Bändärikirjan menin sitte ostamaan ja lukemaan. Justiisa. Vittu miä sanon.
Kaikkihan on lukenu alan klassikkoteoksen eli Pamela Des Barresin I'm With The Bandin, joka on SE eli THE Bändärikirja, ja ihmehän se onkii että sitä ei järin paljon oo yritetty kampittaa alta pois. Varsinkii ku I'm With The Band on kohtuullisen siveetä tekstiä, ja käsittelee vuoskymmenten takasii tohinoita. Siel vähä annetaa ymmärtää että Mick Jaggereitten ja Jim Morrisonien kans on muutakii tehty ku musiikista juteltu, mutta ei mennä mihinkään rasvasiin yksityiskohtiin.Ni että aika on ollu kypsä vähä nykyaikasemmalle teokselle.
Nyt sitte tämmönen helvatan horoperse ku Roxana Shirazi ("born in Iran, bred backstage..." antakee miun kaikki kestää...) läsäyttää tiskiin The Last Living Slut -nimisen pornokirjan, jonka esipuheessa hää toitottaa että tässä kirjassa nyt juhlitaan sellasta uutta, positiivista imitsiä mikä slut-sanalla pitäis olla. Että aijai ku nainen rakastaa omaa vartaloaan ja seksuaalisuuttaan ja on ylpeesti lutka, se on hianoo se. Et jotain feminististä virettä koitetaan niiku tunkee sekaan. Justiisa. Ei siinä mitään, oon sitä miältä, että lutka saa olla, kuhan on lutka hyvällä tavalla. Ei siin oo mitään pahaa. Niiku sanotaan ni ei se römpsä siitä kulu. Että näistä lähtökohdista ni ootin sitte kirjaa, missä upee groupie-meister jörnii rokkitähtiä ihan fiiliksissä ja on lutka sillai hyvällä tavalla, eikä anna epätodellisuudessa elävien muusikkoretkujen itteesä pompotella vaan hoitaa sen lutkailun sillai omista lähtökohdistaan. Eiks näin vois niiku kuvitella ku aletaa ekoilla sivuilla leuhottaa et nyt lutkailusta tulee positiivinen hommeli?
Joo no IHAN ei kuulkaa oo Roxanalla tolkku kehissä täs hommas. Akkahan on sekasin ku seinäkello. Ensinnäki häntä jo lapsena Iranissa joku naapurinsetä hyväksikäyttää, mut Roxana ku on jo vissiin ihan kakarasta asti ollu ihan seksihullu toosansa ympärillä pyörijä ni kaikki asiat mitkä vähäkää pimppiä hipasee ni wau. Auta armias ku hää muuttaa Britteihin ja keksii rokenroulin, ni siitähä se vasta ralli alkaa. Hyvällä tavalla lutka siis tekee mm. seuraavaa: on tieteskii biseksuaali (kert rokkitähet tykkää ku lutka antaa shoun toisen lutkakaverinsa kans), imee ties minkä portsarin kelliä jos bändin lähelle pääsy on siitä kiinni, antaa kaikille (paitsi lämppäripändeillle, ne on siis niiku nobodyja, ne ei Hyvää Lutkaa kiinnosta) vaikkei huvittais, hajoo atomeiks jos ei hänen mestarillinen römpsä jollekin kelpaa, suostuu ihan mihin tahansa gang-bang-hommeleihin jne jne jne. Miä ymmärrän et okei, jos on nynfomaani, ni fine, antaa panee, mutta ku useampaan kertaan tuos kirjas on kohtia missä akka suostuu antamaan jolleki ihan vaan siks ku esim. joku pändikaveri sanoo et hei, voisiks nussii tota mein basistii kans, vaikkei siis niiku ollenkaa huvittais. Ja okei, porno on iloinen asia, mutta täs tuli pikkusen liikaa yksityiskohtia. Ei silleen huvittanu tietää miten mikäkii muusikonretku osaa lipittää Roxanan menkkaveristä toosaa. ARGH!
Sit sellanen uikutus et "oonkohan miä nyt tarpeeks kaunis" tulee heti kehiin jos niiku joku ei ookkaa heti sladdi ojossa sohimassa hameen alle, ni mitä helvettiä? Mut tommoset fiilikset lähtee sit kyl heti jos joku vitun kitaraa rämpyttävä hampuusi vähä lipasee ni sit taas niin leuhkana et ai että ku miä oon upee ja hyvä.
Sitte pakko kopsaa katkelma, missä pöyristyny Roxana selvittää "The Ugly Syndrome"-asiaa (tää oli uutta mulle): "The ugly syndrome is what we call the bewildering phenomenon that occurs when rock stars pick the ugliest girl out of a group of super-hot women. It's ridiculous, but also perhaps understandable because the ugliest girls are the most grateful. They don't expect much, and therefore they'll put up with anything. In other words, they're the easiest lay." Tota.... kkköh.... tää tuli aika loppupuolella kirjaa ja siihen saakka mitä oli lukenu ni jos joku on EASIEST LAY ja puts up with anything ja vielä ihan vitun grateful mistä tahansa huomiosta ni kyllä se on Neiti Lutkakirjailija ize. Ja huom hän on siis se hyvännäkönen jolla on varaa kirjottaa tollasta tekstiä. Kyseinen vuodatus tuli siitä, kun Sebastian Bach veikin bileistä mukanaan jonkun pimatsun, joka ei sit vissiin ollu pukeutunu pariin pieneen kangaspalaan vaan oikeisiin vaatteisiin eikä ehkä ollu jo esitelly toosaansa kaikillre ohikulkijoille sinä iltana. PÖYRISTYTTÄVÄÄ! BEWILDERING PHENOMENON! (Henk.koht. oon täst phenomenonista ihan saatanan liekeissä! Tää antaa toivoa meille ketkä ei olla niin kovin super-hot!)
Ai ja ketä se sit panee? Enimmäkseen jotai brittiläisii ei-tääl-niin-tunnettuja, mut on sit Tracii Gunsia ja Gunnareitten Dizzy Reedillehän Roxana pamahtaa paksuks ja tekee abortin ja hajoo täysin ku Dizzy ei yllättäen ollukkaa raskausuutisen jälkee järin ilahtunu (Dizzy on varmaan vitun liekeissä tästä kirjasta...), Buckcherryjä se panee gang-bang-tyyliin kaikkia ja olihan tuol vaikka ketä. Pisteet Nikki Sixxille: vaikka Nikki on Roxanan ultimaattisin päiväuni (kenenpä ei olis....kirj.huom.) niin panemaan ei pääse. Dinnerille kyllä, jonka aikana Roxana kauhukseen tajuaa että Nikki Sixx on ihan ihminen vaa, sellanen perus-bisnesmies jota kiinnostaa puutarhassa kuopsuttelu ja joka haluaa aikasin nukkumaan ja jota ei kiinnosta panee jotain kaikkia nussinutta lunttua, olkoon kuinka positiivinen lutka tahansa. Se hetki oli "viimeinen naula arkkuun" ja "took the colour out of that world for me". Ja siihen (kai) loppui Roxanan ura bändärinä ku se vihdoin ja viimein tajus että herrajumala, ihminen voi soittaa rokkipändissä haluamatta nussia Roxanaa. OMG.
Mulle tän kirjan suhteen se viiminen naula arkkuun oli muutamat kuvat mitä sinne oli sekaan heitelty. Luuska on laittanu oikeen sellasta perinteistä iranilaista kaapua ylle, mut ai ku on rajuu ku sit raottaa vähä kaapua ja alla onkii verkkosukat ja pizialusvaatteet. Hurjaa, ennennäkemätöntä, rajoja rikkovaa ja valtavan positiivista lutkahommaa!
Jos nyt tää uus, positiivinen lutka-homma tarkottaa sitä, mitä täs kirjassa kuvataan, ni mettään mennään ja vauhilla. Kyllä tän ruikutuksen lukemisen jälkeen on fiilis se, että ihan riittävän hyvä ja positiivinen on se mielikuva mitä lutka-sanaan on tähänki saakka yhdistetty. Että ei se tän kirjan kanssa ainakaan paremmaks muuttunu. Et pietää vaik tää mikä wikipediasta löytyy:
Slut or slattern is a pejorative term meaning an individual who is sexually promiscuous. The term is generally applied to women and used as an insult or offensive term of disparagement, meaning "dirty or slovenly."
Tälleen naisena, ja tuol musiikkipiireissä pikkusen pyörineenä, ni täst kirjasta ei mitenkään voinu kyllä kauheesti innostua.Aika onneton tarinahan tää oli ja jotenki päällimäiseks tunteeks jäi sääli. Et voi Roxana-urpo, etkö siä tajua vittu mitään???? Ja arvostan tän lukemisen jälkeen kovasti tätä suomalaista, kohtuullisen arkista, rokkisirkustoimintaa, misä bäkkäreillä juuaan kaljaa ja örvelletään, muttei siel oo korsettipimut vibraattoriensa kans keskel pöytää ejakuloimas ku muut koittaa siin rauhas ja sivistyneest puhuu pieruista ja gambinasta. Tai ehken vaa oo ollu paikalla ku orgiat on alkanu. No mut oli niin tai näin, ni haluun pitää tän sievän ja viattoman käsityksen asioista mikä mulla nyt viel on.
