Jumalauta tässä oli hyvä kirja! Saatana sentäs!
Libby on sellanen nainen, joka 7-vuotiaana selvis hengissä kun sen veli lahtas koko muun perheen. Veli on vankilassa. Libby on rahavaikeuksissa ja Libby on vaikea ihminen. Joku murhakerho ottaa yhteyttä ja lupaa maksaa, jos Libby rupee nuuskimaan sitä perhemurhaansa, ottaa yhteyttä ihmisiin, jotka asiaan liitty ja koittaa tonkia aihetta, omaa menneisyyttään, siis. Ja ku rahaa tarvii ni Libby suostuu. Ja sitte alkaa selvitä, että asiat ei ookkaa menny ihan niiku Libby on luullu. Entäs jos se velipoika ei ollukaan syyllinen?
Tarina etenee silviisii, et on yks luku aina nykyhetkee ja sitte seuraava luku kertoo siitä yhestä tammikuisesta päivästä vuonna 1985, joka loppu siihen että Libbyn äitee ja kaks siskoa kuoli. Juoni on niin mehukas ja mahtava et voi helvetti. Hienoja pieniä yksityiskohtia, on seitinohkasesti saatananpalvontaa ja sarjamurhaa ja kaikkee.
Törkeen hienosti kerrottu jännitystarina. Hyvän kirjan jälkeinen masennus oikee iski ku viimosen sivun loppuun luin. Nyyh.
Luettu: 4.4.2013 Gili Trawangan, Indonesia
3 kommenttia:
Tämä on ruåtsiksi kirjastossa! Varasin.
No niin. Jos tää olisi ollut suomeksi, tai ehkä jopa englanniksi olis fiilikset ehkä nousseet. Mutta kun luin ruåtsiksi, tuntui ettei kirja lopu ikinä. Vatulointi vaan jatkui, kunnes sitten niiden kahden sekopäämuijan talolla alkoi varsinainen sutina. Ja siitä loppufanfaarit jeejee.
Vastenmielistä porukkaa. Tää Ben - mikä munaton, kaikkien käytettävissä oleva nössö. Mitä sairaampi akka, sitä varmemmin Benkku taipuu. Itse asiassa kaikkien vaikeudet tässä kirjassa on alkaneet siitä, että on pitänyt käydä laittamaan vahinkokakaroita kun itsekin oli vielä lapsi. Niin Patty (32 vee neljän lapsen äiti) kuin seuraava sukupolvi.
Mutta tulipa tarkistettua että osaan vielä lukea hassua kieltä pitkänkin tekstin.
Joo! Eikö ollu urpoa porukkaa! Mutta tykkäsin just siitä, et ns. päähenkilöki oli kirjotettu aika vituttavaks ämmäks. Ja Ben, todellakin toivoton lapanen!
Mutta miä tykkäsin tästä kirjasta ihan mahottomasti. Ehkä se oli tosiaan se ruåttinkiäli joka pilas tarinan?
Lähetä kommentti