Torahammasoverdose (60/2010)

Jihuu, kirja numero 60 luettu! Enää 40 ja satanen on täynnä! Alunperinhän tän blogin tarkotus oli vaan pitää kirjaa luetuista kirjoista mutta jostain tupsahti päähänpinttymä, et vittu miähän luen sata kirjaa vuodessa vaikka henki menis. Eli nyt täs on jotai tavotteellisuutta. Eli tulee ihan  stressi, voi ei.

Eniveis. Kirja  numero 60 oli neljäs osa Charlaine Harrisin vampyyristooria ja täl kertaa kirjan nimi oli Dead To The World. Kuhan True Blood pääsee nelossiisönille, ni veikkaan että stoori kulkee jo aika omia latujaan, joten uskallan pikkusen paljastella miten täs kohtaa tarinaa oikee mennää.


Sookie ja Bill on eronnu koska Bill kävi kopasemas vierasta ja sit Sookie pyörii ihmissusien kans ja pukkaa noitii ja keijukaisii ja muistinsa menettäny ihan uudistunu, mukava ja kiltti ja romanttinen ja mussuttava ja tunteista houriva rasittava nyhverö-Eric. Tarviiks enempää sanoo? Kaikenlaist draamaa sit tietysti taas on ja miten sattukii että tietysti Sookie on siel avainroolis keskellä ihmeotusten sotaa eli hohhoijaa taas on ns. damsel in distress. Mut eipä hätää, kert Sookie on kuitenki niin kuuma damsel et kaikki haluu sitä panee, ni ei ku valkkaa vaan parhaan päältä. Sookie ja Eric pistää hieman siis ns. munalla koreasti, minkä siin kaiken tappelun ja pulassa olemisen ohessa kerkeevät.


Ihan kiva joo mutta nyt oon niin kurkkuuni myöten täynnä sexikkäit vampyyreit et vähään aikaan en Sookie Stackhousen eroottisiin seikkailuihin tartu.