sunnuntai 22. elokuuta 2010

Vampyyrit sitä ja vampyyrit tätä (59/2010)


Kolmososa Charlaine Harrisin vampyyrikirjoja on nimeltään Club Dead. Hirmu nokkelaa, et kaikkien tän kirjasarjan kirjojen nimessä on sana dead. Whoo-hoo.
 

Siltä varalta että True Bloodin kolmoskausi ees pikkiriikkisen seuraa tän kirjan tarinaa ni en ala paljastelee sen kummemmin mitä täs tapahtuu ku sitä kolmoskautta ei oo viel telkkarist tääl tullu. Mut jotain nyt vois kuiteski mainita. Ensinnäki ilahduin hirveesti et täs kirjas taas esiinty Bubba, elikäs ekassaki osassa vilahtanu eräs melko tunnettu ja edesmenneeksi jo luultu memphisiläinen laulaja. Hänhän ei siis oikeesti oo kuallu, tai siis tavallaan on, koska eihän vampyyritkään sinänsä eläviä ole, mutta siis kun Elvistä nähään siel sun tääl aina välil ni Elvishän se toki on. Tottelee tosin nykysin nimeä Bubba. Eikä ole mikään viksuin vampyyri, koska se oli menny vähän vituiks se Elviksen vampyyriks tekeminen, mutta kovin tottelevainen hän toki on. Siitä en kyl tykkää että se metsästää kissoja. Ja ihmettelen miks Bubba ei oo päässy True Bloodiin? Toivottavast kolmossiisönil hää pääsis telkkarii kans.

 
Toinen asia mitä täst ny vois mainita ilman et juonest liikaa paljastaa ni ai että, ei ne kuulkaa oo ne parisuhteet sen helpompii vampyyrienkaa kans. Samal taval se ukko liipasee vieraisii ku vähä selkääsä kääntää, ja akka käy yhtälailla lämpösenä yhtee sun toisee könsykkääsee. Aijai.

 
Hyvä stoori oli, paljo tapahtu, ruumita tuli, seksii oli. Ei täst muuta sanottavaa oo. Jos lukasis viel nelososan tähä perää, ku nyt oon niiku niin helvetin ines täs skenes. Sit on kyl pakko lukee jotain joka ees etäisesti muistuttaa todellisuutta.

Ei kommentteja: