Jimi Hendrix guuuuud, tämä elämänkerta pääääääd. Miä en muista millo tää oli kirjotettu mutta vuoskymmeniä sitte enivei. Suomennos vihlo päätä (cover album - peitelevy, underground music - maanalainen musiikki jne) ja muutenki tää oli ihan kauheeta tekstiä. Ja oli ihan liikaa sellasia sekopäisiä haastispätkiä missä ei ollu mitään vitun tolkkua ja mitkä ei antanu sisältöönkään mitään järjellistä lisää. Ks. esimerkki alla.
Luettu: 1.5.2014 Kuala Lumpur
Andrea Kane: Twisted (37/2014)
Sekopää sarjamurhaaja, jee. Tyyppi kerää kellariinsa naisia, jotka hänen mielestä on muinaisia kreikkalaisia jumalattaria. Homman idis on että ku tyypin oma äitee, ylijumalatar, potkasee tyhjää, ni sitte koko poppoo lähtee Olympus-vuorelle. Välillä tyyppi käy silpomassa jotain kiinalaisia huoria. Hyvisten puolella on entinen FBI-agentti, joka tiätysti kans joutuu sinne jumalatar-kellariin.
Luettu: 4.5.2014 Pulau Kapas
Gimulilla on ollu lyhyt suhre miäheen, joka ei oikee ota iisisti kun muija dumppaa sen. Miähestä tulee jokaisen naisen painajainen, eli sekopää-exä, joka on niin liero ettei mitään rajaa. Osaa olla superkiva ja kaikki siitä tykkää, ainoostaan entiselle tyttöystävälleen näyttää mikä hää on miähiään oikeesti. Kukaa ei usko ku koittaa selittää, et tuo äijä on aivan hullu ja vaarallinen. Ei usko polliisit eikä sukulaiset eikä ketkää. Ku sekopää on dumpannu gimulin siskon alttarille, menny naimisiin gimulin parhaan ystävättären kans ja murhannu sen niin ovelasti ettei kukaa usko totuutta, ja ku se alkaa riiastella uutta naista ni gimuli löytää uuesta naisesta lopulta yhteistyökaverin. Juonivat hienosti niin että pahis saa palkkansa lopulta.
Luettu: 5.5.2014 Pulau Kapas
Kathryn Bonella: Snowing In Bali (39/2014)
Balin huumehommista kertova dokumentaarinen kirja. Kiinnostava tietysti, koska asustelen lähellä Balia ja miunki pienellä Hiekkakikkareella huumeita pörrää ihan perkeleesti. Oli hyvä kirja kyllä, ja anto aika karun kuvan siitä Balilla tapahtuu jos tonkii hiukkasen sen sellasen rantalomailun kulissien taakse. Hurjaa meininkiä. Rahaa liikkuu ihan perkeleesti, huumeparonit asuu palatseissaan ja ajelee komeilla autoilla ja kulkevat Balin yössä bileistä ja orgioista toiseen. Melkosta meininkiä. Riskit on valtavat tuossa pelissä, mutta yllättävän moni on valmis ottamaan sen riskin. Mitään onkelmia ei ole löytää ihmisiä jotka jostain Perusta kuskaa kilokaupalla kokkelia Balille ja Balilta eteenpäin Ausseihin. Huh huh. Kyllä ymmärrän että raha houkuttaa mutta ohan tuo järjetöntä leikkiä omalla elämällä.
Kaikki ei oo kiiltokuvaa, vaikka siltä näyttäis.
Luettu: 6.5.2014 Pulau Kapas
Keef Richardsin elämänkerta. Hirviä järkäle, 600+ sivua piäntä fonttia, mutta älyttömän hyvä ja miälenkiintonen. Mr. Richards tuntuu olevan aika jalat maassa, tai niin maassa kun on mahollista. Jos siä olet, vittu, Keith Richards Rolling Stonesista, ni kyllä siä elät vähän toisenlaisessa todellisuudessa kun joku Virtasen Masa Voikkaalta.
Aika rehellisen olosesti kirjassa kerrotaan asioita, ei kiillotella meininkiä. Huumeet on maistunu Keefille, sen tietää kaikki. Jaggerin Mick on vaikee kontrolloiva persereikä, ainaki ajoittain. Mutta rokenroul ja kitaran soittaminen, se on lopuks kaikkein tärkeintä.
Miä oon aina ollu enepi Biitles, ku Rollarit, mutta ohan Keith Richards jo ihan semmosena kulttuurihahmona hieno otus.
Luettu: 8.5.2014 Pulau Kapas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti