sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuoden 2011 viimeiset (89-94/2011)

Anita Shreve: Light On Snow (89/2011)

Ja kuinka ollakaan, ku kävin paikallisessa kirjadivarissa vaihtamassa kirjoja uusiin ni sielt heti hyppäs käteen Anita Shreven joku toinen kirja. Jälleen järkyttävän hienosti kerrottu tarina, missä ei sinänsä tapahdu kauheesti, mutta on vaan jotenki älyttömän kauniisti kerrottu kaikki. On sellain 12-vuotias tyttö, joka asuu isänsä kans jossai keskellä ei mitään. Äiti ja pikkusisko on kuallu liikenneonnettomuudessa. Yks ilta ku ne on kävelyllä ni löytävät mettästä lumihankeen hylätyn vastasyntyneen vauvan. Kuulostaa ihan blah-blah-tason paskalta, mutta niiku sanoin, ni älyttömän hienosti kerrottu. Tykkään nyt kovasti tästä Anita Shrevestä.
Luettu: 21.12.2011

Karen Rose: You Belong To Me (90/2011)

Sit hienojen kauniitten tarinoitten perään raakaa sarjamurhaa. Ihan törkeen hyvä oli tämä. Sellanen sekopää lähtee kostamaan siskonsa raiskausmurhaa, ja kostaa tietenkin kiduttamalla ja murhaamalla kaikkia osallisia ja siin ohes osattomiaki. Leikkelee tyypeiltä sormia ja kaivaa silmämunaa päästä ja kielet saksii irti ja lopuks kaivelee syrämmetki rinnuksista. Mahtava meininki.  Oli aika paksu jötkäle tämä kirja, mutta niin maukas että lukasin sen päivässä.
Luettu: 22.12.2011


 


Michael Gruber: The Book of Air and Shadows (91/2011)

Iiiihan järkyttävän hyvä kirja! Takakannen perusteella olin vähän et kuolen tylsyyteen jo pelkästä ajatuksesta, ku siel uhottii jotain et täs etsitää Shakespearen yllätys-käsikirjotusta, jonka olemassaolosta kukaan ei oo tienny mitään ikinä ja plaa-plaa-historiaa ja muuta soopaa. Mutta tää oliki ihan saatanan hyvä, oli joo sen käsikirjotuksen etsintää ja historiallisia kirjeitä 1600-luvulta ja mafia jahtas ja mitähän viälä. Mutta niin mainiosti kerrottu et välillä hekotin ääneen. Täs oli sellanen tylsä lakimies, joka on ihan mahoton hamesankari ja ihan hulvattomalla tavalla kertoili naisseikkailuistaan kaiken muun ohessa, ja ne oli ihan parhaita juttuja tässä opuksessa. Että milviisii mikäkii vallotus äänteli orgasmin saadessaan ja muuta höpöö. Venäläisten mafiatyyppien kanssa joudutaa napit vastakkain ja se Shakespearen käsikirjotuskii lopulta löydetää, mut ne oli oikeestaa vaa sivuseikkoja, tää oli muuten niin mahottoman hyvä kirja. Lukekaa ihmees!
Luettu: 25.12.2011

Nicholas Sparks: Dear John (92/2011)

Aaarrrgghhhhh. Kannessaki niin imelä kuva mis rakastunu pariskunta istuu jossai rannalla lusikkana ja niin eteerisen onnellisna et voi helvetti. Ja takakannen tekstiki kerto et imelää rakkaustarinaa on luvassa. Mutta ku koko lailla kaikki muu vähäkään lukukelponen on majapaikan kirjahyllyssä joko miun sinne hylkäämiä kirjoja tai muuten jo luettuja (osa useempaanki kertaan) tai väärän kiälistä tekstiä ni vaihtoehdot on sikäli vähissä. Sitä joutuu sortumaan epätoivosiin tekoihin, ja tarttumaan mihin tahansa pökäleeseen jossa on jokseenkii kaikki sivut ees tallessa. Imelää rakkaustarinaa it is, siis, ei voinu muuta. Täs on John, raju tatuoitu sotilasmiäs ja sit Savannah, kaunis ja ihana ja kiltti ja neitsyt ja suorittaja ja kirkossakävijä. Nehä sit kohtaa ja silmittömästi rakastuu, mutta sitte ku miäs on sotilas ni sotilashommiin pitää hänen menemän ja katos vaa, ei se kestä kuitenkaa. Akka ottaa ja jättää kirjeellä just ku miäs on Bagdadissa tappamishommissa. Miäs ei kuiteskaa, tiätenkää, lakkaa rakastamasta ja oijoi ja voivoi ja sit ku menee vuosien päästä Savannahia tapaamaan ni ku käy ilmi et muijan aviomiäs on kuolemasa syäpään ni eikö rakkauresta riutuva tee epäitsekkään ja vilpittömän rakkauren teon ja myy isäukkosa rakkaurella keräämän kolikkokokoelman ja lahjota rahat sen syävässä riutuvan aviomiähen kokeellisiin hoitohin. Aviomiäs selviää ja Savannahin kans onnellisena tiluksillaan käyskentelee ku sotilas käy niitä välil jostaa puskasta vaklaamassa. Että sellasta.

Ai saatana nyt on lähtävä kirjakerjuulle jonnekii, varmaan ihan vaan rahalla mentävä saaren divariin ostoxille. Mitähä jännää siält täl kertaa löytyy?
Luettu: 28.12.2011

Michael Connelly:  The Brass Verdict (93/2011)

Kirjadivarista nappasin ihan vaa jonkuu ja sattu tämmönen lakimiästarina. Isoo ja leuhkaa halivuudin filmimogulia syytetää vaimonsa ja vaimon rakastajan murhasta. Ihan jees, paha saa palkkansa, jopa. Tykkään lakimiästarinoista jotenkii aina, en tiijjä et miks.

Oijoi. Ei tuu sataa kirjaa luettua tänä vuonna mutta ehtisköhä yhen viäl? Nenä kirjaan siis!
Luettu: 29.12.2011

 

Frankie Boyle: My Shit Life So Far (94/2011)

Jumalaaaaare mikä kirja! Sain visiteeraamassa olleilta mordorilaisilta tän lahjotuksena ja kiitollisuuteni määrää ei voi sanoin, eikä kaskuin, kuvailla. En muista että oisin koskaan ikinä mitään kirjaa lukiessa nauranu niin paljon ku tän kans, aivan hulvaton, räävitön ja törkeä mahtavuus tämä My Shit Life So Far. Höröttelin ääneen tuol rannalla makoillessa ja pari ihmistä kävi oikeen kysymäs et mitä siä luet ku on noin hauskaa. Kirja lähtee kiertoon, jonotuslista on olemassa.

Frankie Boyle on brittiläinen stand-up koomikko ja koko kirja on ihan pelkkää ja silkkaa vitsiä. Ei hajuakaan mikä osa tästä on faktaa ja mikä paskaa, mutta ei paljon haittaa, sen verta on pimeetä läppää et ihan sama mikä on totuuspohja. En ala kertaamaan juttuja täs mut sanottakoon et tarinat esmes nudistirannalta on ihan parhautta. Ei vois osuvammin kuvailla nakuja mummoja ku toteemalla et kun ne kumartelee poimimaan pingispelissä pudonneita palloja niin näky on hirviä, ihan ku ne olis istunu jonkuu auton alle jääneen raadon päälle.  Ja kuninkaallista perhettä laitetaa niin sata-nolla et herranpiaksut sentään. Kuningatar Elisabeth on niin vanha että sen toosassa varmasti kummitellaan ja tätä rataa.

Ostakaa ja lukekaa tämä kirja jos yhtään haluutte hauskaa pitää. Huh huh. Jahka joskus palaan Mordoriin ja miulla on koti ja kirjahylly niin tämän kirjan hankin sinne oikeen kunniapaikalle. Kert aina jos vituttaa niin voi lukee My Shit Life So Faria ja tulla hyvälle tuulelle. Mainio, mahtava, loistava kirja lopettaa tämän vuoden lukemiset.
Luettu: 31.12.2011

Ja jep, sataa kirjaa ei tullu vuotena 2011 täyteen ja siihen on syynsä (sikana muuta puuhaa joka vei aikaa lukemiselta), mutta paljon kerkesin kuitenki lukea. Paljon hyvää, jonninverran paskaa, mutta yhtä kaikki, lukeminen on yhä yks elämän parhaita asioita.

Ja okei, blogi jatkuu myäs nyt uutena 2012-vuotena. Meinasin jo et äh en jaksa enää, mutta toisaalta ei täs ny kauhia vaiva ole ja on jotenkii kiva pitää kirjaa (onpas sopiva sana tähä) mitä kaikenlaist paskaa tulee luettua.

Ei kommentteja: