Japania (15/2012)

Liisa Stenberg: Vuosi Japanissa - Opas arkeen ja elämään vieraassa kulttuurissa (15/2012)

Sain vähä ennen Mordorista karkaamista tämmösen ulkomailla hillumiseen liittyvän kirjan pällisteltäväksi ja olen tätä kantanu Assholen (= miun rinkka) uumenissa tänne Indonesian hiekkakikkareelle saakka. Oon vaan odottanu sopivaa mielentilaa tähän tarttumiseen, koska tätä kirjaa oli tarkotus pläräillä sillälailla et on aivotoimintaakin mukana. Vasta nyt tuntu siltä, että pysty japania-kirjaan tarttumaan, silleen ajatuksella, mutta stressaantumatta.

Vuosi Japanissa ei sinänsä miuta kiinnosta, siis Japaniassa hilluminen vuoden ajan, tai oikeestaan minkään pitusen ajan. Voisin käyä, nopsaan kääntymässä, sushia syömässä, mutta luulen ettei miun kaltasen ikäihmisen hermo jaksais risuaitojen kanssa taistelua ja ryysistä ja ruuhkaa ja mekkalaa ja... no, ihan tarpeeksi näkee muuallakin japanialaisia jotka liikkuvat ihan joka paikassa kameroita räpsivinä laumoina. Mitä helvettiä se mahtaakaan olla ihan siellä japanialaisuuden kiehumispisteessä? Japanialaiset on outoja ja kummallisia ja niillä on ihmeellisiä tapoja ja erikoinen kulttuuri. Mielenkiintosta sakkia, mielenkiintonen maa, mutta ei oo ikinä minua temponu sillä lailla että ois mikään hullu tarve mennä paikanpäälle oikeen tosissaan ihmettelemään. Miä tykkään enempi autottomista ja metelittömistä hiekkakikkare-saarista jossain misä on meri ja regeitä ja lupsakka meininki, eikä mitää 24/7-älämölöö. Mutta yks tykkää yhenlaisest ja toinen toisenlaisest, ja tää maapallo on siit hyvä keksintö et tänne on laitettu jokaiselle jotain .

Mutta takas asiaan! Moni sinne kummalliseen Japaniin haluaa, ja heillehän tää Vuosi Japanissa onki tehty. Ja niiku jo kannessa sanotaan niin tämä on nimenomaan OPAS arkeen ja elämään, tää ei oo mikään Lonely Planet tai Rock'n'Roll Suicide Bar. Helvetin kattava ja asiallinen tietopaketti heille ketkä on Jaappaniin lähössä vaikka ny opiskelijavaihtoon ja miksei työkomennuksellekin menijöille. Aika kovin on kuiteski painottunu nimenomaan opiskelijanäkökulmaan ja vois melkeen sanoo, et ken on Japaniin vaihto-opiskelijaks menossa, tai sellasta ees harkitsemas, ni ois syytä tää kirja lukasta. Voi helpottaa siihen erikoiseen uuteen arkeen sujahtamista ku tiätää etukätee ees vähä mitä on tulossa. Täs kerrotaan kaikki viranomaisten kans asioimisesta alkaen aina polkupyörän hankkimiseen saakka ja kaikkee siltä väliltä. Miten toimitaan junassa ja kuinka roskat kierrätetään ja millaset on keittiöt ja teknovessat ja miten kaupasta löytää mitä haluaa ja sitä rataa. Ihan miälenkiintosta luettavaa toki, vaikkei olis mihinkään ikinä menossakaan. Asiapitosen tekstin lomassa komeita valokuvia ja muutamia ns. henk.koht. kokemuksia matkan varrelta, niin kirjan kirjottajalta ku muutamilta muiltaki Japanissa pitkään oleskelleilta. Ite oisin kaivannu näitä omakohtasia kokemuksia paaaaljon enemmän, ja uskon että kyllä niitä olis varmasti reilusti enemmän olluki. Ei tollasessa tyystin toisenlaisessa kulttuurissa yksinkertasesti pysty alottelemaan elämää ilman että sattuu ja tapahtuu ja on koko ajan joku pula ja pulma ja kommellus. Mutta tää olikin tietokirja eikä mikään viihderomaani.

Ja ku sujuvasti tän lukasin, jopa sillai et oli aivotoimintaa, ni kyllähän tämmönen kirja ajatuksia herätti. Ainakin sen verran, että sitten jos ja kun sen oman matkusteluun liittyvän kirjani joskus saan aikaseksi, niin se ei tule olemaan Vuosi Japanissa -tyyppinen tietokirja. Miä en osaa enkä jaksa kirjottaa noin tiukan asiallista ja faktapulskaa tekstiä. Miun seitinohkaset verbaaliset ja kirjallisen lahjakkuudet on valitettavasti suuntautunu enemmän sinne tilittävän muka-nokkelan paskanjauhannan puolelle.  Siitä lähetään ja sori vaan.

Luettu: 17.1.2012