maanantai 11. tammikuuta 2010

DJ GoodNews (2/2010)


Mulla oli divariin ikäänku lahjakortti ja dekkarihyllystä oli jo kaikki kelvollinen kuona kerätty ja jotai piti viel saaha että tulee niiku koko raha käytettyä ni käteen tarttu Nick Hornbyn How To Be Good -kirja.

En sen tarkemmin sitä sillon ostohetkellä katellu, mutta ku kotona takakantta lueskelin ni jotenki kuulosti kauhian tutulta ja kylä se nii on että oon lukassu ton kirjan joskus, jonkinlainen aavistus on että oon jossain reissussa sen lukenu, ehkä suomenkielisenä, et oisko ollu jollai matkakaverilla toi mukana, en tiiä. Mutta sen verran on dementia kullittanu muistot että lukiessa ei ollu ku hyvin hataria aavistuksia tulevasta ja sellasia hämäriä oloja et ainii tällee.

Stoori siis ihan joo hauska tarina sellasest vihasest ja ärsyttäväst miähest joka menee sellaselle DJ GoodNews -nimiselle poppamiehelle, ihan vaan vaimoosa ärsyttääkseen (vaimo on jo kinunnu avioeroo ja nussii vieraita... siis omg, onneks tarina on vaan satua ku oikees elämäshä ei noin ikinä tehä) ja selän korjaamisen ohes DJ GoodNews tekeeki vihasest ja vittumaisest painajaisaviomiehest niin järisyttävän mukavan hyväntekijän et vaimollaha meinaa ihan lopullisesti hirttää hermo. Et kuka toi saatanan hiippari oikee on? GoodNews sitte muuttaa niille asumaan ja rupee touhottamaan varsinaiseks Äiti teresaks muuttuneen aviomiehen kans kaikenlaist, ne mm. saa hienon idean että naapuruston (sellasta parempaa keskiluokkaa) on otettava kodittomia koteihinsa asumaan, ku kert tilaa on. Siit rouvalle tulee aika mielenkiintonen ajatus: et miks helvetissä ne  ei suunnittele vaik internet-firman perustamista, sellasta millä ne tekis miljoonia jotka vois sitte tuhlata vaik kolmossivun tyttöihin, uima-altaisiin ja kokaiiniin? SEN kaikki ymmärtäis, naapurit kans, mutta eihän kukaan kato hyvällä eikä tajuu jos joku herätyksen saanu hippi tulee paasaamaan et hei, teille tulis joku koditon dena asumaan, kert se on oikein ja se on hienoo ja lähimmäistä pitää auttaa.

Niinpä. Miettikääpä sitä. Miks on jotenkin helpompi tajuta ja ymmärtää ja hyväksyä sellanen oman edun tavottelu, mutta yleinen hyväntekeväisyys ja antaumuksellinen muiden auttaminen on sellasta et katellaa vähä vinoon et jaaha, ei toi vissiin oo ihan kristallikruunun kirkkain lamppu. Mitä se kertoo meist ihmisist, yhteiskunnast ja maailmast yleensä? Ei mitään järin hienoo ainakaan.

En kerro enempää, lukekaa ite.  Olihan toi ihan hauska ja viihdyttävä tarina, joka anto myös aika paljon ajattelemisen aihetta. Mut rasittavan onnellinen loppuhan siinä toki on, eikä ketään ees tapeta. Et vähä sellanen tylsähkö kirja siis.

Sitä sit mietin et mistä tommosen poppamiehen ja henkiparantajan ja ihmeidentekijän oikee löytäis? Tiiän (itteni lisäks) aika monta ihmistä joitten pitäs mennä vähä taikurille korjattavaks. Ois niiku markkinarakoo. Aatelkaa: meikäläisestäki vois sellasen DJ GoodNewsin jälkee tulla ties millanen ihana läheisriippuvainen seurustelija ja sosiaalinen mukavuuslaitos!

Ei kommentteja: