Bryce Courtenay: Sylvia (78/2012)
Jööses, että tämä oli hämmentävä kirja. Takakannessa kerrottiin, että tässä ollaan jossain 1200-luvulla ja kerrotaan ns. lasten ristiretkestä (joka siis on kaiketi ehkä mahollisesti ihan todellinen historiallinen tapahtuma, tsek it aut) ja siin ohessa sellasen Sylvia-nimisen tytön elämästä. Aattelin, et jotaa historiallista settiä on luvassa, jossa ohessa jotain ristiretkijuttuja sit höyrytää.
Noin pääpiirteittäin sitähän täs kirjas olikii. Elämää tuhannen vuoden takaa joo. Mutta täs oli hyvin outoja juttuja kans. . Ensinnäkii, hämmentäviä seksihommia putkahti ihan varottamatta. Yhtäkkii vaa Sylvian isä raiskaa sitä sikolätin aitaa vasten. Ja sit toises kohas joku leskitäti opettaa sille masturboimista. Ja tätä rataa. Nää seksihommat... jotenkii tuntu et ne ei liity tarinaan sinänsä mitenkään, vaan et kirjailija on hiukkasen vaa pillastunu. Toinen juttu, mikä läväytti miun silmät ihan ymmyrkäisiks, oli huumesienien kans peuhaaminen. Sylvian yks kaveri, Nicholas, menee ihan sekasin sienistä, ja luulee sienipäissään et jumala puhuu sille. Nicholas myäs keksii koko idiksen lasten ristiretkestä ollessaan ihan kuutamolla sienien kans.
Lisäks Sylvia tekee pieniä ihmeitä ja sit sil on toinen hyvä kaveri joka on pillipiipari ja sit on tuhmia pappeja ja kaikkee kirkollista äksöniä.
Olipahan aika outo tarina.
Luettu: 22.6.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti