 8.3.2012

Vittu, vittuilua (30/2012)

Hynynen & Sinkkonen: Kotiteollisuus.com - Vittuilua jo vuodesta 2001 (30/2012)
Vittu tää oli paska kirja ja Hynynen on paska ja Kotiteollisuuskii kaupallista vitun iskelmäripulia. Näin kai tästä pitäs kirjottaa ja olla sit niin helvetin ironinen ja vizikäs ja osoittaa sit silläviisii et on kartalla ja tajuaa vittuilun huumorin. Mut emmiä jaksa.

Kaveri raahas tän pökäleen miulle luettavaks, kun tietää että suuri Kotiteollisuuden ystävä olen. Uuuh, olihan savotta kahlata koko paska läpi. Kirja on koostettu Kotiteollisuuden nettisivujen palaute-palstan annista ja taso on sen mukasta. Ajoittain ihan hauskaakin papanaa oli toki seassa, mutta jotenki yleissävy oli vähän ankee ja vittumainen, mikä lienee asiaan kuuluukin, kun on kyse Kotiteollisuuden ja yhtyeen fanien välisestä vuorovaikutuksesta. Mut vittu että ihmiset jaksaa, sekä ne kysymyksiä lähettävät idiootit että niihin vastaileva Hynynen. Ei anna järin hyvää kuvaa KT:n kuuntelijoista tähän kirjaan kootut kysymykset, mutta samanhan on saanu huomata jo kun on keikoilla käyny. Kaikenlaista ties mistä autotalleista tullutta karvanoppaepeliähän siel on kuppilat täynnä kun Kotiteollisuus esiintyy. Mutta kun ihan täysin selkeet sekopäätki jaksaa syytää palautetta ja jauhaa ties mitä paskaa. Ja ne loputtomat vonkaamiset et "miun serkun kaima on kauhee fani ni voisitsie tulla sen synttäreille käymää".

Miten helvetissä joku Hynenki kaiken runoilun ja levyjen tekemisen ja keikkailun ja sonneilun ja kirjottelun lomassa jaksaa näihi kaikenlaisiin tolloihin kysymyksiin vastailla? Vuodesta 2001 saakka! Pitäsköhän senkii hankkia vaikka elämä?

Miusta ois ollu kiva jos ois ollu enemmän sitä sellasta jälkeenpäin lisättyä asian tarkennusta ja sellasta historiaa et mihin mikäkii taas liittyy. Mutta ohan sielt KT:n kotisivuilta viel ne keikkapäiväkirjat ja muut vuodatukset kirjana julkasematta. Tulossa on, ihan varmasti, aavistelen. Ja ostan, jahka kauppaan sellanen tuupataan.

Ihan viihyttävää sellasta aivot-narikkaan-ja-rannalle-selälleen-lukemistahan tää kuitenkii oli. Jos miul ois kesämökki ni tää kirja menis sinne ulkohuussiin, siel ois tätä hyvä selailla siinä kakitsua piereskellessään.

Herra Sinkkosen piirustukset sen sijaan on ihan silkkaa parhautta. Tykkäsin myös kansikuvien sadomasokistisen eroottisesta värinästä. Kyllä.

Mut millon Hongistoki pääsee julkaseen kirjan? Jannella on varmaan jo paha miäli ku muut orkesterin jätkät senku kirjailee. Sellasen kysymyksen miä voisin tonne palstalle kyl esittää. Nii.

Luettu: 7.3.2012

Ja lisää tappamista... (27-29/2012)

Nonii! Matka toi takasin kotiin omalle hiekkakikkareelle Indonesiaan. Sijainti siis Gili Trawangan, ja täällä en tee muuta ku hoivaan miun alati kasvavaa kissalaumaa ja makaan ja luen. Let's go, siis. Kolme kirjaa silkkaa tappamista heti alkuun, jei!

Jonathan Kellerman: Twisted (27/2012)

Kellerman on vakkarilukemista reissussa. On kirjottanu joku tsiljoona kirjaa ja niitä on aina divarit pullollans. Ja ne on aina hyviä mukavasti luettavia murhausjuttuja, muuta paskaahaan ei näemmä tuu luettuakaan. Twistedissä selvitellään jännää murhasarjaa, miss uus ruumis tupsahtaa aina samana päivänä kerran vuodessa. Kerranki juoni meni niin ovelana et oikee säpsähin ku murhaaja ei ollu se keneks sitä luulin.
Luettu: 2.3.2012

Jonathan Kellerman;: When The Bough Breaks (28/2012)

Ja lisää Kellermania perään. Nyt jahataan oikeen pervoliigaa, ruumiita tulee joka nurkan takaa ja syy johtaa sylttytehtaalle eli pedofiiliringin jäljille. Vittu ne ne vasta on ovelia paskiaisia.
Luettu: 4.3.2012

Mandasue Heller: Forget Me Not (29/2012)

Ihan uus tuttavuus ja tää tuli vaihdossa hotellissa Kambodzassa. Meinas jäähä ottamatta koska kirjan kansikuva on niin kauhee. Kattokaa ny (kuva yllä). Mutta tarina oliki ihan jees, oli ihan sekopää sarjamurhaaja ja teini pulassa. Teineistä 5, mutta sarjamurhaajistahan miä aina oon kiinnostunu.
Luettu: 5.3.2012