R.J. Ellory: The Anniversary Man (27/2013)
Luin yhen Elloryn viime vuoden lopulla, miun eka kirja häneltä. Sillo totesin, et tarttee lukee lisää ja tsekkaa onks tää Ellory oikeesti sikahyvä vai oliks toi yks vaan vahinko. No nymmiä sitte löysin toisen Elloryn teoksen ja kyläkyläkylllääääh, hän osaa vääntää jännäriä niin et alta pois.
The Anniversary Man on sarjamurhaaja, jonka murhasarja pistää New Yorkin paniikkiin. Tyyppi jäljittelee tunnettuja sarjamurhaajien murhia ja tekee tismalleen samanlaisia murhia aina jonku aikasemman murhan vuosipäivänä. Se haluu näyttää kaikille, et on kaikista ovelin murhaaja evaah, se kert osaa tehä samanlaiset murhat mutta eipä jääkkää kiinni. Poliisi on helisemässä, ku yheltäkää murhapaikalta ei löydy mikrobinkaan vertaa mitään johtolankaa tai ees langanpätkää. Poliisi saa avukseen yhen Johnin, joka on nuorna poikana selvinny hengissä yhen sarjamurhaajan kynsistä. Siin tilantees murhaaja mätki Johnin tyttöystävän hengiltä vasaralla, ja Johnin omakii henki oli ihan hiuskarvan varassa. Johnilla ei oo sen jälkee niin sanotusti menny hissi ihan katolle saakka, vaikka onkii äärimmäisen älykäs ja viksu. Johnilla on kummallisia pakkotoimintoja ja sillai. Mutta hän tietää sarjamurhista ja sarjamurhaajista KAIKEN. Siks varten poliisi hänet apulaiseks palkkaakin.
Mut Anniversary Manii ei saaha kiinni. Tilanne räjähtää käsiin siin kohin ku murhaaja lahtaa 6-henkisen perheen. Paniikki valtaa koko New Yorkin. Homma kärjistyy loppuratkasuun, joka jäljittelee sitä murhaa, mistä John vuosia sitten selvis hengissä.
Älyttömän hyvä kirja. Tykkäsin, kun täs oli paljon käsitelty ihan oikeesti tapahtuneita sarjamurhia, sellasta faktan siivittämää fiktioo siis. Hyvää oli myös et murhaajasta ei ollu niin minkään sortin aavistusta, ennen sitä vimosta loppuratkasua.
Kuten tiiätte, oon perverssin kiinnostunu sarjamurhista. Se homma ku on sellasta pimeintä ja synkintä ihmistoimintaa. Kiinnostaa suunnattomasti tuommoisten todellisten ihmishirviöiden toiminta ja mielenliikkeet. Se on jännää se, et heil tuntuu olevan ihan sellanen pakko ja tarve tappaa. Miten ihmismieli niin vinksalleen oikee meneekää, se on ihmeellistä. Ens elämässä miusta tulee FBI:n profiloitsija. Oon jo nyt lukenu niin paljon faktaa ja fiktiota aiheesta, et pätevyyshän miulla ikäänku on jo aika hyvin hallussa. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen muuten John Douglasin kirjoja. Se äijä on FBI:n profilointihommien suurin guru ja on kirjottanu asiasta monta sikamielenkiintosta kirjaa, missä käyään oikeitten murhien avulla läpi sitä, miten profiloitsijat jostain raadosta ja murhapaikasta oikee vetää kaikenlaisii johtopäätöksii. Jännää touhua.
Luettu: 19.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti