Juha Itkonen: Anna Minun rakastaa Enemmän (9/2012)
Kirjan nimi on ällöttävän imelä, ja takakansi kerto että tässä on Mordorin ensimmäinen suuri kansainvälinen poppitähti Summer Maple, oikeelta nimeltyään Suvi Vaahtera, ja sitte hänen ensirakkaus Antti, se saatanan reppana joka ei vaan osaa päästää irti ja jatkaa elämäänsä. Antti ikäänku autteli Suvin musiikkiuran alkuun sillo ku seurusteli, mutta Suvi, se biaats, dumppas niin yhteisen pändin ku Antinki ja lähti soolouralle. Siitä tuli sit ihan älytön kansainvälinen megastarba ja sillai. Kahlataan Suvin lapsuutta ja suhretta vanhempiin ja kaikenlaista.
Tällee kerrottuna kuulostaa ihan kauheelta paskalta ja aika epäilevin ottein tähän kirjaan tarrasin mutta jööses miten yllätti. Tykkäsin ihan valtavasti ja luin tän ihan taukoa pitämäti alusta loppuun, yhellä makaamisella (täällä sataa yhä, ei siis ole muutakaan tekemistä ku löhöö ja lukee). Älyttömän kaunista ja hianoa tekstiä, pikkusen silläviisiin kimuranttia nokkelaa sanankäyttöä ja tekstin vääntöä, mutta ei ollenkaan teennäisen olosta, sellanenhan alkaa aina välittömästi vituttamaan. Tää herätti lähinnä hienoisia kateuden tunteita, et osaispa itekin näin paskan tarina-aihion näin nätisti ja kiinnostavasti kirjottaa. ja ku kirjan loppuun on viel rykästy sellanen juonenkäänne joka heittää koko paskan perseelleen ni aijjettä.
Hauskaa oli myäs, että ihan miunki tuttavapiirissä on muusikkopariskunta Suvi ja Antti. Tarkkana siäl nyt, Antsa, ettei Svui vaan lähe sooloileen ja Madonnaks Madonnan paikalle!
Luettu: 11.1.2012
John Grisham: The Firm (10/2012)
Naapurimurjuun tuli mordorilaisia poikia ja heijjän kans pientä vaihtotaloutta harjotettiin. Lahjotin pari paskaa kirjaa ja sain tilalle tän John Grishamin klassikon. Jonka olen lukenu sata kertaa aikasemminki ja leffaki on nähty kans useempaaki kertaan. Helvetin hyvä ja näpeissään pitävä jännä lakimiässeikkailuhan tää on. Alussa vaan tunnelmaa pilas se, et ku on sen leffan nähny ni Tom Cruisehan koko ajan mielikuvissa seikkaili kirjan päähenkilönä. Ai kauhee.
Luettu: 13.1.2012
Marian Keyes: Tuiki tuiki tähtönen (11/2012)
Sit vaihteeks totaalista aivot-narikkaan-chick-lit-paskaa. Hohhoijaa. Tästä ei oo muuta sanottavaa ku että menihän se sadepäivä tätä lukiessa.
Luettu: 14.1.2012
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (12/2012)
Hiekkakikkareella vierailleiden mordorilaisten lahjottamasta huikeesta kirjapinosta säästin viimiseks tän, koska tätä kirjan lahjottanu Marja niin tavattomasti kehui. Eikä kehunu turhaan. Järjettömän kaunis tarina nuoren kirjailijatytsän ja vanhan mummelin yllättävästä ystävyydestä. Joo, kuulostaa imelältä paskalta, ja sellasta tämä tavallaan olikin, mutta niin hienosti kerrottu, että paikoittain huomasin oikeen liikuttuvani ja piti laittaa kirja sivuun ja poltella tupakki etten alkanu tunnevyöryissäni vollottamaan. What's goin oooooon? Emmiä oo liikuttuvaista sorttia, mutta joku näitten akkojen elämäntarinoissa ja tässä tekstissä kosketti ja kouras. Sellasesta jos jostain tunnistaa hienon kirjallisen pläjäyksen, nimittäin. Että herättää tunteita, jopa miussa, sisältä kuolleessa Tuonelan Tienviitassa. Se se vasta onki saavutus! Loistava kirja, lukekaa, ja varatkaa nessua jos ootte herkistyvää sorttia.
Luettu: 14.1.2012
Dennis Lehane: Menneisyyden ote (13/2012)
Kolme lapsena kavereita ollutta kollia. Yhestä tulee polliisi, toisesta kriminaali joka tekee parannuksen ja sit lankee taas, ja kolmas potee sulaa hulluutta koska joutu lapsena pedofiilien kaappaamaks. Sen kriminaalin 19-vuotias tytär löytyy yhestä puistosta kualiaaksi piästynä ja ammuttuna ja se on ikäänku tän kirjan se pääjuoni. Murhaajaa en ainakaa miä ihan heti arvannu, eli hyvä kirja, jossa tapahtuu paljon. Täst on Itäpuun Klintti kuulemma tehny elokuvan Mystic River, joka sai kaks oscariaki.
Luettu: 15.1.2012
Ian Rankin: Kuurupiilo (14/2012)
Kuurupiilon luin, mutta en muista siitä oikein mitään. Ei, en ollu kännissä, vaan kipeenä, parhaimmillaan liki 40 asteen kuumeessa. Joten jonkuu narkkarin murhaajan jahtaamista kyllä tuli niillä kohin luettua ku pysy tajuissaan ja piti saaha jotain muuta ajateltavaa ku se et lentääkö seuraavaks paska vai yrjö, mutta mieleen ei jääny oikein mitään. Jotain hämäriä pisnesmiähiä täs oli ja satanismiaki koitettii sekaan sotkee, vissiin. Sellanen kuva jäi ettei tää mikää järin kummonen lukuelämys todellakaan ollu.
Luettu: 16.1.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti