Jack Kerley: The Hundreth Man (25/2013)
Oon ihan satavarma että oon lukenu tätä Kerleytä ennenki, mutta ehkä aikana ennen tätä plokia, kun ei tuolta hakemistosta löytyny. Ja hyvää shittiä on! Voi olla, et oon lukenu just tismalleen tämän The Hundreth Manin, koska oli sen verran tutun olosia juttuja, mutta saattaa olla, et oon lukenu saman sarjan jonkun muun opuksen. On myös hämärä mielikuva, että saman tyypin kirjat on joskus julkastu kirjailijanimella J.A. Kerley. Tiiä näistä ny sitte.
Tää on sarjamurhauskamaa, eli meikän suosikkimatskua. On yks poliisi, jolla sattuu olemaan aika paha veli. Velipoika istuu vankimielisairaalassa, ku hän on niinikään sarjamurhaaja. Polliisi käy kuiteski aina välil veljee morjestaas, ja vaikka veli on ytimiään myöten hullu, se antaa vähä niiku asiantuntevampaa näkökulmaa polliisin hommiin, sillo ku ollaa todellisten sekopäitten perässä. Velipoika nääs hiffaa sukkelaan mitä tuommoset murhaajaveitikat oikee kelailee. Tässä kirjassa kaupungilla möyryää niin maan perkeleen kauhee murhaaja, joka jättää jälkeensä päättömiä ruumiita. Sitä sitte jahdataan. Lopulta se murhaaja löytyy, yllättävän läheltä poliisien lähipiiriä.
Tää oli sikahyvä. Sarjamurhauskirjat usein on.
Luettu: 16.3.2013 Gili Trawangan, Indonesia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti