Lisa See: Snow Flower And The Secret Fan (16/2012)
Kun lukemiston hankinta on sellasta otetaan-sieltä-mistä-irtoo-ja-ihan-mitä-vaan, ni välillä sitä tarttuu vähä ylähuuli mutrullaan ja epäluulosena teokseen, jota ei ikipäivänä kirjakaupasta rahalla ostais. Sellasella miälellä et no vittu ku ei muutakaan oo ni luetaan ny tääkin paska pois. Näin kävi kun kipasin nuuskimassa onks majapaikan kirjahyllyssä tapahtunu mitään liikehdintää. niukasti oli mitään uutta enklanninkiälistä sinne ilmestyny, mutta sentäs yks tuore tapaus jota en ollu viä hypistelly. Mukaan siis ja to the riippumatto, vaikka ei niin pätkääkään inspiroinu mikään 1800-luvun kiinalaisnaisten elämä. Mutta niin kävi - ja tää on se yllätyskirjahyllyjen varassa elämisen hienous - että Lisa Seen Snow Flower And The Secret Fan osottautu huikeeks lukuelämykseks. Ajatuksia herättävä, kauhistuttava, syräntä riipaseva (taas! Mikä miuta vaivaa? Alan vanhoilla päivillä ihan tunteelliseks hepsankeikaks, saatana) ja pitkäksi aikaa mieleen jäävä lukuelämys.
Tässäkin kirjassa kantavana juanena on kahden naisen ystävyys. Pienten syrjäseudun kiinalaistyttöjen ystävyys alkaa ku tytöt on pieniä. Kirjeenvaihtoa käydään kiinalaisten naisten salaisella kielellä nu shulla. Tytöt elää aikaa ja kulttuuria jossa harjotetaan jalkojen sidontaa. 6-7 vuoden iässä tyttölasten jalat sidotaan ja pyritään muovaamaan mahdollisimman pieniksi. Jalkojen luut murtuu aikanaan, iho ratkeilee, kävelystä ei tule alkuun yhtään mitään, veri ja visva lentää, ja noin joka kymmenes tyttö tähän hommaan kuolee. Sukupolvesta toiseen perinne silti jatkuu, jokainen äiti sitoo tyttärensä jalat, jotta tytär aikanaan pääsisi hyviin naimisiin. Isojalkasilla kun ei ole mitään asiaa vaimomarkkinoille. Avioliitotkin sovitaan valmiiksi, mistään rakkaushommista ei oo kuultukaan. Naiselle on elämänsä ajaksi kolme sääntöä: "Tyttönä tottele isääsi, vaimona aviomiestäsi ja leskenä vanhinta poikaasi". Ja naisen tarkoitus on yksinomaan synnyttää poikia. Muuta virkaa niillä ei ole. Siinä synnyttelyn lomassa voivat toki siivota ja palvella aviomiehensä sukulaisia.
Ankea on ollu kiinalaisen syrjäseudun naisen elämä. Toki kirjan kertojaa, Lilyä, onnistaa: pääsee pieneks rääkättyjen jalkojensa ansiosta hyviin naimisiin ja kohoaa arvoasteikossa, aviomiesään ei ole mikään turpaan vetävä julmuri eikä anoppikaan pahemmin ole riesaksi. "Bed business", niikun sänkyhommia tässä kutsutaan, on tosin pakollinen paha niiden poikien aikaansaamiseksi, mutta senkin Lily oppii sietämään. Jotain naisia Lilyn tuttavapiiristä on sen sijaan elämä ehkä muuten kohdellut päin helvettiä, mutta heitä on onnistanut aviomiehen kohdalla se, että mies on keksiny miten nainenkin saa panemisesta jotain irti. Nämä naiset ei harrastakaan ukkonsa kanssa sänkybisneksiä vaan "bed fun"-hommia.
Hieno, hieno kirja, kerrassaan.
Sellasta sitte jäi tän lukemisen jälkeen mieleen pyörimään, että kyl on vaan onnistanu että on kuitenki syntyny sellaseen kulttuuriin ja eläny aikana jollon tasa-arvo on ees jonkinlaisissa kantimissa. Joojoo naisen euro ja miähen euro diibadaaba, kaikille kaikkee saman verran ja sillai, mutta jos miettii miten saatanan pitkä on naisten alistamisen historia niin aika helvetin nopeesti on tultu jopa näin hyvään tilanteeseen. Mutta missä kohin historiaa se on lähteny menemään tollaseks että on keksitty herra ties mitä saatanan keinoja hakata ne naiset sinne nyrkin ja hellan väliin, alistaa ne totaalisesti? Pilluko se on niin saatanasti miehiä pelottanu että on pitäny riistää naisilta oikeus elämään? Joko se jossain luolissa alotettiin vai miten? Koska tuntuu että tää kuvio toistuu kulttuurista ja uskonnosta toiseen, maailmanlaajusena ilmiönä. Apinoitahan myö ollaan, mutta en oo ainakaa koskaan kuullu että missään apinalajissa naaraat piettäs jossain nurkassa jumissa ja revittäis kappaleiks jos sieltä uskaltavat liikkua muualle ku synnyttämään.
ja se jalkojen sitominen: mistä helvetistä sellanenki on keksitty? Kuka ja mikä on ollu se joka on ihka ensimmäisenä kelannu et hei, miäpä ton tyttäreni kintut pistän silläviisii pakettiin et sen luut hajoo ja jalat kasvaa ihan vammasiks, ni vähäks se sit on hianoo.
Miten muuten loppujenlopuks, ku asiaa kärjistäen kattoo, ni noi saatanan rasvaimut ja tissileikkaukset ja muut kauneuskirurgiset toimenpiteet eroaa jostain ikiaikasesta jalkojen sidonnasta? Ei välttämäti muuten, kun että nykysin naiset hakeutuu noihin toimenpiteisiin ihan omasta alotteestaan, ei ketään pakoteta. Hassu juttu on sekin, että vois melkeen ajatella et täl viisiihän nyt joissain länsimaisissa "vapaissa" kulttuureissa naiset ihan ite repii mattoa perseensä alta tän tasa-arvo-hommelin kanssa. Tokihan miähiä voi kaikesta syyttää, mutta harvemmin ne ketään pakottaa hankkimaan jalkapallon kokosia silikonitissejä ja nakilta näyttäviä täytehuulia, tai kyttää kaloreita niin että akka laihtuu sukkapuikoks, tai vaatii ravaamaan jossain persereiän valkasuissa ja pillunviilauksissa. Kyllä ne naiset tekee ne valinnat ihan itte.
Sekö se on se tasa-arvon ultimaattisin huipentuma? Että osataan ihan ite ja oma-alotteisesti alistaa itteemme?
Luettu: 19.1.2012
Anita Shreve: A Wedding in december (17/2012)
Hei jee, hiekkakikkareen divarista löyty taas yks Anita Shreve. Ja jälleen päällisin puolin tyhjänpävänen tarina-aihio, mutta niin kivasti jälleen jaariteltu että oikeen hyvin viihdyin myös tän parissa. Aiemmat Shrevet oli kyllä parempia, mutta tää Joulukuinen häähomma ei silti lainkaan paska ollu.
High-school aikaset kaverit kokoontuu kypsemmällä iällä viettämään ystäviensä häitä. Siinä ohessa puretaan vähä vanhoja traumoja ja käyään läpi menneisyyden peikkoja ja elämässä sattuneita asioita. ei sen ihmeellisempää, siis, mutta kummasti Shreve osaa kirjottaa kirjoja, joissa ei juurikaan tapahu mitään mutta jotka silti pitää otteessaan.
Luettu: 20.1.2012
Henning Mankell: Wallander - Rauhaton Mies (18/2012)
En ookkaa vissiin aikasemmin lukenu yhtään näitä Mankelin Wallander-kirjoja, joten oli luonnollista alottaa sarjan vihoviimisestä osasta. Se nyt vaan sattu olemaan saaren kirjadivarissa tarjolla. Ja ihan hyvä oli, tykkäsin kyllä. Sellanen joku armeijassa korkeessa asemassa ollu gubbe katoaa, ja sitte kohta katoaa sen vaimoki ja kaikenlaista kylmän sodan aikasta vakoilutoimintaa ja muuta jännää täs vatvotaan.
Luettu: 24.1.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti