perjantai 22. kesäkuuta 2012

Sieniretki (78/2012)


Bryce Courtenay: Sylvia (78/2012)

Jööses, että tämä oli hämmentävä kirja. Takakannessa kerrottiin, että tässä ollaan jossain 1200-luvulla ja kerrotaan ns. lasten ristiretkestä (joka siis on kaiketi ehkä mahollisesti ihan todellinen historiallinen tapahtuma, tsek it aut) ja siin ohessa sellasen Sylvia-nimisen tytön elämästä. Aattelin, et jotaa historiallista settiä on luvassa, jossa ohessa jotain ristiretkijuttuja sit höyrytää.

Noin pääpiirteittäin sitähän täs kirjas olikii. Elämää tuhannen vuoden takaa joo. Mutta täs oli hyvin outoja juttuja kans. . Ensinnäkii, hämmentäviä seksihommia putkahti ihan varottamatta. Yhtäkkii vaa Sylvian isä raiskaa sitä sikolätin aitaa vasten. Ja sit toises kohas joku leskitäti opettaa sille masturboimista. Ja tätä rataa.  Nää seksihommat... jotenkii tuntu et ne ei liity tarinaan sinänsä mitenkään,  vaan et kirjailija on hiukkasen vaa pillastunu. Toinen juttu, mikä läväytti miun silmät ihan ymmyrkäisiks, oli huumesienien kans peuhaaminen. Sylvian yks kaveri, Nicholas, menee ihan sekasin sienistä, ja luulee sienipäissään et jumala puhuu sille. Nicholas myäs keksii koko idiksen lasten ristiretkestä ollessaan ihan kuutamolla sienien kans.

Lisäks Sylvia tekee pieniä ihmeitä ja sit sil on toinen hyvä kaveri joka on pillipiipari ja sit on tuhmia pappeja ja kaikkee kirkollista äksöniä.

Olipahan aika outo tarina.

Luettu: 22.6.2012

Sukelteluu (77/2012)


Open Water Diver Manual (77/2012)

Kelatkaa: menin sukelluskurssille!!!!! Miä, joka oon aina luullu etten osaa ees uia. Mutta niin vaa kurssin suoritin, ja siks varten tämmösen sukeltelijan opaskirjan läpi lukasin.

Kurssin läpi räpiköimisestä voipi lukasta enempi, ku klikkaa tästä.

Luettu: 19.6.2012

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Wanabii-Stigu ja Apelsiinia (75-76/2012)


Max Manner: 72h (75/2012)

Hmmm. Vähän jotenkin sekavaa trillerin tapasta säntäilyä Suomessa, Venäjällä, Norjassa ja missähän vielä. Palkkatappamista, Nato, raiskaus, salaisia järjestöjä, politiikkaa jne. Tapahtumien keskipisteessä raju pimu, joka oli ennen poliisi, ja nyt on salaisen järjestön palkkalistoilla. Pimu ottaa kovasti turpaan joka käänteessä, mutta mikäs sen ny tappais. Pimu ampuu munille jos vaan mahollisuus tulee.

Takakannessa mainittiin että tää oli trilogian toinen osa.

Miten jäi jotenkii maku että Stieg Larssonin saapikkaisiin yritetää tässä sulloutua ja uutta Lisbeth Salanderia väsäillä?
Luettu: 15.6.2012

 


Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu (76/2012)
Aika hyvä stoori oli tämä. Natsien ajan Ranskassa pienenssä kylässä tapahtuu. Kertojana nyt jo mummeli-iässä oleva..ööö.... mummeli, joka muistelee lapsuuttaan ja mitä sillon oikee kävi. Kävi pahoja juttuja ja sieltä kylästä vähä niiku ajettiin pois. Mummeli palaa vanhoilla päivillään entiseen kotikyläänsä, vähän häntä koipien välissä ja toivoo, ettei kukaan tunnista.

Tarina soljuu entisen ja nykysen välillä sujuvasti. Pointti kai se, että menneisyyttään ei voi paeta.

Miä tykkäsin tästä kyllä.
Luettu: 16.6.2012

torstai 14. kesäkuuta 2012

Hehku palon kultaus omaa kehoaan (72-73/2012) ja ihmiskauppaa (74/2012)


Tami Hoag:  Night Sins & Guilty As Sin (72-73/2012)

Kaks kirjaa pakattu yksiin kansiin. Hyvä, koska kyse oli jatkotarinasta, josta ois jääny kaikki levälleen jos näit ei ois molempia lukenu.

On pien joku käpykylä jossain ameriikas, oikee sellain lintukoto, misä hädintuskin ees laitetaa ovia lukkoon. Siel sit yhtäkkiä katoaa pikkupoika ja alkaa tapahtua kaikenlaista muutakii kummaa. Nää osuudet stoorista on helvetin jänniä, ja miä en ees arvannu syyllisiä, olin ihan täysin väärässä.

Mutta miiiiiiiks vitussa oli kumpaankiin kirjaan nysvätty sekaan ihan samanlaista paskaa romantiikkahuttua? Ekassa osassa (Night Sins) on ärhäkkä polliisinainen, jonka elämä pyörii sen ympärillä että hän on poliisi tai joku agentti enivei. Sit joutuu komennukselle sinne käpykylään ja ooh ku mestan poliisipäällikkö on vitun komee, ja vaikka agenttipimu ei halua ku olla vaan paras duunissaan eikä sössiä asioita panemisilla ni kuis ollakaan.... 2 viikkoa ensitapaamisesta siel jo kositaan. Kakkososaan (Guilty As Sin) on ympätty melkee samanlainen sivujuonne, mut nyt on pääosassa lakimiäsnainen ja hunsvotin maineessa oleva menestyny rikoskirjailija.

Huoooh. Seksikohtaukset on kirjotettu niin imelin sanakääntein, et miun oli pakko tuupata guuglentajaan ja kattoa millasta huumoria irtoo ku ollaan näin kuumien tunnelmien äärellä. Olkaa hyvät, suomennos siis googlentajan:

Hän liukui käden alla lonkkansa ja nosti hänet häneen, jolloin itsensä vajota syvemmälle, lähemmäs unohdukseen. Hän sai hänen henkeään, niin anna mennä huokaus puhtaan nautinnon. Hitaasti, eroottisesti he muuttivat yhdessä, ilman sanoja, hehku palon kultaus omaa kehoaan.

(Alkuperänen meni näin: He slid a hand beneath her hip and lifted her into him, allowing himself to sink deeper, closer to oblivion. She caught her breath, then let go a sigh of pure sensual pleasure. Slowly, erotically, they moved together, without words, the glow of the fire gilding their bodies.)

Luettu: 13.6.2012




Sophie Hayes: Trafficked - My Story (74/2012)

Ihmiskauppa-asioita, ja tarina on tosi. Hmm. Brittiläinen 24-vuotias pimatsu lähtee italiaan hyväksi ystäväksi luulemansa albanialaisen könsikkään luokse ja hämmästyy kovin ku jätkä vetääkin pataan ja pistää ämmän kadulle huoraamaan.

Nää on kauheita asioita, ihmisen määräämisvalta omaan kehoonsa, vapaus, oikeus koskemattomuuteen jne jne jne, kaikkii näit juttuja joo.

Mutta miä vaan ihmettelin, että miten kuitenkii jo 24-vuotias, hyvistä oloista tuleva, koulutettu, länsimaassa kasvanu naisihminen moiseen kuseen joutuu, eikä pääse sieltä pois? Ku on kuiteskii koko ajan kännykkäkii käytössä ja välil viikon verran yksiksee ku sutenööri-jätkä on jollai huumekeikalla Hullannissa. Vasta kun joutuu sairaalaan ni soittaa sieltä sit äiteelle että täs ois nyt itseasiassa vähän kusiset paikat, tulkee auttamaan.

Tähän ihmetyksen aiheeseen kirjassa hiukkasen toki sohastaan. Että kun on ollu hankala isäsuhe, ni vaikiaa on, ja ku se jätkä teeskenteli ystävää monta vuotta ja sitte petti ni voi kauhee, ja ku se uhkaili pimun perhettä ja kaikkee. Että vähä niiku aivopesua ja sen tason pelottelua että kyllä siinä ihminen murtuu eikä osaa enää puoliaan pitää, eikä varsinkaan ees hankkia apua.


Emmiä tiiä. Miusta vaa tuntu ihan käsittämättömältä tää koko stoori, mut mikäs miä oon kenenkään katastroofeja epäilemään. Mutta silti? Et miä en vaa tajua et jos miun joku helvetin hyvä ystävä yhtäkkiä miun kans lomaillessaan vetäis miuta pataan, ihan niiku ilman ennakkovarotuksia ja mitään,  ja sanois sitte että nyt siä akka meet myymää pillua tonne kadulle tai muuten ei hyvä heilu, ni.... ei vittu. Tuntuu aika utopistiselta et sitä vaan toteis et ai-ai söör ja vetäis lurexiä ylle ja saapasta jalkaan ja lähtis johonkii rähmäselle kadunpätkälle huoraamaan. Eikä esmes kilauttais kaverille tai jollekii et nyt oon pulassa, auttakee.

Ehkä tää kirja oli siis aika paska, koska jätti liikaa avoimia kysymyksiä, ja vähä sellasen olon et täs ei nyt ihan kaikkea taiettu kuiteskaa kertoa.

No mut tän kirjan Sophie pääs enivei lopulta takas kotio ku äiti tuli hakemaan, ja on sen jälkee touhunnu ihmiskaupan vatstases toiminnas ja jonkuu säätiön laittanu pystyy ja kirjottanu tän kirjan ja rakennellu siis uuenlaista elämää. Onnellinen loppu jeejee.


Luettu: 14.6.2012

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Karjalainen ruletti (71/2012)

Jouni Hynynen: Karjalainen ruletti (71/2012)

Puuuuuh. Tän lukeminen kesti poikkeuksellisen kauan. Muutama sivu sillontällön. Syy ei ollu se, että sisältö ois ollu jotenkii raskasta ja aivotoimintaa vaativaa, ei todellakaan. Syy oli se, et miul ei ollu tätä sellasena vanhanaikasena kirja-kirjana, vaan tiedostona. Kirja, oi nuoriso, on siis paperia ja siin on pahviset kannet ja joutuu kääntämään sivua kun juttu etenee. Nyt piti lukea tietsikalla ja nysvätä hiiren kanssa et klik-klik. Vittumaista puuhaa. Miä oon vanhanaikanen ja haluan kirjani kirjoina, enkä minään helvetin peedeeähvinä. Tästä uhosta huolimatta harkitsen vakavasti jonkinlaisen lukulaitteen hankkimista, ihan käytännön syistä. Sellaseen tuupattua kirjastoa on meinaan himpun verran helpompi kannella ympäri ääsiää ku ees paria kappaletta nuhjusta paskapokkaria. (Jos jollain suosituksia moisista vekottimista niin pistäkee viestiä!)

Eniveis, uusi Hynynen, mutta vanhaa paskaahan tää lähinnä sisäls. Kiertuepäiväkirjoja, jotain kolumneja ja Hynysen "tipattoman" tammikuun tilitystä. Ihan viihyttäväähän kaikki oikeestaan oli, kolumnit varsinkin, mutta vähän noi päiväkirja-osuudet kävi pitkästyttää. Mutta varmaan tätä myyään enempi ku vessapaperia, veikkaisin.  Mikä on helvetin hyvä, koska pääasia on, että ihmiset lukee. Ja miä luulen et näit Hynysiä lukee sellasetkii jotka yleensä ei lue ku vanhoja Jalluja ja satunnaisesti Alibia ja Aku Ankkaa.

Miä toivoisin, et Jouni kirjottelis jo jotain erilaista (pliiiiiis!). Kert miusta paras mitä hää on kirjotellu on ehottomasti ollu Tommi Liimatan kans yhes pykätty Rillipää ja Läski. Se poikkeaa positiivisesti näistä iänikusista nokkelista ryypättiin-soitettiin-kärsittiin-pillua-jutuista.

Nii ja tietysti myös Ukonhauta-kirja on ihan vitun hyvä, koska siel on ensinnäkii ihanan Karmilan Mikon ottamia vitun hienoja kuvia, ja - mikä parasta - miun Viinapirtelöresepti. On jotenkii niin tärkee ja kuolematon olo kun oma nimi on päässy kirjaan. Liekö tuo pirtelöresepti ainoa mitä miusta jälkipolville jää? Ihan passeli saavutus sekin kai on. Et ei ollu ihan turha tämäkään elämä, jee!


Luettu: 11.6.2012

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Ihmiset ja suhteet (70/2012)

Richard Asplin: T-Shirts and Genes (70/2012)
Tässä oli semitieteellisestä ja miehen näkökulmasta katsasteltu parinmuodostus-asioita. Ja et mikä on elämän tarkotus ja mikä tekee onnelliseks ja sellasta. Huumoria oli kans.

On bilsanmaikka, joka menee köyrimään taidemaikkaa opettajanhuoneeseen justiisa ku on vanhempienilta koululla. Nehän sieltä oitis yllätetään kesken touhun rähmäsimpien vaiheiden. Tuleepi potkut ja akkaki jättää. Bilsanmaikka alkaa siis tämmösessä elämän karikossa pohtimaan ja tarkastelemaan parinmuodostusta ja muita elämän tärkeitä asioita tiedemiesmäisesti. Että esmes miten myö ihmiset ollaan monimutkasia, ku meillä on niin kauhee kirjo tunteitaki. Vaikka vauvat syntyessään on hyvinki yksinkertasia: ne on joko tyytyväisiä tai tyytymättömiä. Mutta ku siitä ihminen kasvaa ni tulee hirvee katalooki kaikenlaisia olotiloja. Eikä toi parinmuodostuskaan mee niinku paviaanilaumassa, et siel geeniperimänsä levittelyssä pärjää alfauroot ja ne naaraat, kenel perse on punasin ja muhevin.

Mut lopussahan sitte ope joutuu heittämään yhtälöillään ja tutkielmillaan veslintua, kun huomaa, ettei ihmisten toimintaa voi ahistaa minkäänlaisiin kaavoihin ja sääntöihin. Meijjän keskuudessa ku joskus se nyhverökin saa sen ihanimman naaraan, vaikka vieres ois komeempi ja rikkaampi ja menestyneempiki könsikäs.

Oli ihan viihyttävä kirja kyllä, oli hyvää läppää seassa ja välil melkeen hymyilytti. Mutta ei tää miun käsitystä ihmissuhteitten mahottomuudesta miksikään muuttanu.

Luettu: 10.6.2012

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Nälkäpelit ja jotain ripulia lisäks (67-69/2012)


Suzanne Collins: The Hunger Games (67/2012)

Tää on kuulemma kuuminta hottia missä vaan piireissä. Siks ostin tän Hiekkakikkareen kirjadivarista, vaikka oliki kallis. Pitää ees jossain asioissa koittaa pysyä kärryjen tuntumassa, ku muuten on ihan vaan pihalla kaikesta mitä maailmassa tapahtuu.

Ollaan jossain tulevaisuudessa, missä ihmisten elo on ankeeta ja yhtä selviämistaistelua. Ellei sitte kuulu pieneen eliittiin. Ärsytti, kun ei kunnolla kerrottu miten maailma on tommoseen tilaan pääntyny, mutta ehkä sitä avataa sit tarinan jatko-osissa. Tässä ekassa osassa pointti on se, että on eräänlainen tosi-tv-homma, johon arvotaan 24 kpl nuoria. Arvonnasta ei pääse eroon ku ikääntymällä, ja jos arpa osuu kohalle eikä kukaan ilmottaudu vapaaehtoseks siun sijaan, ni sinne joudut jännään selvitymis-ohjelmaan. Eikä nyt oo kyse mistää paratiisisaarella-leikitää-hommasta, vaan sellasesta, et peli jatkuu kunnes kaikki muut on kuollu paitti yks. Eli tapa tai tuu tapetuks. Hyvä meininki. Kirjan päähenkilö on sellain pimatsu, joka kisaan joutuu ja tietysti voittaa täl kertaa koko paskan.

Odotukset oli korkeella, siis, mutta jotenki en innostunu tästä niin kovasti ku etukätee aattelin. Hyvin viihyin tän parissa, ja tahon lukee jatko-osatkii (2 kpl) jos jostain eteen tulevat.

Jännä homma muuten, tästä tuli kovasti mieleen Stephen Kingin Pitkä Marssi (muistaakseni se on kirjottanu sen salanimellä Richard Bachman). Et ollaa ankees tulevaisuudes ja lähtää kisaan, joka jatkuu kunnes kaikki muut on kuollu paitti se, joka voittaa. Pitkässä marssissa vaan lähtää kävelemään, ja kävellään kunnes muut on kuollu matkan varrelle. Se on ihan vitun hyvä kirja, se mainittakoon.
Luettu: 3.6.2012 Kanawa Island, Flores, Indonesia



David Baldacci: Last Man Standing (68/2012)

FBI:n agentti kiipelissä. Tää oli aika miehekäs kirja. Kauheeta porsastelua aseitten ja alamaailman kans.
Luettu: 6.6.2012 Kanawa Island, Flores, Indonesia
 

Carla Neggers: The Cabin (69/2012)

Haaaaaaukotus. Tämä oli naisille kirjotettua romantiikkaa, joka oli ovelasti verhottu jännityksen kaapuun. Täs ei jännittäny mikään, paitti korkeintaan et millasin imelin sanakääntein tässä seikkailevan pariskunnan seuraavaa höyryyvän kuumaa lemmiskelytilannetta kuvaillaan. Ohes jotain murhan selvitystä ja ilkeit ihmisii ja muuta paskaa, mutta ku lopussa ukko tajuaa kantaa ämmälle kukkasia ni kaikki on taas hyvin.
Luettu: 8.6.20122 Sanur, Bali, Indonesia

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Se on pienestä kii (66/2012)


Anita Shreve: Testimony (66/2012)

Huikea, HUIKEA kirja. Loistavasti kirjotettu, hienosti kuljetettu tarina. Herätti tunteita laidasta laitaan, pisti melkein jopa itkemään, ja herätti paljon ajatuksia. Ehkä paras Anitashreve mitä oon lukenu, ja se on paljon se, koska Shreve ei oo näemmä huonoo kirjaa vielä kirjottanukaa.

On hieno, ehkä vähän elitistinen, privaatti-sisäoppilaitos amerikoissa, jossain takapajulassa. Koulun menestyksekkään korisjoukkueen kolme staraa yhen känni-illan päätteeks peuhaavat videokameran eessä lutkahtavan alaikäsen tytön kanssa. Video päätyy internettiin (tietysti) ja koulun rehtorin käsiin ja seurauksena tietysti kurinpitotoimia, ja aika äkkiä sekä poliisit että media on tapauksen kimpussa. Tulevaisuudet murskaantuu, elämät hajoaa käsiin. Yhen kännissä tehdyn typeryyden seuraukset on valtavat.

Tarina aukee pikkuhiljaa, kertojina toimii vuoronperään lähes kaikki asiaan jollain tavalla liittyvät, ja jokaisen kertomus paljastaa vähän lisää taustoja ja seurauksia.

Pisti miettimään, miten pienestä kaikki on kiinni.  Yks satunnainen, harkitsematon harha-askel saattaa muuttaa koko elämän suunnan ja rikkoa kaiken mitä siihen saakka on pitäny itsestäänselvänä.

Lukekaa tää.

Luettu: 1.6.2012 Sanur, Bali, Indonesia