Kappas, miten tää tarina koko ajan tuntukii niin ennalta-arvattavalta, jatkuva dejavuuuuuu oli sivuja käännellessä. Epäilin jo et jumalaare, nyt iski akkaan selvänäkijän kyky! Johtusko tarinan tuttuuden tunne kuiteski siitä, että oon lukenu tän jo vuonna 2010 ku oon ollu retkottelees lomalla? Tod näk oon sillo viel kaikenhuipuks ite vieny nimenomaan tämän kappaleen tätä kirjaa hiekkakikkareen divariin, josta sen nyt siis täysin pölvästinä lunastin takasin. Höh.
Luettu: 24.6.2012 Gili Trawangan, Indonesia
R.D.Wingfield: Frost At Christmas (80/2012)
Hirveen tylsä ja paska kirja. Yritti olla jännäri jossa murhia selvitellään, ja pääosapoliisi kaiketi koitti ollu mahottoman vitsikäs, mutta jotenkin surullisen sympaattisella tavalla. Ei toiminu miun suuntaan ollenkaa.
Luettu: 1.7.2012 Kuala Lumpur, Malesia
Sam Bourne: The Final Reckoning (81/2012)
Tääpäs oli jännä tarina. YK:n pääkonttorin vartija ampuu yhen vanhan papan ku luulee sitä terroristiks. Papan elämää sit aletaa selvittää, ja käy ilmi ettei pappa ookkaa ihan puhas pulmuin. Pappa on lisäks holokaustista selvinny liettuan juutalainen, jonka sodan aikasia kokemuksia kertaillaan vanhojen muistiinpanojen ja kavereitten muistelemana. Pappa on kuulunu juutalaisten vastarintajärjestöön, joka sodan loppumisen jälkeen alko mettästään natseja ja päästeli niitä paskiaisia pois päiviltään. Liekö pappa sittenki siel YK:n konttorilla natsijahdissa?
Mielenkiintosinta kirjassa on tietty nuo toisen maalimansodan aikaset tarinat natsien juutalaisvainoista ja sekä sen juutalaisten vastarintaliikkeen toiminnasta. Ja ne kaikki perustuu täysin tositapahtumiin, tää kirja on siis puoliksi dokumentaarinen. Nää on niin mielenkiintosia juttuja, ai jumalauta. Koko toi natsihomma on jotain niin käsittämätöntä, et miten sellanen kollektiivinen hulluus voi nousta tollee? Pitäis kyllä lukee joku tyhjentävän analyyttinen ja asioita selventävä kirja aiheesta.
Faktojen ympärille on rakennettu sit tää jännä ja täysin kuvitteellinen tarina sen viimeisen paskiaisnatsin jahtaamisesta. Pisteet myös siitä, että se viimeinen paskiaisnatsi pääsee lopulta hengestään. Ja se viimeinen paskiaisnatsi sattumalta täs tarinas oli YK:n pääsihteeri nimeltään Paavo Viren, entinen Suomen joku ulko- tai pää- tai muuministeri. Paavo oli sodan aikana tunnettu Liettuan ghetoissa nimellä The Wolf, joka nuoresta iästään huolimatta oli erityisen sadistinen raiskaaja ja tappaja. The Wolf oli sitte ovelasti sodan jälkeen hilpassu Liettuasta Suomeen uuen henkilöllisyyden turvin ja pääty Suomessa ihan ministerismieheks ja lopulta sai megapestin YK:n pääsihteeriks. Sillälailla!
Peeäs. Kuten ehkä huomaatte, lukemisen tahti on hiukkasen hidastunu. Johtuu siittä, että oon lähteny matkustelemaan (lukekaa täältä lisää). Pitää nähä ja tehä ja kokee ja touhottaa, ni ei ehi nenä kirjas retkottaa koko ajan.
Luettu: 9.7.2012 Rantepao, Tana Toraja, Sulawesi, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti