keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Mafiahommia (30/2013)

R.J. Ellory: A Quiet Vendetta (30/2013)

Kipasin tuos männäpänä miun vakkarikirjadivarissa vaihtamassa kirjoja. Oli pakko heti tarrata kii, ku sielt löyty taas yks Ellory. Vaikka takakannen selostus ei yhtään kiehtonu, ni aavistelin, et saattaa olla kuiteski hyvä, sikäli mikäli kahen aikasemmin lukemani Elloryn perusteella mitään voi päätellä.

Semmonen Ray Hartmann on ajoittaan pulloon katoova järjestäytyneen rikollisuuden tutkija New Yorkista. Sil on avioliitto hiukan kuralla eikä töissäkään niin hyvin mee, ja elämä on aika aallonpohjas. Sitte yks päivä tulloo FBI:n ukot hakemaan, ja kiikuttavan äijän hirveellä tohinalla New Orleansiin, Rayn lapsuuden kotikaupunkiin. Siä on nääs paikallisen kuvernöörin tytär kidnaapattu ja kidnaappari on soittanu, että hän haluaa langan päähän vain ja ainoostaan Ray Hartmannin, eikä ketään muuta ja jos ei asia hoiu ni kuvernöörin tyttärestä lähtee ilmat pihalle justiisa. Ray saahaan mestoille ja kidnaapparin kans puheisiin. Kidnaappari, harmaantunut herra, oikee ilmaantuu sinne paikalliselle FBI:n konttorille ja vaatii, että hän saa Raylle tilittää elämäntarinansa ja Rayn tarttee se kuunnella. Kun tarina on turistu loppuun ni kidnaappari kertoo mistä sen kuvernöörin tyttären voi käyä noukkimassa ja sen jälkee hänet voi pistää vaikka vankilaan.

Kidnaapparin elämäntarina on tarina mafian leivissä olleesta ammattitappajasta. Elämä vie New Orleansista Kuubaan, sieltä New Yorkiin, Los Angelesiin ja ties minne. Kidnaappari kertoo kaiken: ketkä oli Kennedyjen murhien takana, mitä kävi Hoffalle, miten Marilyn Monroe murhattiin ja miks jne. Siinä selviää moni mysteeri, ja ohessa meneepi lokaan tärkeitä ihmisiä. Ei ole sen kidnaapatun tytön kuvernööri-isukillakaan ns. puhtaan jauhot pusseissansa, täysi roisto koko mies.

Kidnaappaustarinalla on sellanen yllätysloppu, et melkeen hihkuin innosta, se oli niin hieno. Motiivi on kosto vuosien takasesta hässäkästä.. Pitkä viha, se on komiaa se! Toinen motiivi on perhe, oman jälkikasvun onnellisuuden takaaminen.

Minen oo koskaan ollu mikään suuri mafia-tarinoitten ystävä, en oo mitenkää erikoisen liekeissä ollu mistää Kummisetä-elokuvista tai sillee. Mutta ku tarina on hyvin kerrottu, ni menee näemmä mafiahommatki meikäläiseen ku häkä.

Että kyllä, oops, Ellory did it again! Tämä oli siis ihan vitun loistavan mahtava spektaakkeli koko kirja. Ellory on ihan huikee tarinankehittelijä ja kirjottaa älyttömän hyvin. Vaikken sillä lailla ihan osaa enklanninkielestä arvella tekstin laatutasoja, ku enklantini on tällä hetkellä lähinnä köpöö regeienglantia, mutta sujuvasti luen ja kyllä tyhmäki tästä Elloryn tekstista hokaa et tyyppi todellakin osaa.

Mie mistä löytäisin lisää Elloryja? Hänestä on tulossa suosikkikirjailija ihan näillä näppäimillä.

Luettu: 27.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia

Ei kommentteja: