 |
| Noi ei oo susia, ne on Koukku ja Tarja. |
Aijjuma miten hyvä kirja! Ja saatana mikä itkupilli miusta on tullu, vetistelin ku mikäki vauva tätä lukiessa, mones kohas!
Luke Warren on sellanen mahtava miäs, joka suojelee susia ja tietää niistä kaiken ja viihtyy susien kanssa paremmin ku ihmisten kanssa, ja kommunikointiki susilauman kans on paljo selkeempää ku ihmisten kans. Luke jopa pari vuotta asuu mettässä jossai Känädän erämaassa ja elää siel yhtenä sutena susilaumassa. Parin vuoden tuommonen keikka ja paluu arkeen ja ihmisten pariin ei sujukaan ihan helposti. Ahistaa ja on vaikiaa.
Luken susihommat on sillä elämän ykkösasia, ja vaikka on vaimo ja pari lasta ni ei oikee niien kanssa homma suju. Pojan kanssa menee välit täysin ja poika liipasee ulkomaille, tytär sen sijaan palvoo isäänsä. Vaimo ottaa eron ja menee uusiin naimisiin.
Yhtenä yänä sattuu auto-onnettomuus, missä Luke loukkaantuu vakavasti. Tytär on kyydissä mutta selviää. Luke makaa sairaalassa vihanneksena, poika palaa Thaimaasta ja seuraa oikeustaistelu siitä, mitä Luken kanssa tehään. Poika haluaa päästää isän poies eli pistää elämää ylläpitävät vekottimet pois päältä, mutta tytär haluaa että iskä saa mahollisuuden herätä koomasta.
Tarina kulkee kaikkien osapuolenten näkökulmaa näyttäen, kukin henkilö on äänessä vuorollaan. Kaiken lomassa kulkee Luken kertomana hänen koko elämä, mistä alko eläinten kanssa touhuuminen ja meininki susien kanssa. Luken kertomat jutut on kirjan ehotonta kohokohtaa. Valtavan hienoja juttuja susien touhuista ja susien kanssa elämisestä.
Eläimet guud, ihmiset pääd. Paitsi eläinsuojeluihmiset ja ihmiset jotka tajuuuuuuuu.
Luettu: 13.7.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti