Tässä oli semitieteellisestä ja miehen näkökulmasta katsasteltu parinmuodostus-asioita. Ja et mikä on elämän tarkotus ja mikä tekee onnelliseks ja sellasta. Huumoria oli kans.
On bilsanmaikka, joka menee köyrimään taidemaikkaa opettajanhuoneeseen justiisa ku on vanhempienilta koululla. Nehän sieltä oitis yllätetään kesken touhun rähmäsimpien vaiheiden. Tuleepi potkut ja akkaki jättää. Bilsanmaikka alkaa siis tämmösessä elämän karikossa pohtimaan ja tarkastelemaan parinmuodostusta ja muita elämän tärkeitä asioita tiedemiesmäisesti. Että esmes miten myö ihmiset ollaan monimutkasia, ku meillä on niin kauhee kirjo tunteitaki. Vaikka vauvat syntyessään on hyvinki yksinkertasia: ne on joko tyytyväisiä tai tyytymättömiä. Mutta ku siitä ihminen kasvaa ni tulee hirvee katalooki kaikenlaisia olotiloja. Eikä toi parinmuodostuskaan mee niinku paviaanilaumassa, et siel geeniperimänsä levittelyssä pärjää alfauroot ja ne naaraat, kenel perse on punasin ja muhevin.
Mut lopussahan sitte ope joutuu heittämään yhtälöillään ja tutkielmillaan veslintua, kun huomaa, ettei ihmisten toimintaa voi ahistaa minkäänlaisiin kaavoihin ja sääntöihin. Meijjän keskuudessa ku joskus se nyhverökin saa sen ihanimman naaraan, vaikka vieres ois komeempi ja rikkaampi ja menestyneempiki könsikäs.
Oli ihan viihyttävä kirja kyllä, oli hyvää läppää seassa ja välil melkeen hymyilytti. Mutta ei tää miun käsitystä ihmissuhteitten mahottomuudesta miksikään muuttanu.
Luettu: 10.6.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti