Mitch Albom: The Time Keeper (35/2013)
Tää kirja kertoo miähestä joka keksii ajan. Ja sitte se joutuu sellaseen luolaan ja on siel tuhansia ja tuhansia vuosia, kunnes lähtee sit opettamaan ajan merkitystä kahelle nykypäivän ihmisille. Toinen on nuori gimuli joka haluu tehä itsarin ku on rakkaushuolia ja toinen on rikas vanha syöpäsairas mies, joka haluaa elää ikuisesti. Kuhan luolan aikamies on sitte tyypeille näyttäny asioita ni gimuli ymmärtää haluavansa sittenki elää ja vanha mies ymmärtää, että ku siun viiminen kosminen pierunhenkäys lähestyy ni se pitää vaan hyväksyä.
Miä en tiiä mitä mieltä tästä kirjasta olen. Luin tämän Time Keeperin ihan yhessä hujauksessa, eli sikäli tarina kanto ihan kivasti. Mutta ku en oikeen sisällöstä sittenkään tiiä. Jotenkin ärsyttää hiukkasen tämmöset vähän sadunomaiset nokkelapokkelat kirjat, joissa on niin vitusti sanomaa ja elämänviisautta ja ne on yleensä viä sellasia ittestäänselvyyksiä. Tää Time Keeperi on just sitä lajia, ja tää menee sinne henkistyneitten ihmisten kirjahyllyyn, sinne Coelhojen ja Life Of Pin viekkuun.
Eikä tässä nyt sikäli mitään erikoisen oivaltavaa viestiä miusta loppujen lopuks kuitenkaa ollu. Selvähän se on, et kunkin aika täällä on rajallinen. Ja selvää on seki, et ei kandee itsarii tehä, ku aina kannattaa kattoo viä huominen päivä ku ei ikiin tiiä mitä se tuo tullessaan.
Tämä ei mikään paska ollu, ei tokikaan. Mutta jotenki jätti sellasen vähän ärsyyntyneen olon. Viimestään siinä kohin nous satanistin niskavillat pystyyn, ku kirjan lopussa on kirjailijan kiitokset ja ne alkaa näin: "First, thanks to God. I do nothing without His grace."
Luettu: 6.4.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti