Välil pitää lukee hömppää ja siihe hommaa Charlaine Harrisin vamppyyrikirjat sopii oikee hyvin. Nää on siis niitä kirjoja mihin True Blood -tv-sarja vähä niiku pohjautuu. Living Dead In Dallas on tän kirjasarjan kakkososa (kakkonen, kih!) ja vastaa jotakuinkii, aika köykäsesti tosin, True Bloodin kakkossiisöniä.
Täs on nyt pakko kirjottaa vähä True Bloodista, kert siitä niin saatanasti vouhkataan (vituttaa jo toi saatanallinen hysteria, mutta suotakoon se True Bloodille mielummin ku Twilight-leffoille, koska Twilightit on suurinta sontaa mitä kuunaan on nähty ja ne on vieny vampyyreista kaiken kuuliuden... siis ne leffat, kirjat menetteli, olen lukenu, koska olen nuorekas, aikaani seuraava, hieno ihmiin...joo... mut Robert Pattison vaimikäsenyon ni on hirvee mölösilmänen puupää joka ei osaa näytellä pätkääkään ja mikä nykyajan nuorissa tytöissä on vialla ku ne pitää sellasta kuumana????).
Öööö... mihis miä jäinkää? Nii, True Blood. Eka siisöni oli miun mielestä ihan silkkaa paskaa. Siin ei tarina edenny niin millään ku joka helvetin käänteessä tyypit kapsahti kopuloimaan. Ja hei biliiv mii, porno on iloinen asia, mutta porno pornona ja telkkarisarjat telkkarisarjana. En ois ikinä uskonu että kitisen mistään asiasta et "byyy-hyy liikaa seksiä", mutta niin vaan rupes muutaman jakson jälkeen kyrsimään. Olin nääs lukenu tän kirjasarjan ekan osan (Dead Until Dark) ennenku aloin True Bloodia kattomaan, ja ekassa kirjassahan on joku ehkä...ööö... 3 sivua ja asiat menee aika sukkelaan ja se oli niiku hyvä ja vauhikas stoori, ni rupeshan se ny tuskastuttaa ku tv-sarja venyttää (panemalla) asiat kestämään jonku sata jaksoa ja vittu mikään ei etene ku porukka vaan köyrii.
Onneks True Bloodin kakkossiisöni oli tapahtumarikkaampi. Siinä toki naiskenneltiin edelleen ihan yhtenään, mutta myöskin tapahtu asioita. Stoori oli miun miälest muokattu telkkariin jopa paremmaksi ku mitä se täs kirjas oli.
Taijjanpa lukasta seuraavanki osan heti tähä perään. Miul on nääs koko saatanan kirjasarja tual piironkin päällä lojunu pölyttymäs jo ainakii puol vuotta. Ja nyt ku ei jotenkii jaksa mitään älyllisempää tai vaikeempaa tai oikeen mitään uutta elämystä täs käsitellä ni jatkan fängbängereiden iloises maalimas. Joo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti