Kirja Johanna Tukiaisesta. Huh huh. On nimittäin glamour aika rankkaa hommaa. Että ei oo kulkaa pelkkää paljettimekoissa pyllistelyä ja silikonien hytkytystä suomalaisen glamoursupertähden arki. Se on huumeita, viinaa, väkivaltaa, paritusta, eläinrääkkäystä, uhkailua, varastelua ja putkareissuja ja ripulit housuissa esiintymistä jossain perähikiöitten ankeissa räkälöissä. Ja aina välillä kiitetään Jeesusta, kuten kunnon uskovaisen kuuluukin.
Ei ihme että kateutta on ilmassa ja myö kaikki tyylitajuttomat näädät solvataan Johannaa ku ei kestetä sitä et meil ei oo glamuuria eikä arielmerenneitotukkaa eikä me olla käyty Miamissa. Myö ei puhuta täydellistä ämerikän englantia eikä olla seurusteltu ex-juutalaisten miljunäärien kanssa. Eikä oltu naimisissa lappalaisen psykopaatin kanssa. Sitä omaa luuseriuttamme sitte lääkitään sillä et Johannaa vähä arvostellaan.
Ihailen Johannassa erityisesti kykyä elää kuplassa, josaa syy on aina muiden. Elämä on sillä lailla varmaan kevyempää, kun itte ei ole vastuussa mistään. Syyllisyyden painolastia ei tarvitte harteillaan kannatella, niiku myö meikittömät tyylittömät luuserit tupataan tekemään. Ihailen myös sitä pohjatonta uskoa omaan ylivoimaisuuteensa (ja Jeesukseen). Siitä sais moni ottaa oppia, tuosta asenteesta. Että minä en ole syyllinen mihinkään, minä olen seksikäs ja tyylikäs ja kaunis, vaikka sitten oisin paskat housussa seittemän promillen sekoilteissa ABC:n pihalla.
Mie oon niiiiiin kateelliin!
Joskus ajattelin, että "Johanna Tukiainen" on jonkun todellisen ihmisen luoma hahmo, ja et Tuksuna tehään jotain tutkimusta esim. mediasta tai jostain. Kelasin, että joku päivä Tuksun alta kuoriutuu fiksu naisihminen, joka pitää lehdistötilaisuuden, riisuu siinä barbie-krumeluurit yltään ja sanoo että ähäkutti, vittu että teitä voi vetää höplästä ja helpolla.
Nyt kyllä täytynee uskoa, että todellinen tuo hahmo sittenkin on.
Kirjassa ei kerrota kuka tän klassikkoteoksen on kirjottanu. Ilmeisesti kirjailija ei oo kehannu, tahi uskaltanu, laittaa nimeään kanteen. Glamourtähen kosto voipi olla kauhia!
Luettu: 31.7.2014 Helsinki
1 kommentti:
Heippa, ei sulta enää sattuisi löytymään tätä kirjaa, itselle iski hirveä hinku lukea tämä uudelleen
Lähetä kommentti