keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Knausgård on ihan paska (55/2014)

Karl Ove Knausgård: Taisteluni - Ensimmäinen kirja (55/2014)

Vittu mitä paskaa! Herraisä! Ja takakannessa lukee että "pohjolan suurin kirjallisuustapaus" ja kirjan lopussa on sivutolkulla lainauksia ylistävistä arvioista. Miksi? Tässä lienee taas kysymys siitä, että miä en vaan tajua. Tai sitte siitä, että tästä KUULUU olla täpinöissä, niin antaa ittestään kirjallisuudesta jotain ymmärtävän kuvan. Emmiä tiiä, miusta tää oli ihan vitun hirvee, puuduttava, pitkästyttävä paskapökäle.

Kirja on omaelämänkerrallinen. Karl Ove on ihan vitun raivostuttava ihminen, jos tästä kirjasta mitn voi päätellä. Karl Ove on varmaan läheisilleen ihan helvetin raskasta seuraa. Täs kirjaski tyyppi jaarittelee TUHAT SIVUA niitä näitä ja itkee koko ajan. Puoli sivua selostaa jostain kuinka kärpänen kävelee jossain pöydän kulmalla ja sitte sivutolkulla tarinaa kuinka hän tiskaa ja pesee vessaa ja millä pesuaineilla mitäki. Voi jumalauta. Juttu sinkoilee asiasta ja ajasta sadanteen ja oli ihan mahoton pysyä kärryillä että missä oikeesti mennään.

Miettikääpä tuommosta ihmistä istumassa tein kans samassa baaripöydässä. Ois varmasti oikee yhen miehen tunnelmanpilaaja. Se jankuttais kolme tuntia jostain kalsareitten pyykkäämisestä ja itkis aina välillä kun vittu bioluvil loppu kesken.

Harvoin on kirjan lukeminen ollu yhtä hirveetä tuskaa kun tän kans. Parhaimmillaan paskat kirjat menee viihteestä, mutta tämä oli väärällä tavalla huono. Ei naurattanu ei.

Tiettävästi tätä samaa paskaa on joku seittemän (!!!) osaa, tää oli vaan eka. Ei ole tarvetta lukea jatko-osia, tämä riitti, kiitos.

Mielenkiintosinta tässä oli se, että kirja oli ns. MIKI-malli, eli minikirja, enkä oo sellasta ennen käsissäin pielly. Hirveen kätevä, menee pieneen tilaan ja helppo lukee. Pidin kovasti, siis kirjan ulkoisesta annista.

Luettu: 30.7.2014 Helsinki

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

En o Knausseen koskenut, koska vähän pelkäsin että totahan se on. Hyvä näin. En koskekaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mä taas olin aivan myyty tuon ykköskirjan myötä. Tykkäsin, kun hoidettiin lapsia, ja yhtäkkiä pohdittiinkin taiteen olemusta jne. Myös toka ja kolmas kolahti, mutta neljännestä en juuri tykännyt.